FI | ENG
Katariina Rahikainen / 31/05/2012

Sveitsiin!

Olo Yangshuossa alkoi käydä liian tukalaksi, koko ajan hikoilutti eikä huvittanut enää takoa samoja reittejä. Sitten Hans, patriootti sveitsiläinen ehdotti että noh, tulkaas vierailemaan Alpeille ennen Suomeen menoa ja jopas lennot oli ostettu seuraavan vuorokauden sisällä.

Hintataso Sveitsissä sai karvat nousemaan pystyyn Aasiassa vietetyn pitkän ajan jälkeen, mutta onneksi vain sveitsiläisiä tuotteita ostava Hans omisti asunnon, jossa saatiin majailla. Ihan tuo telttailukaan ei ollut niin halpaa hupia – yksi yö Avegnon leirintäalueella (suht lähellä Crescianoa) kun maksoi yli 20 francia per henkilö. AGH!

Sveitsissä tuli oikeastaan tehtyä pieni “japanilainen turisti” –kierros; ihan hyvä siinä mielessä, että tietää mitä odottaa ensi kerralla ja minne mennä. Kiipeiltyä ei tullut ihan niin paljon mitä olisi voinut – itse olin ensimmäisen viikon kipeä, ja Ben (partnerini) satutti viikon jälkeen olkapäänsä. Mukavaa kuitenkin oli, ja juustoa tuli syötyä ainakin vuoden tarpeiksi.

Paikoista ehdittiin tsekata suht monet; ensin vietettiin synttärijuhlia ja käytiin Bernin lähistöllä olevilla Hansin “lähikaltseilla”. Ihan kivoja lähikaltseja, joista ensimmäiseltä löytyi kevyet 54 reittiä. Että hieman eri volyymiä mihin on tottunut… Sitten käytiin pikaisesti Etelä-Sveitsissä käytiin hikoilemassa yli 30 asteen lämpötilassa, mutta juuri se paras alue oli suljettu (pultit veke) ja köysikiipeily siellä jäi vähän laihanlaiseksi. Eikä ketään meistä huvittanut lähteä juoksemaan släbejä ylös auringonpaisteessa, kun varjossakin oli jo yli 30c. Opittiin myös se, että toukokuu on ihan liian kuuma Crescianossa, Chironicossa sietää vielä kiivetä. Crescianossa ei näkynyt kuin pari hassua paikallista, Chironicossa törmättiin myös isompaan laumaan ranskalaisia nuoria. Topoa ei ollut kun ei ollut tarkoitus viipyä kovin pitkään niin kyseltiin muilta ja kiivettiin vain hienonnäköisiä helpompia reittejä.

Viileämpään ilmastoon siis kaivattiin, mutta koska Magic Woodissa oli vielä usein öisin pakkasen puolella, niin flunssaisena en viitsinyt lähteä leikkimään terveydelläni ja hakemaan keuhkokuumetta niin suunnattiin takaisin Base Campiin eli Hansin kotiin. Sieltä teimme muutamia päiväreissuja Interlakeniin, jossa on tosi hienoja sporttikaltseja (ja muutakin). Lähestyminen alppikaltseille vie usein enemmän aikaa kun itse olin ajatellut.

Magic Woodiin suunnattiin sitten reissun loppupuolella, vaikka säätiedotus ei näyttänytkään kovin hyvältä. Ensimmäisenä päivänä satoi, ja kaikki reitit olivat märkiä – paitsi Bruno Blockin muutamat yli kasin linjat. Tokana päivänä päästiin  kiipeämään, ja belgialainen Derzou näytti meille matkalla klassikkoreittejä. Mitään ei jääty muutamaa yritystä enemmän hinkkaamaan, meni jos meni. Mutta hyvin huomasi kyllä sen että boulderointi ulkona on hyvin eri laji kuin sporttikiipeily, huh. Kolmantena päivänä oli taas märkää ja sumuista, joten Magic Woodista jäi vain päivän makupala. Ensi kerralla sitten…!

Matkalla Genevan kentälle käytiin vielä Gastlosenissa, mutta siellä pohjoisseinämän lähestyminen oli (kai runsaslumisen talven vuoksi) niin lumen peitossa, että reissu muuttui vain patikoinniksi. Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja otimmekin sen enemmän lomailun kannalta ettei tarvinnut stressata että joka päivä ehtisi kiipeämään.

Nyt olenkin jo takaisin Suomen maassa, mutta kiipeämään en vielä ole kaiken hässäkän keskellä ehtinyt… Toivottavasti pian, kallioilla nähdään!


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit