FI | ENG
Katariina Rahikainen / 29/12/2011

Yangshuo

Getun jälkeen matkani jatkui Yangshuohon – tarkoituksenani oli olla siellä kuukausi tai pari, mutta Yangshuon keikka lyheni kuukaudeksi ja ostin lentoliput Thaimaaseen jo ennen joulukuun puoltaväliä. Osittain siksi, että päätin palata Yangshuohon maaliskuussa, osittain myös matkaseurani suunnitelmien takia. Vaikka yleensä matkaankin mieluummin yksin, kiipeilyn kannalta on välillä mukavampi matkustaa jonkun kanssa.

Yangshuo on kiipeilyllisesti muuttunut paljon parissa vuodessa; reittejä avataan vuosittain lisää kymmenittäin ja kehitettävää on vielä paljon. Uusin topo ilmestyi juuri joulukuun alkupuolella; lähes vuosittainen topon uusiminen tulee täällä todella tarpeen. Viimeisestä käynnistäni Yangshuohon oli jo pari vuotta, ja vuosina 2008 ja 2009 täällä käydessäni kiipeilytasoni oli paljon matalampi joten tarjolla oli entistä laajempi määrä reittejä kiivettäväksi. Muutamia mukavia tikkejä listaan taas kertyi, mutta omalta osaltani Yangshuon vierailu tuntui suurelta osin aallonpohjassa ryömimiseltä. Tai jos jotain tikkejä tuli, niin ne tulivat samana päivänä kun reittiä ensimmäisen kerran yritin. Mutta, pettymykset kuuluvat elämään – leuka siis pystyyn!

Alla kuva ensimmäisen varsinaisen päivän kiipeilystä Moon Hilliltä – täytyy sanoa että Moon Hill näytti erittäin pieneltä Getun Great Archin jälkeen!

Kathleen SiepmannAlex Filler

Satuin olemaan Yangshuossa myös juuri Yangshuon kiipeilyfestivaalin aikana. Yangshuon kiipeilyfestivaali oli organisaatiollisesti aika kaaos, ja mukaan oli ujutettu jos vaikka mitä. Flash-kilpailu, johon osallistuneet osallistuivat arvontaan (arvonnassa en ollut onnekas); boulder-kisat; leuanvetokisat; jumarointi-kilpailu; nopeimmin eri solmuja kolmessa minuutissa; kestävyyskisa otteissa roikkumalla sekä nopeuskiipeily. Nopeuskiipeilyn osalta sääntöjä muutettiin viime hetkellä; kisan piti olla viestikisa neljällä osallistujalla mutta viime hetkellä se oli muutettu yksilökisaksi.

Itse osallistuin boulder-kisaan, leuanvetoihin sekä jumarointiin. Kilpailijoita naisten boulder-sarjassa oli parisenkymmentä, joista kahdeksan pääsi finaaliin. Karsinnan neljä reittiä toppasi lisäkseni yksi nainen, josta odotin vastusta finaalissa. Finaalissa olin kuitenkin ainut joka toppasi kaikki kolme finaalireittiä – nämä kaikki ensimmäisellä yrityksellä. Ykköspaikka irtosi siis helposti, ja finaalireitit olivat mielestäni helppoja.

Ben Markham

Leuanvetokisoissa sijoitun toiseksi 21 leualla – voittaja veti huikeat 26. Tosin jos naisten sarjassa olisi ollut yhtä tiukka kuri kuin miesten, olisi ollut eri ääni kellossa. Useat kilpailijat heiluivat kuin ilmapallo tuulessa jo ensimmäisestä leuanvedosta lähtien, ja vartalon ja jalkojen momentumia käytettiin surutta. Jumarointikisan voitin myös yllättäen – ei hassumpi sellaiselle, joka on kerran aiemmin elämässään kokeillut jumarointia…

Amber Taxiera

Kaiken kaikkiaan ei siis hassumpi lopputulos kisojen osalta – edes jotain lohdutusta kun omat kaltsilla olevat projektit eivät aukene. Seuraavaan kertaan ja toivottavasti iloisissa merkeissä; hyvää joulun jatkoa ja onnelista uutta vuotta!



Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit