FI | ENG
Ossi Halkola / 22/10/2012

Verbierin ravintolakulttuuri

Achtung! Suuren yleisöpalautteen johdosta kirjoitan pienen raapaisun Verbierin ravintolakulttuurista. Verbierissä kuppiloita, rinnerafloja, ruokaravintoloita ja muita kahviloita on paljon. Kylä on käytännössä täynnä rafloja ja väittäisin että peruspekan kulinaarisella tietämyksellä ja alikehittyneillä makunystyröillä kaikki ovat kohtuullisen laadukkaita. Parempia kuin Rosso ainakin. Seuraavassa muutama hyväksi todettu.

Sunnuntaiaamu. Edellisiltana kylään saapuminen on tapahtunut perinteisellä kaavalla, joka on startannut Jägerin kilistelyistä Oak Barrelista Helsinki-Vantaalla. Pikku simoissa silmät ristissä kohdekylään ja suoriltaan jonnekkin baarin. Ei merkittäviä muistikuvia. Ensimmäinen aamu, aurinko sivelee lumisia vuoria ja ensimmäinen ajatus: ”Onko pakko?” Kyllä on, ollaanhan nyt lomalla. Sukset kainaloon ja kohti Medranin hissiasemaa. Aseman vieressä katsojan vasemmalla siintää pelastus; Offshore, surffityylinen ravintola. Suosittelen tilaamaan Chicken-bacon-cheese-sandwich ja pieni panachee (bisseä spritellä), toimii! Jos on oikeasti paha niin erään vanhankoulukunnan hiihtopummin, nykyisen kovakuntoisen brankkarin resepti; kahva, kaurapuuro ja gintonicci toimii varmasti paremmin. Elämä alkaa hymyillä taas. Ei muuta kun mäkeen.

Rinneravintoloita on paljon. Niissä syömisestä kokemusta löytyy aika vähän. Joku kivannäköinen terassi ja pastabolognesea nassuun. 20chf silvuplee. Rinteessä syöminen on kallista, mutta kuka sitä lomalla laskee? 🙂 Ravintoloita tosiaan löytyy melkeen joka hissin ylä- ja ala-asemalta ja rinteiden keskeltä. Aurinkotuoli haltuun, gogglet päähän ja huurteinen hanskaan. Life is good. Kotonakin vaimo luulee että reissussa on laskettu kun muistaa istua terassilla laskulasit naamalla, niin orastava pandalookki on taattu.

Ja niin kello onkin jo 3 iltapäivällä ja sukset saakin hyvällä omallatunnolla kääntää pikkuhiljaa pubia kohti. Pub Mont Fort sijaitsee heti Medranin hissiaseman vieressä aamulla tutuksi tulleen Offshoren yläpuolella. Jos et löydä niin seuraa ihmisiä tai kysy joltain. Pubi on Verpparin tunnetuin kokoontumispaikka laskupäivän jälkeen. Terassilla viihtyy kausilaiset, kuninkaalliset ja viikkoturistit. Neljästä viiteen happy-hour. Älä missaa. Pubilla onkin sitten hyvä ottaa uusi ote elämästä ja kilistellä ihan huolella. Aurinko paistaa mukavasti terassille koko iltapäivän. Kello hurahtaa ja lähentelee ilta seitsemää. Kymmenen bissen ja muutama jekkuprikan jälkeen kannattaa syödä porukalla pubin nacholautanen tai vaikka päivän keitto. Kaupat on kuitenkin jo menneet kiinni joten turha hötkyillä mihinkään. Ruoka pubilla on hyvää perus pubisafkaa. Burgereita, curreja, keittoa ym. simppeliä, mutta hyvää. Jos jotain huonoa haluaa kaiva ruoasta, niin on se se että pubilta ylipäätään saa ruokaa. Kynnys istua Pubilla iltapäivä kolmesta yö kahteen on aika matala. Tosin ei siinäkään mitään ongelmaa ole jos ei halua nähdä kylän muita paikkoja.

Kello 19. Tanssijalkaa alkaa vipattamaan. Missä on itävaltalaistyylinen humppahelvetti?! Jäljellä olevat kamat mukaan (gogglet,hanskat ja piippari on jo juotu) ja alamäkeen. Pubilta tiukkaa alamäkeä pitkin alas ja oikealle. Jos käännyt vasemmalle palaat lähtöruutuun offshoren kautta pubille. Toimii myös. Juuri ennen keskusympyrää oikealla näkyy Farinet Apres Ski ja akvaariomainen näyteikkuna, jonka ikkunoista tarkkasilmäiset voivatkin jo bongata isokeuhkoisia brittityttöjä tanssimassa baaritiskillä. Nyt viimeistään lähtee hanskasta. Olutta kannuista, shottia suoraan pullosta,tyttöjä tiskillä,livebändi veivaa metallicaa ja lisää tyttöjä pöydillä.(Naisille: On siellä komeita hiihtäjäpoikiakin) Kaikilla on kivaa ja monot kolisee. Kylän ainoa ns. oikea humppa-afteri! Lomallahan on mukavaa!!

Kello alkaa olemaan 9 illalla. Hyvät simat ja kämpille vaihtamaan laskukamppeet. Varo välikuolemaa! Se on kohtalokas. Jos kello ei ole vielä yhdeksää osta mennessä keskusympyrän vierestä kaupasta pullo suunmyötäistä valkkaria ettette simahda vaatteidenvaihdon yhteydessä. Kaverit arvostavat tätä peliliikettä.

Illallispaikkoja on kylä täynnä. Suosittelen tutkimaan ruokalistaa ravintelin edustalla ja valitsemaan itselleen sopivan. Yksi hyvä ja kohtuu hintainen sijaitsee Pubin ja Farinetin välissä. Fer a Cheval Hevosenkenkä ovella on hyvä tunnusmerkki. Hyviä etanoita, pizzaa ja pihviä. Hyvää ruokaa, mutta helposti lähestyttävä. Ei fiineimmästä päästä.

Jälkkäriksi maistuu kunnon cocktail. Farinet on taas oikea osoite. Nyt vaan sisään apreskin ovesta ja oikealle Loungen puolelle. Idyllinen paikka ja chilliä musiikkia. Hörpyt maksaa 20chf-> joten jos meinaa koko viikon istua täällä niin lompakon tulee olla lyönnissä. Mutta kyllähän nyt aina vielä yhdet voi ottaa? Asiakaskunta varsinkin viikonloppuisin vähän varakkaampaa ja siistiä sakkia. Jos olet mielestäsi hyvässä uraputkessa,palkka 10 000€/kk ja omaat hyvän elintason, niin silti ei varmaan kannata alkaa keulimaan rahoilla. Et ole rikkain. Tosin onhan se kivaa ottaa 3 litran shamppanja pöytään ja vähän pröystäillä, mutta varaudu että naapuri saattaa ottaa 6.

Tästä sitten takasin Pubiin. Arskalta muutama tiukka sheikkeri ja paita pois! Pekkakorneriin punnertamaan ja shottibaarista vielä pari naulaa arkun kanteen. Ilo on ylimmillään. Kahteen asti tiukkaa tykitystä. Täällähän on kivaa!

Jaa mitä? Valomerkki?!? Paita päälle, housut jalkaan ja suunta kohti Casbahia. Tässävaiheessa korostuu aikaisemmin päivällä tehty tutkimustyö ja kierrokset baareissa. Klo 2 a.m 4,2 promillen humalassa on vaikea löytää yökerhoon, PAITSI jos on käynyt samassa rakennuksessa huomaamatta jo kahdesti aikaisemmin päivällä. Navigaattoriin vaan Farinet ja nyt vaan apres skin alakertaan. Alitajunta ohjaa viinanhimoista suomalaista tarkemmin kuin Tom-Tom.

Casbahissa rokkipuolella tankoon munasilleen, DJ-kopista stagediveä yleisöön, yletön määrä keittoa ja takahuoneeseen pyörimään kuivausrumpuun. Perus. Ei siis mitään loungetyylistä maistelua vaan tissit olalle ja kantturat kattoon. Tässä vaiheessa viimeistään alkaa se valehtelu itselleen. Eihän kello oo vasta kun 3.45. tässähän ehtii nukkua ainaki 4 tuntia ennenku pitää lähtee mäkeen. Päässä pyörii mielikuvat Seth Morrisonista Alaskassa ja kyllähän minäkin siihen huomenna pystyn! Otetaas vielä pari. Joskus 4 jälkeen pilkku, joku kiva brittitsirbula kainaloon (tai sitten ei) ja kämpille.

Snägäriä verpparissa ei ole, mutta jos olet matkalla alamäkeen kylässä, niin postia vastapäätä näet seinässä lasitiiliseinän. Koputa kohteliaasti tuuletusikkunaan ja saatat saada croisantin ja sämpylän messiin. Better than nothing.

Maanantaiaamu klo 8.00 kello soittaa ja pitäisi lähteä mäkeen. Taas sama: ”Onko pakko?” Kyllä on. Enää 5 päivää lomaa jäljellä. Sama kaava alusta. Parin ekan päivän jälkeen kuvio ja kylä alkaa jo tulla tutuksi joten ohjelmaa voi alkaa soveltamaan mielensä mukaan. Ruokapaikkaa voi vaihdella ja muissakin kuppiloissa voi käydä maistelemassa Fernettiä. Kunhan ei liikaa lipsu hyväksi todetusta lukujärjestyksestä.

Viikon jälkeen onkin mukava palata Suomeen ja ottaa puoltoistaviikkoa saikkua että palautuu lomasta. Lomalla on turhaa levätä. Ehtii sitä sitten Suomessakin. Monesti ihmiset kyselee että mitä hiihtopummit tekee kesällä. No vedäs tollanen viikon setti ja mieti oloja töissä ekana päivänä. Mites jos rallia jatkuu puolivuotta. Kiire tulee että ehtii kesän aikana palautua ennen seuraavan vuoden Skiexpoja!

Adios, ja hyviä kauden aloituksia. Viikon päästä onkin jo expot ja nähdään sitten kaikki siellä!!

-Ossi


Ossi Halkola

Ossi Halkola on 1987 syntynyt intohimoinen laskija, joka ennen palomiesopintojaan vietti talven jos toisenkin Alpeilla laskien ja baarissa (töitä tehden). Ossi raportoi Camun blogissa elämästään Verbierissä parin talven ajan.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit