Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi teimme hiihtodokumenttia. Silloin dokumenttia lähdettiin tekemään Keski-Aasiaan kokoonpanolla Paul, Jan-Erik ja Jussi. Samalla porukalla oli aikeessa lähteä tekemään filmiä myös viime talvena, mutta monien tekijöiden summana kevään koittaessa huomasimme tuijottavamme tyhjää edittipöytää. Se oli kieltämättä suuri pettymys, sillä a) tarinoiden kertominen on mukavaa puuhaa ja b) se antaa matkalle aivan toisenlaisen tarkoituksen.
Vuosi on vierähtänyt ja niin myös projektin tekeminen on muhinut päissämme. Talven saavuttua pohjolaan päätimme jo ajoissa yhteisen aikataulun, koska halusimme tehdä tarinaa ja lähteä matkaan jälleen yhdessä.
Mount Baker
Seurasimme lumitilanteita ympäri maailman viime hetkeen asti. Joten tällä hetkellä istumme – sormet näppäimillä – autossa, määränpäänä syvällä Kanadan brittiläisessä kolumbiassa sijaitseva vuoristokaupunki Nelson. Seuraavat kaksi ja puoli viikkoa tulevat kulumaan Kanadassa kuvatessa projektin perusosia, eli laskemista, lunta, ihmisiä ja mahtavaa luontoa. Pohjaa on jo hieman tehty, sillä viimeiset neljä päivää on kulunut Mount Bakerin sivu ja takamaastoja kolutessa. Ja voi sanoa että osuimme oikeaan lumitilanteen ja ennusteiden puolesta. Lunta oli niin paljon ettei pysähtyä uskalla tai muuten vajoaa kaulaa myöden lumeen. Tästä on hyvä aloittaa dokumentin teko.
Syvän lumen ja mielikuvituksellisten muotojen laskeminen on meidän unelmamme. Se itsessään on jo syy matkustaa ympäri maailmaa. Matkustamiseen liittyy myös paljon muuta, kuten matkalla tapaamamme ihmiset ja ystävät. Heillä on myös omat unelmansa ja ’omat puuterinsa laskettavana’. Jokaisella meistä on unelmia. Tämä projekti kertoo juurikin unelmista, sinun, minun ja ehkäpä naapurin Kyllikin unelmista.
