FI | ENG
Katariina Rahikainen / 12/06/2015

Treeniä, kisaamista ja sellaista

Viime blogissa kirjoitin Taipanista – tai oikeastaan enemmän yhdestä reitistä siellä. Heti sen jälkeen kuulin NSW/ACT Lead Championships -kisoista, joihin oli vielä muutama viikko aikaa. Kova treeni siis heti päälle! Tarkoitus oli käydä vähän koittaa vesiä ja kattoa, että josko sais tiketin samalla Nationals -kisoihin.

Karsinnoissa oli kaksi reittiä, joista eka oli suht helppo ja suurin osa kisaajista toppas sen. Tokan karsintareitin toppas vain kolme kisaajaa – minä olin yksi niistä. Sain vielä hienon kneebaarinkin jota kukaan muu ei hoksannut, jossa hetken pystyin sheikkaamaan käsiä. Viimeisenä kiipeilijänä tiesin katon ylitettyäni olevani finaalissa – mutta sisu ei vaan antanut periksi ja oli pakko vetää loppuun saakka. Reitin lopussa olin kyllä niin nakki että huh. Mieltä kyllä lämmittää vieläkin yhden kisaajan kommentti ”sä vedit niin hienosti! En oo IKINÄ nähny kenenkään kiipeevän toppiin reittiä, jossa näyttää joka muuvilla että nyt se putoaa, se oli hullun vaikuttavaa!!!” Jos totta puhutaan, niin joka muuvilla katon jälkeen kyllä tuntuikin että nyt putoan, ja hapot oli kyllä sen mukaiset topissa! Kneebareista ja muista ihme muuveistani sain kans hyvää kommenttia jälkikäteen joten ei edes oikeen harmittanut että vedin kaikki peliin vaikka finaalin kannalta ei ois tarttenu. Ei vaan pysty aina luovuttamaan…! Eikä ehkä itsestä löydy sellaista strategista kisakiipeilijää, jota myös pitäisi harjoitella.

Finaalireitillä. Kuva: Ben Markham.
Finaalireitillä. Kuva: Ben Markham.

Finaaliin oli ihan hyvä palautumisaika – mutta oman kroppani tietäen tiesin, että se oli aika finaalissa edellisen reitin jälkeen, ja sellaisista hapoista on usein vaikee palautua. Niinhän siinä kävi – ja putosin samassa kohtaa kuin toinen molempien karsintareittien toppaaja. Jäätiin siis kolmen parhaan ulkopuolelle – mun loppusijoitus oli viides (jolla silti olisi päässyt Nationals -kisoihin). Käsistä loppui jerkku kuin seinään, ja ei vaan yksinkertaisesti pystynyt enää pitämään kiinni vaikka kuinka halusin. Harmitti!

Kuva: Ben Markham.
Kuva: Ben Markham.
Ja kohta loppuu jerkku vaikkei ehkä näytä siltä! Kuva: Ben Markham.
Ja kohta loppuu jerkku vaikkei ehkä näytä siltä! Kuva: Ben Markham.

Muutama viikko ei todellakaan oo mikään pitkä aika valmistautua kisoihin. Mutta, ehkä ekaa kertaa ikinä, tuntui että oikeasti valmistauduin kisoihin ja treenasinkin niitä varten – ja vaikka ns. kisoihin valmistavaa treenaamista ei ollut ton pidempää, olin kuitenkin kiivennyt aktiivisesti koko kevään (ja jopa ”oikeasti” treenannut kehitys mielessä koko ajan). Plus ajatuksena oli myös, että Grampianseilta oli hyvä kestävyystausta pohjalla – vaikka kivi onkin niin erilaista kiivetä kuin muovi. Jotenkin oli siis tosi pettymys, että en pystynyt finaalissa parempaan. Jälkikäteen analysoituna kisoja edeltävät viikot tuli keskityttyä kuitenkin enemmän ehkä laktaatin tuottamiseen kuin kropan siitä eroon pääsemiseen – joten laktaatintuotto oli huipussaan, mutta kehon valmius käsitellä sitä ei. Joka tapauksessa, kisoista jäi sellainen fiilis että tää ei oo sitä minkä takia kiipeilen! Kisoissa on hauska käydä silloin tällöin, varsinkin boulderkisoissa jotka on enemmän sosiaalisia tapahtumia – mutta enemmän kuitenkin haen niitä onnistumisen kokemuksia luonnosta ja omasta itsestäni. Ulkona kiipeillessä kilpailee vain itsensä ja kiven kanssa – jos joku toinen samaa reittiä kiipeää, niin se ei todellakaan oo multa pois! Eikä tartte miettiä, että milloin jonkun reitin pääsee – se reitti on siellä ja pysyy (ellei nyt joku ote satu irtoamaan..) Näiden fiiliksien kautta päätin siis jättää Nationals -kisat väliin, ja keskittyä ihaniin ulkoreitteihin :), joita onnekkaasti saan täällä lähes joka viikonloppu vuoden ympäri kiivetä!

Tässä vielä fiilistelyjä huipulta Grampiansin reissulta!

Ben Markham reitillä Mr. Joshua, 25. Kuva: Justin Ryan.
Ben Markham reitillä Mr. Joshua, 25. Kuva: Justin Ryan.

 

Venom, 28, Taipan, Grampians. Kuva: Justin Ryan.
Venom, 28, Taipan, Grampians. Kuva: Justin Ryan.
Venomin kruksin loppuvaiheessa. Kuva: Justin Ryan.
Venomin kruksin loppuvaiheessa. Kuva: Justin Ryan.
Kuva: Justin Ryan.
Kuva: Justin Ryan.
Yksi mun Taipan-lemppareista, Fisting Party 26. Kuva: Jai Critchley.
Yksi mun Taipan-lemppareista, Fisting Party 26. Kuva: Jai Critchley.

Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit