FI | ENG
Samuli Mansikka / 06/02/2014

Vuosisuunnittelua 2014

Allright! Alkaa kiireisen tammikuun myötä näyttämään tuleva vuosi kohtalaisen selkeältä. Vuoden ensimmäinen kuukausi on aina kiireinen, kun pitää saada askarreltua vuoden kaikki opastuskeikat ja omat retket kalenteriin. Kyseessähän on sellainen leikkaa, liimaa, askartele -tyyppinen työsarka, kun sesonkien ja edustettujen firmojen myötä tuplabuukkauksia on enemmän, kuin pystyy käsitellä. Aventuralle ja Junkiesille kun pitää tietenkin hyvissä ajoin ilmoittaa, mille keikoille on käytettävissä ja mille ei. Joka tapauksessa tuo vuoden 2014 ”työvuorolista” alkaa nyt näyttää kohtalaisen valmiilta ja toteuttamiskelpoiselta.

Vaellus-/opastusvuosi alkaa tammi-helmikuun vaihteessa, kun pääsen viemään porukkaa Mount Kenyalle ja Kilimanjarolle. Pidän Kilimanjarosta, eikä yhtään harmita lähteä vuorelle jo 9:ttä kertaa. Kilin retken jatkoksi sain lisäkeikan Tansanian huikeille safareille mm. Serengetiin. Tämähän sopii, sillä en yhtään viihdy talvisessa Helsingissä. Aurinko ja lämpö miellyttää mua hurjan paljon enempi!

Tansanian kolmeviikkoisen jälkeen tuli sopiva rako karata Alpeille pienen Milanon duunikeikan jatkoksi. Keikkakalenteri on viime vuodet ollut niin tukossa, että rakkain harrastusympäristö on jäänyt aivan paitsioon ja edellisestä Nixin visiitistä onkin peräti kolme vuotta. Aivan mahdottomia urheilusuorituksia ei näinollen lähdetä hakemaan, vaan lähinnä pitämään hauskaa. Kunhan vaan pääsee hakkuja heiluttelemaan ja jos ei pääse, niin laskemaan.

Kangchenjunga 2014

Vuoden ykkösurakka varmistui tammikuun aikana. Olen jo muutaman vuoden ajan funtsinut Kangchenjungaa ja pähkinyt mahdollisuuksiani pärjätä vuorella. ”Kangch”:han on ihan hirvittävän kokoinen, syrjäinen ja kohtalaisen pahan vuoren maineessa. 8586-metrisenä Kangchenjunga on siis K2:sen jälkeen maailman kolmanneksi korkein vuori ja se sijaitsee itäisimmässä Nepalissa aivan Intian rajalla.

Viime keväinen Makalulla suoriutumiseni oli suorastaan vahvaa. Näinpä uskaltauduin ryhtyä suunnitteluhommiin, kun viime syksynä kuulin huhuja pienestä porukasta, jonka kanssa jakaa perusleiri. Itse asiassa yritin ensin saada kaveriakin reissuun, mutta jäin suunnitelmieni kanssa yksin, kun tämä päätti lähteä talveksi Nanga Parbatille. Ei kuulemma huvita ihan heti sen jälkeen.

En ole ennenkään pelännyt yksin kiipeämistä ja suorastaan nautin vapaudesta tehdä ihan täysin, kuten tykkään. Kokemus on lisäksi intensiivisempi ja keskittyminen täydellisempää. Jotenkin vuoren ”feng-shuin” vain aistii kirkkaammin. Enemmän joutuu toki kantamaan, mutta nykyvarustuksella sekään ei ole mitenkään kriittistä.

Reissu alkaa Katmandusta huhtikuun puolivälissä, joskaan lähtöpäivää ei ole vielä lyöty kiinni. Katmandusta ajetaan ensin pari päivää Suketariin, josta aloitamme perusleirihenkilökunnan kanssa pitkähkön trekin vuoren juurelle. Tällä vaelluksella lienee ehkäpä Nepalissa paras todennäköisyys päästä näkemään se kuuluisa lumileopardikin. Parina edelliskautena olen päässyt näkemään jälkiä, mutta elukka on pysynyt piilossa.

11-päiväisen patikan päätteeksi laitetaan perusleiri vuoren juurelle 5500-metriin, josta käsin operoidaan seuraavat 3100 pystymetriä. Perusleirin yläpuolella puuhaan siis jo totuttuun tapaan itsekseni ja ilman happipulloja. Huiputusyrityksiä odotan haarukkaan 20 – 30.5. ja kotiinpaluuta kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

Reissun päältä tulee sittemmin viestiä Twitteriin (twitter.com/samulimansikka) ja kotisivuille www.samulimansikka.com. Instagramiakin yritetään saada toimimaan reissun päältä (instagram.com/samulimansikka).

Valmisteluihin kuuluu ensinnäkin noususuunnitelman mielikuvamaista luonnostelua, reitteihin tutustumista ja edellisvuosien reissukertomusten selailua. Varusteinventaario puolestaan on yksi kohtalaisen isotöinen urakka ja logistinen palapeli. Kalusto kun on jakautunut Katmandun ja Helsingin varastojeni kesken ja lisäksi osa varusteista vaatii aina uusimista. Tässä auttaa tarkkaan Katmandun varastossa syksyllä koottu inventaarilista.

Kangchenjunga on ihan oikeasti kohtalaisen raju paikka ja vuorella olisi hyvä olla jonkinsorttisessa fyysisessä kunnossakin. Kuntoilua on siis harrastettu ja harrastetaan lähtöhetkeen saakka.

Lähempänä reissua suunnittelen sääennustetilaukset Washingtonilaisen säämieheni kanssa, sekä tsekkaan satelliittivimpaimet kuntoon satelliittimieheni kanssa. Hommiahan siis piisaa, enkä oikeastaan malttaisi odottaa hetkeä, kun kaikki voitava on jo tehty ja pääsen istahtamaan Helsinki-Delhi -lennolle!

Kaiken kaikkiaan näyttää, että on kiva kevät tulossa ja paljon vuorielämää! Seuratkaapa menoa kotisivuilla, Twitterissä ja Instagramissa!

Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit