FI | ENG
Katariina Rahikainen / 10/10/2014

Viikonloppu Nowrassa

Aussi-talven aikana on tullut vierailtua Nowrassa yksi jos toinenkin kerta – tässä tarina normiviikonlopun kulusta.

Ensimmäiseksi perjantain koittaessa on aika pakata loput tavarat autoon viikonlopun kiipeilyjä varten. Useimmiten kiipeän kumppanini Benin kanssa ja hän on viikolla töissä. Ja itsestäkin on taas tullut viikonloppusoturi töiden vuoksi. Yleensä matkaan lähdetään aikaisin lauantaiaamuna – bonuksena vähemmän liikennettä ja Berryn paikallinen leipomo puolisen tuntia ennen Nowraan saapumista. Itse ajomatkaan menee kolmisen tuntia, joista hitain osuus on Sydney läpi pääseminen.

Lauantaina sitten kiivetään, tai koitetaan kiivetä, joku uusi reitti (a.k.a. otetaan köniin).  Tai sitten joskus harvoin, onnekkaana päivänä, muistoksi tarttuu fläshejä tai onsaitteja (kun lämppäreitä tai helpompia reittejä ei lasketa). Nowran reitit ovat aika betaherkkiä (tai vaan morphoja) ja usein saitit on aika kovan työn takana.

Ben Markham

Illalla laitetaan teltta pystyyn, yleensä pimeässä. Alkutalvi telttailtiin suoraan yhden kaltsin, Thompsons Pointin yläpuolella.

Pasi Sjöman

Sunnuntaina aamulla on kiva vain laittaa teltta kasaan, tai jättää kuivamaan sateen jäljiltä; ja illalla sitten aloittaa matka kotia kohti. Toiseksi vakipaikaksi on tullut tässä talven viimeisten viikonloppujen aikana ”showground”, missä yhä edelleen pidetään karjanäyttelyitä ja puunhakkuukisoja sekä ainakin rugbyotteluita. Googlasin just myös että siellä pidetään myös esim. ruohonleikkurilla ajo -kisoja, joten eipä oo suomalaiset ainoita joilla on vähän, khm, omituisia kilpailuja… Siellä on myös nurmikkoalueella toimiva camping-alue, jossa harvoin on enemmän kuin yksi tai kaksi autoa meidän auton lisäksi. Paikassa on kyltti, että camping pitäisi maksaa jonnekin paikalliseen toimistoon… Mutta paikalla ei kyllä käy ketään ikinä tarkistamassa eikä ainakaan kyselyiden perusteella kukaan telttailusta siellä maksa.

Sunnuntaina sitten sille vaikeammalle reitille palaa takaisin tai yrittää jotain uutta – usein kroppa on jo jonkin verran väsynyt edellispäivän voimallisesta taistelusta.  Nowrassa on ainakin itsellä lukematon määrä ”avattuja” reittejä, joita on yhtenä päivänä koittanut kerran tai pari eikä ole koskaan palannut.

Pasi Sjöman

Sunnuntaina kotimatkan ensimmäinen pysäkki on yleensä Berryn donitsivaunu! Puoli tusinaa uunituoreita (vain tilauksesta tehtyjä) donitseja kahdeksalla dollarilla, joista itse syön yhden tai kaksi ja Ben mussuttaa loput. Donitsivaunusta jäi valitettavasti kuva ottamatta.

Kiipeilyt taitavat tosin ehkä olla Nowrassa tältä kaudelta ohi, sillä jo pari viikkoa sitten siellä oli sellainen helle että teki mieluummin mennä  rannalle uimaan! Jäipä ainakin monta reittiä, jolle palata.


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit