Morjensta taas kaikille. Kesä lusittu ja talvi täyttä häkää puksuttaa eteenpäin. Eipä kesässä sen kummempaa vikaa ole muuten kuin, että siitä vuodenajasta ei tahdo löytää stokea.Tämän tajusin itsenäisyysviikonloppuna vieraillessani Pyhätunturilla. Alkutalven Swinghillissä tahkoamisen jälkeen oli hyvä päästä hieman isompaan mäkeen.
Siljaman Transportteri starttasi Stadista myöhään illalla torstaina. Kun mitään kiirettä ei pohjoiseen ollut, otti matka etelästä Suomen halki lähes 18 tuntia. Itselleni ainakin jonkin sortin ennätys. Siinä tulivat tutuksi kaikkien erikoisten pysähdysten lisäksi niin Lahti kuin Rovaniemikin.
Pitkän viikonlopun suurin voittaja oli keli ja se näyttikin Lapin parhaat puolensa jokaisena päivänä. Aamun kummitusmaisesta kajosta ei kulunut kauaakaan, kun taivaanranta syttyi punaiseen loisteeseen, jota jatkui usean tunnin ajan jälleen muuttuen oudoksi sinisen ja harmaan kajoksi ja lopulta puhtaaksi pimeydeksi.
Enpä muista milloin olin viimeksi laskenut näin taakissa porukassa kuin tänä viikonloppuna. Siljaman lisäksi ryhmää ryyditti liuta suomalaisen vapaalaskun historiaa. Majava, Lavia, Mukkala, Muukkonen, Leuku ja Ajelutiimin Kuutti virittelivät itseään talven laskukuntoon. Samoin tunturissa pääsi hiihtelemään Oulun läskimpien kymppien kanssa. Viihtyi siellä itse lumilautailun ylijumala Henttonenkin.
Pyhällä lumiolosuhteet olivat vuodenaikaan nähden enemmän kuin kohdallaan. Niinpä laskurevohkan ei tarvinnut jyrätä vain lumetettuja rinteitä. Legendaksi muodostunut Huttu-Ukko oli reissuni kohokohtia. Rinne oli jo sen verran hyvin täyttynyt luonnon antimista, että sitä oli hyvä laskea reippaalla hanalla. Kauan kadoksissa ollut stokekin löytyi laskemisen lomasta ja riemullahan ei ole stoken löytymisen jälkeen rajoja. Mäki toisensa perään suuntasi kohti Huttu-Ukkoa, enkä taida olla elämäni aikana tehnyt yhteensä yhtä monta toistoa Hutussa kuin tämän viikonlopun aikana.
Stoke on löytynyt ja tästä on hyvä jatkaa. Pari päivää sitten tuli hankittua liput Japaniin, joten laitan seuraavaa raporttia Japanista.
Domo arigato ja Cheers
Blumi
Loppuun vielä lyhyt video, jonka tein viikonlopun rinnefiilistelyistä
