FI | ENG
Ossi Halkola / 20/01/2011

Tipaton tammikuu….

Aloha!

Joulu meni Babylonissa oikein mukavasti. Aattona illastimme suomipoppoon kanssa Veeran kämpillä ja nautimme kinkusta, laatikoista ja muista perusherkuista. Joulupukki jakeli lahjat ja taustalla ikkunan läpi näkyi mukava pieni lumisade. Mikkelin Auervaara, Konsta, googletti glögi-reseptin ja varmuuden vuoksi valmisti kyseistä lientä 16 litraa. Joulupäivänä lumisade onneksi jatkui, mutta lunta ei yön aikana ollut tullut niin paljoa, että mäkeen olisi jaksanut väkisin vääntäytyä. Muistimme siis kuudennen käskyn ja pyhitimme lepopäivän.

Tapaninpäivän aamu valkeni aurinkoisena ja luntakin näytti olevan varsin mukavasti. Suuntasimme ylös Saarimäen Tapion ja Repon Tero-Petterin kanssa. Lunta oli iloksemme tiputellut odotettua enemmän ja kaiken lisäksi lumi tuntui vieläpä mukavan kevyeltä.  Repomies kaivoin digipokkarin vyölaukustaan ja huuteli ohjeita, mistä milloinkin olisi sopivaa laskea. Täytyy sanoa, että on kyllä mahtavaa kuvata oikean ammattilaisen kanssa! Terolla on ihan uskomaton silmä nähdä hyviä spotteja. Kun itse vaan näkee mäen alapuolella ja vähän yrittää katsella kuvattavia paikkoja, niin Tero huomaa siinä 7 hyvää paikkaa kuvalle. Kurvailimme Arskan kanssa hyvässä lumessa ja Tero räpytti Canonia etusormi valkoisena. Kuulemma muistikortille tarttui muutama ihan mukava otos kummastakin miesmallista.

© Tero Repo

© Tero Repo

Mukavaa lunta kesti muutaman päivän ja laskettiinkin oikein mukavia mäkiä. Tosin pohjat eivät vielä olleet siinä kunnossa, että ihan joka paikkaan olisi uskaltanut mennä. Mutta mukavaa laskua kuitenkin.

© Konsta Valkonen

Uusivuosi meni ihan rehellisesti töissä ja juhliessa. Uusivuosi on täällä tosi kiireinen. Tänä vuonna joulu ei kuulemma ollut mikään maailman kovin sesonki, johtuen ehkä koko Eurooppaa riepotelleesta lumikaaoksesta, mutta uutenavuotena porukkaa kyllä tuntui olevan vähintäänkin tarpeeksi. Meillä oli työporukalla ensin kolmen ruokalajin illallinen, jonka jälkeen siirryimme keskusaukiolle katsomaan hirveää uudenvuodenhärdelliä. Ihmisiä oli tuhansia ja shamppanja roiskui melkein Martignyyn asti. Pubi aukaistiin vasta puoli yhdeltä yöllä, joten ehdimme nähdä roomankynttilät ja sädetikut koko komeudessaan. Verbierissä uusivuosi on kyllä normaalille viikkoturistille melkoisen kallis juhla. Jokaiseen baariin pelkkä sisäänpääsy maksaa 50-300 euroa. Pariin hienompaan paikkaan vielä hieman enemmän. Itsellä kävi vaan mielessä, että jos tulisi juhlimaan uuttavuotta Verbieriin, niin ei olisi kyllä varaa maksaa edes sisäänpääsyä minnekään. Joten köyhät kyykkyyn ja ampumaan raketteja tähtitorninmäelle…

Uudenvuoden jälkeen lumien kannalta on ollut aika heikkoa. Pari kertaa on tullut hieman lunta, mutta mitään sen kummempaa faceshottipyydaa ei ole kyllä tiputellut. Ihan mukavaa laskua on kyllä saatu pienellä kinkkaamisella, mutta enemmänkin olisi saanut tulla.

Noin viikko sitten lämmöt nousivat korkealle ja shortsit saatiin kaivaa esiin. Tammikuun puoliväli ja +20c lämmintä auringossa ei ole kovin mukava homma. Kateellisena sai kuunnella Leukun ja kumppaneiden tarinoita Japanista, jossa oli kaulaan asti lunta ja täällä lähinnä viriteltiin uimapatjoja tulille ja siemailtiin PinaColadaa.

Toissapäivänä kinkkasimme Bec des Etagnesille hyvän lumen toivossa, mutta jopa yli 3000m pohjoisseinillä lumi oli muuttunut melkosen kuraksi. Ei auttanut kuin laskea paskaa lunta ja ottaa aurinkoa. Italian puolella oli kuulemma vielä viime viikolla hyvää, mutta missasimme ne lumet ja tämä lämpöaalto on luultavasti sulattanu nekin aikalailla pois.

Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa elämässä liitovarjoilemassa. Pubin lihaspuolen edustaja, Fabian, kävi lennättämässä meitä Verpparin yllä. On melkoisen siistiä hommaa liidellä ilmassa melkein kilometrin korkeudessa. Normaali liitely oli vielä ihan iisiä, mutta kun varjon laittaa spinnaamaan niin G-voimat alkaa oikeasti tuntumaan aika kovaa ja Särkänniemen possujuna jää kyllä kieputuksessa kakkoseksi!

 

Mutta näihin tunnelmiin tältä erää. Toivotaan että lunta alkaisi taas pikkuhiljaa tiputtelemaan. Nyt ainakin ilma on kylmentyny ja shortsit on saanut laittaa takaisin kaappiin. Lisää lunta odotellessa!

Adios!


Ossi Halkola

Ossi Halkola on 1987 syntynyt intohimoinen laskija, joka ennen palomiesopintojaan vietti talven jos toisenkin Alpeilla laskien ja baarissa (töitä tehden). Ossi raportoi Camun blogissa elämästään Verbierissä parin talven ajan.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit