FI | ENG
Jussi Taka / 10/01/2015

Tamok

Kävin Tamokissa, Norjassa – oli muuten kivaa. Reissuun lähdettiin kaverin asuntoautolla 27.12 aamusta ja ajeltiin yhtä tankkausta ja valokuvastoppia lukuunottamatta suoriltaan perille.

Perille pääsyn jälkeen auto lämpimäksi, laskukamat päälle ja polkemaan skinträkki auki ja tsekkaamaan olosuhteet Mustikalla (Blåbärfjellet). Pohjois-Norjassahan on kaamos meneillään ja reissun aikana ei aurinko näkynyt kertaakaan, vaikka bluebirdiä muuten olikin. Pimeyteen oltiin varauduttu LedX:n supertehokkailla otsalampuilla, joita oli tarkoitus käyttää noustessa ja laskiessa. Toinen lampuista oli 5500 lumenea ja toinen ”vain” 3500 lumenea, joka on sekin rapiat 5 kertaa tehokkaampi kuin Petzl:n Ultra RUSH lamppu. Lamput kun löi päähän ja alkoi tykittelemään pitkät päällä mäkeä alas, ei pimeys aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Joissakin tapauksissa laskeminen tuntui jopa helpommalta kuin päivänvalossa, kun kontrastierot olivat niin vahvat.

Lunta oli ollut koko alkukauden aika niukasti, mutta paria päivää ennen lähtöä YR.no lupaili muutaman päivän mittaista rankkaa lumisadetta – ja sitähän tuli. Ensimmäinen haikki Mustikalle meni aivan täydellistä putskua mehustellessa ja päätettiin, että haikataan puurajalle pari kertaa, kun laskeminen oli niin mukavaa. Illalla päädyttiin siihen tulokseen, että seuraavana päivänä ei kannata lähteä haastamaan toppausta kun lumi tuntui vielä todella irtonaiselta, joten päätimme lähteä etsimään mukavaa metsälaskua Sjufjelltiltä.

Aamulla herätys kello 7, ihan hirvee sykkiminen aamutoimissa että pääsis mäkeen, kamat kasaan ja parin kilometrin kävely Sjufjelletin alle, josta lähdettiin haikkaileen kohti puurajaa. Lumipakka oli yön aikana tiivistynyt kivasti ja lasku oli erittäin miellyttävää kun aurinko ”paistoi” sen pari tuntia mitä vedettiin. Laskettiin 3 kertaa ja kiertoon meni kamasäätöjen kanssa se 30min. Tehokas setti. Iltaisin laskettiin aina poikkeuksetta snowsurffeilla a.k.a no-boardeilla.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta painamaan Mustikalle, mutta puolessa välissä päätettiin kääntyä takaisin, kun lumisade alkoi kiihtyä. Lumipakka oli tiivistynyt entisestään ja Mustikan eteläseinän ojat olivat aivan täydellistä laskettavaa.

Keli alkoi pikkuhiljaa lämpenemään ja suunnitelma oli että käydään vetään aikaisin aamusta Skredbekkenin oja ennen kuin iltapäivän vesisateet alkaisi. Oltiin 8 jo liikenteessä, mutta sade alkoi odotettua aiemmin ja yöllä satanut 10cm uutta lunta imaisi kaiken veden itseensä ja muuttui aika helposti vyöryväksi joten, katsoimme parhaaksemme ottaa pakit.

Säätiedotus lupasikin sitten jäätävän huonoa keliä pariksi päiväksi, joten päätimme, että lopetamme reissun paria päivää etuajassa ja ajamme takaisin Rovaniemelle. Matkalla kuitenkin pysähdyimme vielä Pallastunturilla ja kävimme Joonaksen kanssa laskemassa nopean 1,5h setin Taivaskerolla kello 9 illalla. Lumi oli aivan paskaa, mutta haikki kuunvalossa jäi kyllä ehdottomasti mieleen. Nyt olen kotona, pakkailen tätä kirjoitellessa kamoja Pyhätunturia varten ja sieltä mennäänkin sitten MM-kisoihin Itävallan Kreischbergiin.

Kaikki blogit