FI | ENG
Jan-Erik Blomberg / 15/12/2016

Talvi korkattu ja Pyhän itsenäisyys-viikonloppu

15400380_10154794121248735_6632041442014366794_n

Morjensta taas kaikille. Kesä lusittu ja talvi täyttä häkää puksuttaa eteenpäin. Eipä kesässä sen kummempaa vikaa ole muuten kuin, että siitä vuodenajasta ei tahdo löytää stokea.Tämän tajusin itsenäisyysviikonloppuna vieraillessani Pyhätunturilla. Alkutalven Swinghillissä tahkoamisen jälkeen oli hyvä päästä hieman isompaan mäkeen.

15420866_10154794121708735_8303173284982560495_n

Siljaman Transportteri starttasi Stadista myöhään illalla torstaina. Kun mitään kiirettä ei pohjoiseen ollut, otti matka etelästä Suomen halki lähes 18 tuntia. Itselleni ainakin jonkin sortin ennätys. Siinä tulivat tutuksi kaikkien erikoisten pysähdysten lisäksi niin Lahti kuin Rovaniemikin.

Pitkän viikonlopun suurin voittaja oli keli ja se näyttikin Lapin parhaat puolensa jokaisena päivänä. Aamun kummitusmaisesta kajosta ei kulunut kauaakaan, kun taivaanranta syttyi punaiseen loisteeseen, jota jatkui usean tunnin ajan jälleen muuttuen oudoksi sinisen ja harmaan kajoksi ja lopulta puhtaaksi pimeydeksi.

15541411_10154794121168735_7487414886589303860_n
Isä aurinko piti pintansa koko viikonlopun ajan

Enpä muista milloin olin viimeksi laskenut näin taakissa porukassa kuin tänä viikonloppuna. Siljaman lisäksi ryhmää ryyditti liuta suomalaisen vapaalaskun historiaa. Majava, Lavia, Mukkala, Muukkonen, Leuku ja Ajelutiimin Kuutti virittelivät itseään talven laskukuntoon. Samoin tunturissa pääsi hiihtelemään Oulun läskimpien kymppien kanssa. Viihtyi siellä itse lumilautailun ylijumala Henttonenkin.

15541205_10154794121378735_3555801033159776928_n
Kummelista tuttu inversio tuli tunturissa tutuksi. Ylhäällä tunturin laella pakkasta oli vain 30% tästä lukemasta

Pyhällä lumiolosuhteet olivat vuodenaikaan nähden enemmän kuin kohdallaan. Niinpä laskurevohkan ei tarvinnut jyrätä vain lumetettuja rinteitä. Legendaksi muodostunut Huttu-Ukko oli reissuni kohokohtia. Rinne oli jo sen verran hyvin täyttynyt luonnon antimista, että sitä oli hyvä laskea reippaalla hanalla. Kauan kadoksissa ollut stokekin löytyi laskemisen lomasta ja riemullahan ei ole stoken löytymisen jälkeen rajoja. Mäki toisensa perään suuntasi kohti Huttu-Ukkoa, enkä taida olla elämäni aikana tehnyt yhteensä yhtä monta toistoa Hutussa kuin tämän viikonlopun aikana.

Stoke on löytynyt ja tästä on hyvä jatkaa. Pari päivää sitten tuli hankittua liput Japaniin, joten laitan seuraavaa raporttia Japanista.

Domo arigato ja Cheers

Blumi

15541494_10154794121588735_5292454226972752645_n
Lunta löytyy suhteellisen hyvin Pyhän takamaastoista
15542068_10154794121683735_9093729524065250527_n
Aurinko vain on kertakaikkisen upea

15589614_10154794121648735_7432760433125730003_n

15589973_10154794121273735_6789629187247136395_n
Siljama surffaa Huttu-Ukon syleilyssä
15590347_10154794121178735_7223756666560871154_n
Kuka vielä kehtaa väittää, että Lapissa on talvella pimeää

Loppuun vielä lyhyt video, jonka tein viikonlopun rinnefiilistelyistä


Jan-Erik Blomberg

Jan-Erik Blomberg on helsinkiläinen vapaalaskija. Jopa naurettavuuksiin asti menevä laskemisen kelailu alkaa aamuisin ja ei sammu edes unissa. Laskemista pitää saada tehdä aina ja jatkuvasti. Laskemisen ohella laskumaiden keräily on ollut pieni osa elämää. Uudet paikat kiehtovat ja siellä missä on vuoria, on usein myös lunta. Silti maita enemmän laskemista määrittelee hyvä lumi. Hyvälumisen paikan löydyttyä, sinne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mäessä ollessaan mies ei niinkään pidä pelkästä laskemisesta, vaan inspiroituu hiihtolinjaan liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Parasta on löytää jokin mielenkiintoinen linja tai joukko muodostelmia ja yrittää laskea se niin sujuvasti ja vauhdilla kuin mahdollista.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit