FI | ENG
Tatu Autio / 11/04/2011

West Face of Aiguille du Plan Direct

23.3.2011

(ED2, M6+, WI5+, 700m)Talven alppikiipeilyt ovat keskittyneet lähinnä pitkien, mutta ei niin vaikeiden reittien kiipeämiseen. Vaihtelu virkistää, joten oikeasti hankalan alppireitin kiipeäminen houkutteli suuresti. Vaihtoehtoina mielessä pyöri monenlaista mäkeä, mutta tanskalaisen Kasper Bercowichin idea lähteä tekemään vapaanousua Planin länsiseinälle kuulosti oikealta.

Reitti on ensinoustu 70-luvun puolivälissä teknisesti. Reitti ei ole jostain syystä saanut suurta suosiota, eikä sillä ole kovinkaan montaa toistonousua. Vapaasti reitti on kiivetty ensikertaa tiettävästi 2007 ja sen jälkeen 2-3 kertaa.

Kasper oli saanut reitin ensimmäisen vapaanousun tekijöiltä kehut reitin hienoudesta. Arvelimme kiipeämiseen menevän noin 9-11 tuntia ja harjanteelta takaisin Midin hissiasemalle 3-6 tuntia. Laskeskelimme, että bivittäminen Midin väliasemalla on tavallaan turhaa, koska viimeiseen hissiin alas Midiltä ei kumminkaan keretä. Päätimme lähteä reitille jo valmiiksi myöhässä aamun ensimmäisellä hissillä.

Lähestyminen reitille on niin helppo kuin lähestymien täällä nyt vaan voi olla. Väliasemalta menee suoraan polku helpommalle Le Fil á Plomb reitille, joka lähtee muutaman sadan metrin päästä meidän reitistä. Ei siis parin tunnin kävelyä kummoisempi lähestyminen tällä kertaa.

Reitin mahdolliset hankaluudet selvisivät jo ensimmäisellä kp:lla. Tuskailtuani alun lapsilukon päälle toivoimme, ettei homma ainakaan hirveästi vaikeutuisi. Reitti jatkuikin hetkellisesti helpommalla lumikentällä, jonka päätteeksi päästiinkin sitten varsinaiseen kuruun.

Tästä eteenpäin kiipeily vaihteli helpon lumen ja erikoiskuumottavan mixtan välillä. Välillä vaikeat kohdat oli hyvin varmistettuja, toisinaan ei. Muutaman sentin paksuisen jään kiipeäminen reilusti varmistusten yläpuolella pitää mielen virkeänä. Reitin kruksi, joka on noin 80m korkea osittain ulkoneva seinä, sai normaalisti viilipyttymäisen viileästi kiipeävän Kasperinkin päästelemään mahdollisesta pelosta johtuvia epäilyttäviä ääniä. Ständillä totesimme molempien saaneen pelottavista ja vaikeista kp:sta osansa ja toivoimme vaikeuksien loppuvan. Toive ei tietenkään toteutunut.

Kiipesin vielä yhden ei niin hyvin varmistetun vaikeamman jääkp:n, jonka jälkeen reitti lopultakin helpotti. Viimeinen jyrkempi kohta oli helpompaa perusjäätä, jonka saimme kiivetä pimeässä. Tästä oli vielä helpompaa lunta harjanteelle.

Tiesimme, että Midi Plan traversen kiipeäminen pimeässä oli mahdollista, mutta reitin löytäminen oli ajoittain konstikasta. Vyötäröön asti upottavassa lumessa kahlaaminen 12 tunnin hikoilun jälkeen tuntui mukavan raskaalta. Lopulta löysimme reitin vaikeimman kohdan, jossa piti vielä kiivetä satakunta metriä kalliota ylös harjanteelle. Tästä eteenpäin reitti oli selkeä ja helpompi.

Pysähdyimme vielä yön siimeksessä sulattamaan lisää vettä ja jatkoimme Midin asemalle. Perille saavuimme hieman kolmen jälkeen yöllä. Alppikiipeilysivistykseen kuuluva yö Midin vessassa oli jälleen kerran yhtä epämukava kuin aina ennenkin. Olimme kuitenkin tyytyväisiä koska tasankojen miehille tälläiset reitit eivät ole ihan arkipäivää.


Tatu Autio

Tatu Autio (s.1982) on vuonna 2015 vuoristo-opasopinnot aloittanut trukkikuski.Tatu on yksi kokeneimmista suomalaisista vaativien alppireittien kiipeilijöistä. Kiipeilytiimaa Tatulle on kertynyt vuodesta 1997. Hän on kiivennyt todennäköisesti vaikeimman suomalaisen kiipeämän alppireitin, West Face Directin, Aguille du Planilta. Tatun merkittävimpiin nousuihin kuuluvat mm. pohjoisseinänousut Alppien suurilla vuorilla: Cima Grande, Eiger, Grandes Jorasses, Piz Badile ja Les Droites. Tämän lisäksi Tatu on koluaa aktiivisesti jääreittejä, tekee uusia reittejä Suomessa ja laskee suksilla ja laudalla.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit