FI | ENG
Samuli Mansikka / 21/11/2014

Trekkausta ja Cholatse!

Terveiset kaikille Delhistä, jonka kautta lentelen takaisin Helsinkiin! En enää edes pysy laskuissa, kuinka monta kautta olen nyt Himalajalla viettänyt? Olisikohan tämä ollut joku 18. tai 19.? Joka tapauksessa Nepalissa on viime vuodet tullut vietettyä enemmän aikaa, kuin Suomessa.

Annapurna Circuit

Anyway, kausi alkoi jo perinteiseen tapaan Annapurna Circuit -trekillä, johon olemme Aventuralla saaneet nyt hiottua parhaan mahdollisen ohjelman ja parhaan ajankohdan. Säät olivat jälleen erinomaiset ja retkeilijät pääsivät seuraamaan vuoden vilkkainta sadonkorjuuaikaa ja siis runsaasti paikallista elämää. Trekki on mielestäni Nepalin paras, joskin Manaslu Circuit ehdottomasti hyvä kakkonen.

Trooppinen myrsky Hudhud ja suru-uutiset

Annapurna Circuitin jälkeen patikoimme Annapurnan eteläiseen perusleiriin massiivin vehreällä puolella. Retki meni osaltamme hyvin, joskin alkumatkasta saimme niskaamme trooppisen myrskyn Hudhudin Bengalinlahdelta tuomat rankkasateet. Pari päivää myöhemmin kuulimme myräkän aiheuttaneen Circuitin varrella Thorung La:n alueella mittavia lumivyöryjä ja lukuisia kuolonuhreja. Siinä muuten jo yksi syy lähteä asiantuntevan matkanjärjestäjän matkaan! Ylivoimainen valtaosa uhreista oli nimittäin omatoimiretkeilijöitä, joita Circuitilla on paljon. Osaa ei voitu sujuvasti edes tunnistaa, sillä luvaton ja siis rekisteröimätön trekkaaminen on reitillä yleistä.

Eteläpuolella olosuhteet olivat Hudhudin myötä sikäli erikoiset, että perusleirissä oli sinne saapuessamme lumi maassa. Korkeat päivälämpötilat lisäksi nostivat lumimassoista runsaasti kosteutta ilmaan, mistä johtuen näkyvyydet jäivät aavistuksen puutteellisiksi vuodenaikaan nähden. Annapurnan jättimäistä eteläseinää ja lukuisia ympäröiviä vuoria kuitenkin nähtiin ja ihasteltiin.

Ama Dablamin ruuhkat ja Cholatse

Aventura-trekkien jälkeen pääsin tällä kaudella vähän kiipeämäänkin. Amerikkalainen työnantajani Altitude Junkies järjesti ainutkertaisen reissun Everestin kansallispuistossa sijaitsevalle Cholatselle vaihtoehtona ruuhkaiselle Ama Dablamille. Huhu kertoi Ama Dablamilla olleen tänä vuonna 1200 kiipijää, kun vuonna 2005 siellä käydessäni jo 250 kiipeilijää aiheutti vakavia ruuhkia kapeilla harjanteilla. Mikä kumma on, että halutaan kiivetä tunnettuja vuoria, kun vieressä olisi hienompia vaihtoehtoja vähemmillä ongelmilla?

Ama Dablamin ruuhkat aiheuttivat kuolemia

Ama Dablamin ruuhkaisuus aiheutti vuorella kauden aikaan lukuisia kuolemia, joihin liittyneitä pelastustoimia jouduimme kuuntelemaan oman radioliikenteemme lomassa. Ajattelepa 1200 ihmistä jumaroimassa kallioisille harjanteille viritettyjä fiksattuja köysiä ylös-alas useita kertoja kauden aikana! Huhun mukaan reitin fiksannut nepalilaisfirma oli lisäksi käyttänyt kuluissa säästääkseen edelliskausien köysiä. Tästä nousikin maassa lopulta melkoinen älläkkä, kun ruumiita alkoi tulla tihenevään tahtiin.

Cholatse

Me puolestamme kiipesimme viereiselle Cholatselle! Itse asiassa Nepalissa ensimmäisen kerran vuonna 2005 käydessäni tarkoituksemme oli eräänkin Tuomaksen kanssa kiivetä nimenomaan kyseinen 6400-metrinen. Hommassa oli siis ympyrän sulkeutumisen makua!

Asiakkaat pidetään hyvissä ruoissa ja juomissa

Ryhmä oli viisihenkisenä, joskin hyvin kansainvälisenä pieni ja koostui osaksi Junkiesien kanta-asiakkaista. Henkilökuntaa matkassa olikin itse asiassa enemmän; meitä liidereitä oli kaksi, keittiöhenkilökuntaa kolme kokkia, sekä kiipeäviä paikallisoppaita asiakkaiden apuna neljä. Junkiesin tyyliin kuuluu, että beississä ja yläleireissä asiakkaista pidetään huolta ja nämä pidetään hyvissä ruuissa ja juomissa.

Olin alkumatkasta tuplabuukattu ja siinä missä ryhmä lensi Namcheen kopterilla, jouduin itse patikoimaan nämä kiinni muutamaa päivää myöhemmin. Saavuimme koko ryhmän kanssa perusleiriin 26.10., jossa nämä alkuun lepäilivät ja sopeutuivat sillä välin, kun me liiderit tutkimme reittiä.

Cholatsen teknisyys monimutkaisti asiakasvientiä

Cholatse osoittautui huomattavan hankalaksi kiivettäväksi (tai oikeammin opastettavaksi) huolimatta, että lumiolosuhteet olivat erinomaiset samoin, kuin säätkin. Nousua perusleiristä (4740m.) huipulle (6440m.) kertyy niukahkosti, mutta reittimme SW-ridgellä oli pitkä ja erinomaisen ilmava. Opastustoimintaan kuuluu, että fiksasimme herkimmät pätkät. Näitä lopulta olikin oikeastaan koko pirun harjanne kakkosleiriin asti ja olisi ollut huippupäivänäkin, jonka mitan short-ropasimme asiakkaat toppiin. Vuorta ja reittiämme on vuosien mittaan kiivetty vähän ja saimmekin eteemme yllätyksiä aivan yhtenään. Omakiipeilyyn reitti olisi ollut huomattavan näppärä kiivettävä, mutta asiakkaamme maksavat ennen kaikkea turvallisuudesta. Omakiipeily ja asiakasviennit ovat eri asia.

Pirun hienoa harjannekiipeilyä

Harjanteet olivat paikoin todellakin ilmavimpia, millä koskaan olen asiakkaita vienyt! Tuulettomana päivänä näitä oli kiva kiivetä, kun pudotusta Gokyon ja toisaalta Khumbun laaksoon oli monin paikoin jalanlevyisiltä lumiharjanteilta 1000 metriä per puoli! Aivan pirun hienoa harjannekiipeilyä!

Kopterilla Kathmanduun

Koko jengi kävi huipulla ja pääsimmekin lähtemään vuorelta lopulta peräti viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Ryhmä päätti lentää kopterilla perusleiristä Katmanduun, mikä olikin aivan törkeän hienoa – aamulla heräsimme pakkasessa perusleirissä ja illalla joimme (liikaa) oluita Katmandussa!

Tulevaisuuden suunnitelmia

Nyt vuosi jatkuu talvi- ja kevätkausien matkojen suunnittelulla, toivottavasti jääkiipimisillä, Australian-lomailuilla ja myöhemmin Aconcaguan-retkellä. Aconcagualle ryhmä lähtee Suomesta joulun jälkeen ja mukaan ehtii vielä! Ajankohtahan on vuoden ehdottomasti paras.

Myös helmikuun Kilimanjaron-retkelleni ehtii vielä!

Seuratkaapa retkiäni Instagramissa ja Twitterissä!

Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit