FI | ENG
Nora Casén / 12/11/2015

Trekki Andien sydämeen

Mitä: Vaellusta ja vuorikiipeilyä Cordillera Realin vuoristossa Bolivian Andeilla, Etelä-Amerikkassa. Matkanjohtajana Mandala Travelin Bolivian Andien vaellushuipuille Kapuan– hyväntekeväisyysjärjestön ryhmälle.

Korkeaan ilmanalaan totuttelutrekki ja Pico Austria (5320m) vuoren huiputus ennen vaativampaa Huayna Potosin (6088m) huiputusta.

 

Voiko olla mageempaa, kuin kiivetä hyvän asian puolesta! Suuntasin nyt syksyllä matkanjohtajana Mandala Travelin Bolivian Andeille Kapua-ryhmän kanssa Cordillera Realin vuoristoon Bolivian Andeille.

Haluan hieman raottaa ovea vuoristovaeltamisen ja trekkailun maailmaan kotisohvan outdoorseikkailijalle, sekä fiilistellä hienoa reissua kokeneemmalle vuorijermullekkin. Ottaa mukaan vanhat tutut sekä sinut uusi blogiystäväni 😀 Mukaan mihin? No nauttimaan elämästä, remuamaan maailmalla, jakamaan seikkailuja mailla ja mannuilla 😀

Tässä postauksessa otan sinut mukaani Kapuan hyväntekeväisyys ryhmän trekille, jossa totuttaudutaan korkean ilmanalaan ja Pico Austrian (5320m) huiputukseen. Kirjoitan pian uuden postauksen Huyana Potosin kiipeilyosuudesta.

Kapuan ryhmä kerää rahaa vaihtuviin hyväntekeväisyyskohteisiin vuosittain. Ryhmä kiipeää siinä samalla ennalta valitun vuoren tavoitteenaan kerätä vuoren korkeuden verran rahaa hyväntekeväisyyteen per henkilö. Meidän kohteenamme oli Huayna Potosin 6088m vaellushuippu.

Kapuaan ryhmiin voi hakea kuka vain hyväntekeväisyydestä ja vuorista kiinostunut. Ryhmiä perustetaan yksi joka vuosi. Vain ensikeratlaiset kapuajat valitaan mukaan, sillä kysyntä on suuri, eivätkä kaikki mahdu mukaan. Jatkossa hyväntekeväisyyttä voi tehdä oma-Kapuaryhmien kautta. Itselleni Kapua-hanke oli jokseenkin vieras. Työni puitteissa pääsin hyvin läheltä ihastelemaan tämän uskomattoman porukan varainhankintaa täydellä sydämellä. Minut löi ällikällä, millä hyvällä energialla ryhmä puuhailee. Meidän reissulle osallistui 15 naista, joilla vain muutamalla oli aikaisempaa kiipeilykokemusta.

Reissumme koostui kolmesta osiosta:

a) Hyväntekeväisyysvierailut + sopeutuminen korkeaan ilmanalaan

b) Trekki + korkeaan ilmanalaan totuttautuminen + Pico Austrian 5320m vuoren huiputus

c) Kiipeilyosuus Huayna Potosi 6088m vuorelle

 

1. pakkailu trekillePieni sivitys siihen, missä mennään. Tätä kuvaa ottaessani ryhmällämme oli takana korkeaan ilmanalaan sopeutumista kaupunkiolosuhteissa, hyväntekeväisyyskohteissa vierailua ja Bolivian monipuoliseen kulttuuriin tutustumista. Edessä on kolmen päivän vaellus sekä Pico Austrian huiputus (5320m) ennen vaativampaa kiipeilyä Huayna Potosille (6088m).

Saavuimme kaupunkikohteista tuuliselle Tunin Laguunille 4200m parahiksi lounasaikaan ja pakkasimme kassit kasaan. Apunamme toimi kourallinen paikallisen kyläyhteisön asukkaita ja tunnelma oli lämmin, vaikka yhteinen kieli puuttui. Varusteet liikkuvat vuoristossa helposti kestävissä base camp – kasseissa, joihin varusteet pakataan vesitiiviisti sateen varalle. Joskus joku on unohtanut vedeltä suojauksen ja makuupussien kuivattelu on ollut iltaohjelmassa keittiön kaasun avulla. 😀

1.2.Puuhiamme ihaili tämä herttainen nuori miehenalku joka valloitti ohikulkijat läsnäolollaan.

1.5.Vuoristossa tavarat kulkevat aasien, muulien, hevosten ja laamojen kantamina. Paikalliset naiset liikuttelevat painavia kasseja tottunein ronskein ottein hameenhelmat hulmuten. Tiet muuttuvat kapeiksi ja hartaasti mutkitteleviksi poluiksi. Mukana kulkee vain välttämättömät varusteet. Tässä kyseisessä kuvassa pakataan mukaan keittiömme ja yöpymiseen tarvittavat teltat.

Kännyköiden kuuluvuudet loppuivat lähes heti trekin aloituksen jälkeen. Seuraavan kerran viestit liikkuvat vuoren huipulta. Ennakkoon kirjoitetut terveiset odottavat valmiina kännyköissä. Kaikessa lähtötunnelman tohinassa kukaan ei osaa kaivata ulkopuolista maailmaa. Hyvää tekee ihan itse kullekkin 😀 olla läsnä vain tässä hetkessä.

1.6.Aijai <3 tässä meidän porukka nyt on yhtä lukuun ottamatta. Himppasen pisti hymyksi alkava, monelle ensimmäinen matka vuorien helmaan. Ilmassa oli jännityneisyyden vire. Kameroihin talletettiin kuvia yksi toisensa jälkeen, jotta tämä kellertävä heinätupsujen täyttämä maisema vuorineen ei unohtuisi.

Minun tehtävänäni on tehdä matkasta mahdollisimman onnistunut ja auttaa ensikertalaisia ulkoilmaelämän alkuun. Alkureissussa oli sattumoisin yhtä sun toista jännää vatsojen ja korkeaan ilmaan sopeutumisen kanssa. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja matka sai jatkua. Vieraan mantereen bakteerikanta on aina yhtä yllätyksellinen siitä, miten keho sen vastaanottaa.

1.16.Ensimmäisen päivän trekki suuntaa Chiarjotan laguuniin, jossa leiriydymme upean Condoriri-vuoren maisemiin 4650 m korkeuteen. Matka on helppokulkuista polkua häkellyttävine lumihuippuisine maisemineen. Ensikertalaisia saa aika ajoin toppuutella vauhdissa, jotta nousu ei tapahtuisi liian nopeasti ja keho sopeutuu korkeaan. Nousua saamme maltilliset noin 450m.

1.13.Heinätupsujen täyttämä kuiva maa kumpuilee aina vuorten seinämille asti. Käytimme aikaa suruttomasti maisemista nauttimiseen. Askellus on yli 4km korkeudessa hidasta. Pienikin ripeämpi askellus pistää puuskuttamaan vielä tässä vaiheessa. Ilma on ohuempaa ja happea vähemmän 🙂

1.16.1Noniin 😀 kaikkia reissulla puhututtamaan vessa-asiaan. Tsädäm 😀 meillä oli trekin puskien sijasta oikein lokoisat oltavat näissä leirin wc-pömpeleissä. Vesi kulki ämpärillä ja kädet pestiin jäätikköjärvestä letkulla ohjatulla vedellä. Pienet arkiset asiat nousevat arvoon arvaamattomaan, kun reissusta kotiutuu.

1.17.Leiriydyimme Chiarjotan laguuniin rannalle. Leiri toimi kahden yön ajan kotinamme. Rakennuksen seinustalla näkyvät päiväreppumme ja kävelyä helpottavat trekkisauvamme. Kuva on oman telttani oven suulta. Illalla kirpakka viileys pakottaa lisäämään toppatakin päälle, vetämään hanskat käsiin ja ihasteleman loputonta tähtien galaksitykitystä.

1.18Tässä kuvassa pieni häivähdys illan fiilistelyä kynttilöiden valossa. Hyvä retkikokki on monella tapaa tärkeä. Jos päässä juilii korkean ilmanalan aiheuttama pääkipu tai päivä on ollut raskas, kruunaantuu ilta hyvällä aterialla. Noh.. 😀 ihan ei ole aukoton tämä juttu….nimittäin tavallista on, että ruokahalu saattaa kadota näissä korkeuksissa. Mitä me sitten syötiin? Alkukeittoa, pastaa, riisiä, perunaa, kasviksia, lihaa ja useinmiten jälkiruokaa 😉

2.0.0.

Aamupuuhia. Makuupussien tuuletusta. Päiväreppujen pakkaamista.

2.2.

Valokuvien ohella matkalta tuli taltioitua videopätkiä, sen ollessa helppo ja nopea tapa tallentaa fiiliksiä.

 

2.6.

Aamutoimien jälkeen suunta ylös kohti Pico Austrian 5320m huippua. Lämmin keli ja pikkuvilpakka tuuli laakson suuntaisesti. Vaatetus on välillä haastava valita rinteeseen, sillä aurinko lämmittää suuresti aina kurkistaessaan pilvien välistä. Varjossa ja tuuleen tuiverruksessa kaipaa takkia. Ratkaisimme kuumuuden kävelemällä trikoissa sekä ohuissa villahousuissa.

Jokaisen askelman jälkeen seuraava askel ylämäkeen herättää hyvin reidet ja pakarat 😀 …ensikertalaiselle ei jää epäselväksi minkälainen suoritus on edessä. Fyysisen rasituksen lisäksi nousu on hyvää jumppaa mielelle. Ajatukset lentelevät ja riittäävän hidas nousutahti saa paikka paikoin vaipumaan miltei meditatiiviseen tilaan. Nautinnollista <3

2.7.Kun hetkeksi käänsi selän ja antoi silmien hengittää kauas maisemaa, kaikki aikaisemmin suurelle tuntuneet kiviset kummut sekä mutkaiset jäätikköjoet näyttivät nyt miniatyyrimaailmalta. Järven oikeassa yläreunassa voi tarkkaan katsoessa nähdä leirimme. Päivän aikana se täyttyi uusien retkelilijöiden teltoista.

2.8.Mentaalijumppa. Hieman ennen tämän kuvan ottamista söimme eväsleipiä suurten kivimurikkojen lähistöllä ja katselimme paikallisten murmelien kaltaisten ”pupuoravien” juoksentelua. Tästä eteenpäin trekkisauvat siivittävät kulkijan selkeämmin kohti kaukana häämöttävää harjannetta. Harjanteen takaa polku jatkaa jyrkempänä kohti huippua. Tällaisissa osuuksissa omille huulille nousee kerta kerran jälkeen hymy. Toisessa korvassa nappikuuloke musiikille ja reippaan ryhämme perässä katson ihaillen jo tutuksi tulleita maisemia. Askel on hidas ja pienikin vauhtipyrähdys saa tunteman keuhkotilavuuden äärimmäisyyksiinsä venytetylle.

<3 pieniä ilon asioita pitkin matkaa!!

Jokaisen hetken nautintoa. Niin, mikä saa mielen lepäämään ja meidät hakeutumaan toistuvasti fyysisestä rasituksesta huolimatta trekkaamaan vaeltamaan? Luonnon kauneuden lisäksi ihan tavalliset perustarpeet ja perusasiat. Vuorten välissä ihminen tuntuu pienelle. Elämä pyörii perustarpeiden tyydyttämisestä: syö-liiku-lepää ja toista tätä toistamisen perään. Ihan perusjutut juuri siinä hetkessä: miten on nukuttu, toimiiko vatsa, maistuuko ruoka, mille näyttää maisemat, mikä on rasitustila ja mitä kaikkea ammennat ympäristöstä. Muuta ei voi olla, kuin läsnä. Mihinkään, mitä tapahtuu muualla, et voi vaikuttaa ja pakko luottaa töiden ja läheisten elämien pyörivän omalla painollaan kotipuolessa. Niin sanotusti pakko irrottautua hetkeksi itselleen ja ympärillä oleville retkiystäville 🙂

2.18.

Katse jo korkeuksissa 🙂 tässä vaiheessa olimme kiivenneet jo suurimman osan matkasta. Jäljellä häämötti viimeinen huippuharjanne. Tämä näkymä avautui toiselle puolelle ja pääsimme kahden täysin erilaisen maiseman väliin. Päästessä korkealle on väsyneenäkin voimaantunut olo. Nousun määrästä, rasituksesta ja jokaisen henkilökohtaisesta reagoinnista korkeaan ilmanalaan ilmaantuu herkästi erilaisia vuoristotaudein oireita. Kokenut kiipeilijä tuntee omaa kehoaan ja osaa olla herkempi sen kuuntelussa. Ensikertalaisen voi yllättää väsymys, pään juilinta, pieni ”humaltuvan” tuntuinen olotila. Kaikki eivät kuitenkaan koe samoja oireita tai oireta ollenkaan.

 

2.20.1

Huippufiiliksiä Pico Austrialla 5320m 😀 täällä ollaan vasta puolimatkassa. Kävelystä painavat jalat lepäävät pienellä tauolla, joka käytetään valokuvaamiseen ja eväsleipien syömiseen. Energiaa koneeseen, jotta päästään alas leiriin. Tunnelma on helpottunut ja ympärillä kuuluu huokauksia maiseman kauneudesta. Kun katselee kauas, tuntuu, että on tilaa hengittää. Pilvien varjolautat lipuvat pitkin vastapäiviä rinteitä ja huipun kivet ovat auringon lämmittäneitä.

 

 

2.23.Vuorilla ollaan nöyrällä mielellä liikkeellä.

Vuorilla ollaan kaikki aika lailla samalla viivalla. Olit nuori-vanha, kokenut-kokematon, hyvässä kunnossa-peruskunnossa. Kuka vain voi saada kunnon vatsataudin, joka syö kaikki voimat ja jopa tasaisella kävely tuntuu ylivoimaiselta suoritukselta. Itseään erittäin hyväkuntoiselle aina fyysisesti kaikessa hyvin pärjänneelle voi olla karua (märkä rätti vasten naamaa) joutua yllättäen pään juilinnan-vatsavaivojen-muiden fyysisesti heikentävien rasitteiden jalkoihin. Oikealla positiivisella asenteella ja nöyrällä mielellä höystettynä, isommatkaan ”pääkivut tai vatsataudit” eivät vie matkailoa. Vuoristoon tullessa on kaikki muuttuvaa, kelistä omaan vointiin 🙂 iloitaan sen hetken tilasta.

2.25.1.1.Päivän päätteeksi itsensä ja varusteiden huolto. Minulla se meni aika näppärästi villoista villoihin siirtymällä ja savettipesulla. Rohkeimmat pulahtivat hyytävään jäätikköjärveen paikallisten ihmeteltävinä. Merinovillaan tulee vuorauduttua pikkareista, topista pitkiin vaatteisiin ja sukkiin. Välillä villat ripustellaan kuivumaan ja tuulettumaan. Merinovilla vaatetuksella pysyy lämpimänä, vaikka hikoilisi. Yksi paras ominaisuus on etteivät ne haise. Lämpöä saa lisää, jos kylmän yllättäessä lisää kerroksia päällekkäin ja tsadaa..:D …kerrospukeutuminen lämmittää!

 

Ilta vietellään teen, ruokien ja hengailun merkeissä. Vierailin keittiössä fiilistelemässä illan sapuskan valmistumista 🙂

2.25.1.1.1.Tuoretta. Verkoilla pyydettyä kalaa.

2.26.

2.28.

3.Hyvää huomenta <3 ei se maisema katsomalla ja ihailemalla puhki kulu, eikä siihen kyllästy. Yksikin tälläinen aamumaisema korvaa useamman pilvisen. Trekkipävämme sai kauniin startin kohti seuraavaa leiriä!

3.2.1.Koko päivän trekkimme sisälsi kaksi korkean solan ylitystä. Nousimme 5km korkeuksiin ja välissä laskeuduimme syvälle alas laaksoon. Tämä hetki on juuri ennen ensimmäisen harjanteen ylitystä. Fyysisesti raskas loputon mäki heti aamutuimaan, mutta koko jengillä loistavalla tsempillä ylös. Maa on kuivaa ja kivistä. Tuuli nostaa silloin tällöin pölyn ilmaan ja kaikki heinätupsut ovat kadonneet näkyvistä.

Se on jännä juttu, kun isonkin ylämäen jälkeen tulee alamäki ja kaikki rasitus unohtuu :D. Ylämäessä moni painaa yleensä sisulla, jos energiat ovat loppuneet. Jalka nousee kevyeen, nauru raikaa ja juttu lentää. Koitimme metsästää korkeimmista kohdista puhelinkenttiä, mutta eihän niitä löytynyt. Hyvä niin.

3.10.Woop 😀 alas alas alas!! Tuonne ihan alas oli matka. Alhaalta kuvan vasemmalta kallion ja kasvillisuuden lomassa reittimme nousee ylös. Ihan ylös asti. Matka taittui kaverin reppu kannossa ja pilviä kurkkien mahdollisen ukkosmyräkän tarkkailussa.  Se moodi – laitetaan jalkaa toisen etten ylämäessä, sydän hakkaa ja happea ei tunnu saavan riittävästi… tästä vaan mennään ja sillä sitten mennäänkin loppuun asti. Noustiin muuten ennätysvauhtia koko kuvan taustalla häämöttävä mäki 😀 !!!

Nappasimpa videoon pienen pätkän nousutunnelmia:

Kaikkien nousujen jälkeen lounas kruunasi päivän! On se vain niin, että komppanja marssii vatsallaan 🙂 Pekonikanaa ja höysteet kylkeen. Ruuan tuoksu on edelleen mielessä.

Tulihan se ukkonenkin ja sade päälle himppasen tämän kuvan jälkeen. Alamäkeen oli kuitenkin helppo mennä eikä vedenpitävät kamat päällä tarvinnut kenenkään kastua. Ukkosen tullessa päälle mentiin alaskin ennätysvauhtia 😀 taisi joku mainitakkin, ettei koskaan ole niin nopeasti jalkaa toisen eteen laittanut. Ainoa hidastava tekijä oli sateen liukastama kivikko ja silmiin tihkuvat vesipisarat. Hyvällä fiiliksellä mentiin joka tapauksessa, sillä koko loppupäivä olikin alamäkeä alas leiriin asti.

3.17.Trekin päätteksi laskeuduimme alas laaksoon leiriimme ja pääsimme fiilistelemään seuraava koitosta: kiipeilyosuutta Huayna Potosille. Laakson rinteillä laidunsi laumoittain laamoja ja tuuli oli kokonaan tyyntynyt. Vuoripuron virratessa vieressämme saimme ihailla tulevaa vuortamme auringon lämmittäessä. Hieno trekki takana ja vielä hienompi kiipeily edessä 🙂

Teen teille postauksen seuraavaksi Huayna Potosin kiipeilyosuudesta. Iloa syksyisiin päiviin!

Nora


Nora Casén

Outdoor-puuhia rakastava citymimmi, liikunnanohjaaja ja outdoor-matkanjohtaja. Mimmi iloa sekä intoa täynnä, jos voi inspiroida ja sparrata seikkailujen pariin kaikenlaisella kokemuspohjalla olevia liikkujia.

"Jokainen pienikin seikkailu koto-Suomen luontoon tai ison maailman mäille inspiroivat minua ja koen saavani hengittää."

Pienistä hetkistä fiilistely, kaikesta kauniista nautiskelu ja monipuolinen ulkoilma puuhastelu vievät mennessään mantereelta mantereelle. Kasseja mukana kulkee yksi, jos toinenkin, mutta minkäst teet, jos vaattet ja pukeutuminen kiinnostaa ulkona remuamisen ohella? ;D

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit