FI | ENG
Camu / 06/11/2010

Lumivyöry – Se valkoinen vaara

Luonnontilaisilla tuntureilla ja vuorilla liikkujaa vaanii monta vaaraa. Eniten kuolonuhreja vaativia onnettomuuksia aiheuttavat lumivyöryt. Olosuhteet huomioon ottavalla järkevällä toiminnalla ongelmat on vältettävissä, mutta pahimman varalle on myös syytä varustautua.

Noin 95% uhreja vaatineista lumivyöryista on itse laukaistuja: spontaaniin vyöryyn joutuminen on erittäin epätodennäköistä. Edelleen noin 95% vyöryjen uhreista on 16-35 – vuotiaita miehiä. Lähes kaikki uhrit ovat erittäin taitavia laskettelun harrastajia. Mitä suurempi ero vyörytietämyksen ja hiihtotaidon välillä, sitä suurempi vyöryvaara!

Lumivyöry on luonnonilmiö, jonka syntyyn ei liity mitään mystistä. Vyöryn resepti on periaatteessa hyvin yksinkertainen; tarvitaan riittävän jyrkkä rinne, jolla on riittävästi lunta ja sopiva säätila. Useimmat vyöryt lähtevät liikkeelle omia aikojaan, spontaanisti, toisinaan ne laukaisee jokin ulkopuolinen voima, esimerkiksi laskettelija tai kiipeilijä. Lumivyöryä ei voi syntyä, jos alusta, jonka päällä lumipatja lepää, ei ole tarpeeksi jyrkkä. Yleensä lumivyöryjä ei synny rinteillä, joiden jyrkkyys on alle 25 astetta. Suurin osa vyöryistä lähtee liikkeelle 25-55 asteisilta rinteiltä. Yleensä yli 55 asteisille rinteille ei kerry riittävästi lunta vyöryiksi asti, poikkeuksena merellisen ilmaston vuorialueet, esimerkiksi Norjan rannikkovuoret. Kaikkein herkin jyrkkyys on 37-38 astetta.

Jyrkkyyden lisäksi myös rinteen muoto, suunta, korkeus ja pinnanmuodostus vaikuttavat paljon lumipatjan vyöryherkkyyteen. Lumipatja muodostuu useista eri kerroksista. Kerrokset muodostuvat erilaisissa olosuhteissa, ja koska ne ovat eri ikäisiä, niillä on myös erilaiset ominaisuudet. Kerrosten ominaisuudet vaikuttavat lumipatjan vyöryherkkyyteen. Toiset kerrokset ovat heikompia kuin toiset, ja käytännössä lumipatjan kestävyys riippuu eri kerrosten vahvuuksien suhteista. Lumen kovuus sinällään ei vaikuta herkkyyteen. Mikä hyvänsä lumi, johon voi tulla murtuma, voi synnyttää vyöryn.

Lumipatja ja sen kerrokset muuttuvat jatkuvasti, ja muutokset vaikuttavat vyöryherkkyyteen, joko lumipatjaa vahvistavasti tai heikentävästi. Muutosnopeus riippuu olosuhteista. Lumipatjan ja sen kerrosten kestävyyden arviointi tulisi olla jokaisen vyöryalueilla liikkuvan perustaito. Valtaosa lumivyöryistä tapahtuu, kun sataa paljon lunta. Voimakas lumisade (kun lunta sataa noin 3 cm tunnissa) tai riittävän pitkään jatkunut lumisade (yhteensä yli 30 cm uutta lunta) tai vesisade synnyttää vyöryille otolliset olosuhteet. Tuuli, joka siirtää lunta tehokkaasti paikasta toiseen, on merkittävä lumivyöryjen synnyttäjä. Ilman, auringon ja maan lämmöllä on oma tärkeä osuutensa vyöryjen syntyyn.

Lumivyöryn mahdollisuutta arvioitaessa arvion tulee perustua luonnosta saatavilla oleviin faktoihin. Arvion pätevyys riippuu aina tiedon pätevyydestä, joten arviota tehdessä on tärkeää hankkia mahdollisimman paljon mahdollisimman tarkkaa ja ennenkaikkea olennaista tietoa. Paitsi vyöryn mahdollisuutta, pitääkin miettiä myös sitä, mitä tapahtuu, jos joutuu vyöryyn. Jotkin vyöryt voivat olla paljon vaarallisempia kuin toiset. Suuret vyöryt ovat niihin joutuneille aina hengenvaarallisia, mutta myös muutaman neliömetrin kokoisetkin vyöryt ovat vaatineet uhreja.

Vyöryalueilla liikkumisen vaarallisuus tai turvallisuus riippuukin lähes aina omista ratkaisuista ja toimista. Jotta lumivyöryalueilla liikkuminen olisi mahdollisimman turvallista, onkin tärkeää, että jatkuvasti arvioidaan vyöryjen mahdollisuutta ja todennäköisyyttä sekä mahdollisesta vyörystä aiheutuvaa vaaraa, ja toimitaan niin, että onnettomuuden mahdollisuus olisi mahdollisimman pieni. Off-piste -laskijan perusvarustukseen kuuluu lumivyörylähetin eli piippari, lumitutkain eli sondi ja lapio. Ilman piipparia lumen alle hautautunutta on käytännössä mahdotonta löytää riittävän nopeasti, ilman sondia tarkempi paikantaminen ei onnistu ja lapiotta lunta ei pysty siirtämään riittävän tehokkaasti. Ilman piipparia, sondia ja lapiota ei lumivyöryalueille tulisi lähteä.

Hautautumistilanteessa on henki kyseessä, joten välineitä on syytä osata käyttää oikein ja tehokkaasti. Niiden käyttöä pitääkin harjoitella säännöllisesti. On kuitenkin ehdottoman tärkeää muistaa, että pelastusvälineet ovat vain hätätilannetta varten, eivätkä ne takaa selviytymistä. Paras tapa pelastua vyöryiltä on niiden välttäminen, ja se onnistuu jos tietää mitä tekee ja pitää järjen matkassa. Kaikkein tärkein turvaväline löytyykin, ainakin toivottavasti, jokaisen laskijan korvien välistä!

Jarkko-Juhani Henttonen

Kaikki blogit