Minusta on jännää, miten maisemat voi muuttua niin täysin lähtiessä Suomen metsäisestä ja tasaisesta maasta vähänkään pohjoiseen.
Lähtiessä Suomen Lapista pohjoiseen, metsäiset ja tasaiset näkymät muuttuvat nopeasti rajan jälkeen vuoristoksi. Jatkaessa vuoret kohtaa Atlantin meren.
Olin ajatellut enemmänkin Portugalin lämpöä. Surffireissua, jossa saisi aurinkoa ja syödä pelkkiä mereneläviä. Olimme perillä Unstadissa, Lofotenin ja pohjois-Norjan ykkössurffikohteessa myrskyisessä tuulessa ja vesisateessa. On ihanaa lähteä pois syksyisestä Helsingistä ja löytää itsensä karusta luonnosta. Nukuimme retkeilyautossani ja välillä yön aikana tuntuikin että tuuli vie koko auton mukanaan mereen. Seuraavana päivänä sää oli selkeämpi ja tuuli oli rauhoittunut. Swelli oli kuitenkin jäänyt ja aallot oli mitä mahtavimpia surffiin. Pienen vaelluksen jälkeen ympäröivässä vuoristossa, vahasimme laudat ähelsimme paksut märkäpuvut päälle.
Veteen kun pääsi ja aaltojen noustessa ympärillä oli mieli hyvin kaukana eteläsuomen harmaasta syksystä ja huonosta nukutusta kylmästä yöstä.
