FI | ENG
Nora Casén / 02/07/2016

Sinä luihin ja ytimiin uppoava Nepal!

Vaellus syvälle vuorien juureen Everest Base Camp:lle 5360m (EBC-trek) ja Kala Patharin harjanteen huipulle 5545m. Yksitoista päivää ylöspäin, kolme päivää alaspäin ja monta upeaa hetkeä nepalilaiseen kulttuuriin uppoutuen. Kaiken kaikkiaan kolme viikkoa reissun päällä.

Vedin kehkot täyteen ilmaa. Hyppäsin. Kengät tömähtivät maahan ja tomu värjäsi ne harmaiksi. Virnistin. Tiesin tulleeni Nepaliin.

Toimin tänä keväänä Mandala Travelin matkan johtajana ja voit tutustua tarkemmin trekin reitin kulkuun Mandalatravelin sivuilla. Siispä tervetuloa Himalajan vuoristoon ja sydäntä pakahduttaviin maisemiin! Fiilistelemään pieniä hetkiä. Ihmettelemään länsimaisen kehityksen sekoittumista vanhaan kulttuuriin ja viime vuosina kovia kokeneeseen maahan.

Toivottavasti nautit matkasta <3 saat innostusta, ideoita tai muuten hyvän mielen!

***

Haluan hypätä suoraan asiaan ja sen ytimeen ennen itse trekkailun avaamista:

No mille se tuntuu, vaeltaa Himalajan vuorten juurella? Nähdä maailman korkein vuori Mt Everest 8848m? Nousta toinen toisiaan kauniimpia laaksoja pitkin riippusiltoja ylittäen? Mille näyttää maisemat Kala Patharin harjanteella 5545m?

Se tuntuu tälle <3
Se tuntuu tälle <3
Ja tälle
Näyttää tälle.

Ja kiteyttyvät näin:

Jollain kummalla tavalla olet yhtä jonkun todella suuren ja vanhan kanssa. Kuljet samaa tietä jalan, jota jo satoja vuosia on kuljettu. Teet saman matkan, jonka kaikki sinne havittelevat ovat kulkeneet. Kukaan ei pääse enemmällä. Kukaan ei pääse vähemmällä, jos kulkee maata pitkin. Matkaa tehdään nöyränä luonnon ilmiöitä ja korkeuden aiheuttamia vaikutuksia kohtaan.

Joku on varmasti haaveillut lähdöstä Nepaliin ja toinen ei keksi yhtään hyvää syytä siihen. No miksi sinne sitten kannattaa lähteä?

Luonnoltaan ja kulttuuriltaan Himalajan seudut ovat kerrassaan ainutlaatuisia. Paikat, joita on opiskeltu kouluaikoina muuttuvat todellisiksi. Rukouskellon pyöräytyksen kilinä. Tuuban viirien väre ja jakkihärän konemainen käynti. Omista ympyröistä poisastuminen antaa etäisyyttä tarkastella asioita kauempaa. Meille jokaiselle tekee hyvää vetäytyä arkipyörityksestä ja sulkea kännykkä. Jäädä paitsi uutisista ja kaikista hyödykkeistä. Pidempi aika säännöllisillä pitkillä yöunilla, ruoka-ajoilla ja liikunnalla tuottavat koko keholle erinomaisen hyvän olon tunteen. Tälläiseen ympäristöön ja seikkailuun lähtee aivan mahtavia ihmisiä ja uudet ystävyydet kantavat retkienkin yli 🙂

***

”Tärkeintä ei ole pelkkä määränpää, vaan matka sinne”. Nepal  –  Kathmandu – Lukla- EBC-trekki.

Haluan esitellä ensi alkuun minkälaisen iloisen sakin kanssa olet kuvamatkalla.

Alla olevassa kuvassa retkikuntamme muutamaa vaille. Vasemmassa yläkulmassa kiven nokalla allekirjoittaneena minä EBC-trekin vetäjä ja Tommi Laitervo työparini, joka jatkaa osan ryhmän kanssa Island Peakille 6189m. Tiimiparina me sparraamme, tsemppaamme ja huolehdimme kaikesta vastaan tulevasta.

Tämä iloinen sakki uhmaa arjen tylsistymistä ja unelmien unohtumista vastaan. Ikähaarukaltaa porukka on alle kolmekymppisistä seitsemänkymppisiin. Kokemukseltaan ensikertalaisista konkareihin. Kunnoltaan kaiken eritasoisiin. Se mikä meitä yhdistää on intohimo olla onnelinen, oli se sitten luonnossa -matkustellen – liikkuen – elämää pohtien – seikkaillen tai uusiin ihmisiin tutustuen.

The jenggi
The jengi

On upeaa saada tutustua näin moneen hienoon ihmiseen ja jakaa ainutlaatuista matkaa. Iso ryhmä toisilleen suurimmaksi osaksi tuntemattomia aikuisia kerääntyy yhteen. Viettä intensiivisesti paljon aikaa paikassa sekä tilanteissa, jossa moni on oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Demosimme matkalla yhden mielenkiintoisen projektimme upean ammattitaitoisen Päivi Mäkelän kanssa. Projektin myötä oli koskettavaa, kuinka auki ihminen ihmiselle voi olla luottamuksen syntyessä. Kuinka isoja upeita prosesseja me kaikki käymme läpi ja miten saamme niitä jäsenneltyä. Tästä lisää vielä myöhemmin toisessa postauksessa.

Alla olevassa kuvassa olevat retkemme kiipeily- ja vaellusoppaat. Aivan mahtavia kavereita! Mukaan mahtuu 64-vuotias munkkinakin toiminut konkari, kokeneet pääoppaat ja uusi parikymppinen opas-sukupolvi. Paikallisoppaat puhuvat usein sujuvaa vierasta kieltä ja kommunikoivat reippaasti. Internetin ihmeellisen maailman ansiosta pidämme yhteyttä reissujen välillä ja sosiaalisen median välityksellä pysymme ajantasalla kuulumisista. Useampi hauska tilanne on tullut tästä johtuen. Mikä olisi mukavampaa, kun seisot täydessä aamubussissa sateisessa Helsingissä ja saat soiton aurinkoisilta vuorilta. Vaihdat kuulumisia, kuinka työkaverisi ryhmä on juuri huiputtanut ja mitä leirissä odottaville kuuluu.

Mahtava opas kaartimme :D
Mahtava opaskaartimme 😀

***

Sitten siirrymme itse trekille, josta kerron kuvien mukana kulkevista hetkistä.

Matkamme kohti Mt Everestiä alkaa Kathmandusta.
Matkamme kohti Mt Everestiä alkaa Kathmandusta.

Nepaliin pääsee helpoiten lentämällä Kathmanduun, Neplin pääkaupunkiin Himalajan vuoriston helmaan. Kenttä toimii erinomaisesti ja ensimmäiseksi silmiin pistää, että kyseessä on polkupyörien täyteinen kaupunki. Viime aikojen polttoaineiden maahantuonnin vastoinkäymisten takia pyöräily on entisestään lisääntynyt. Kaupunki on iso ja ajokulttuuri jokseenkin kaaottinen, vaikka kaikki pysyvät suurin piirtein omalla ajopuolella. Autojen väleistä puikkelehtii pyöriä, riksoja ja jalankulkijoita. Moottoripyörän selässä saattaa istua koko perhe.

Maa on erittäin köyhä ja kaiken tämän ohessa ihmiset ottavat elämän hyvin rennosti. Pysähtyvät ja nautiskelevat. Ovat onnellisia ja iloisia.

Kadut täyttyvät pienistä kojuista. Etenkin turistipainotteisilla alueilla on tarjolla retkeilyvarustetta joka lähtöön, jolloin on helppo täydentää unohtuneita tavaroita. Laatu kylläkään ei ole kaikessa verrattavissa länsimaiseen. Mukaan on kannattaa pakata valmis kassi Suomesta. Paikan päällä on mukavampi, kun ei tarvitse juosta täydentämässä puuttuvia varusteita.

Kojut pursuavat toinen toistaan kauniimpia huiveja ja käsitöitä. Mandala-aiheisilla tauluilla ja käsin tehdyillä koruilla koristeltuja myymälöitä on peräperään. Itse säästän matkatavaroihin aina tilaa huiveille ja paikallisille käsityölle.

Sähköpistorasioihin sopii meidän Suomalainen malli. Elektroniikkaa saa ladattua vaelluksen aikaan maksua vastaan ja paikallisen raaputettavan ”nettiarvan 😀 ” voi ostaa 500-100 Nepalin Rupialla monestakin kioskista vaelluksen majoista. Majataloissa maksetaan käteisellä ja suurimmat setelit kannattaa rikkoa pienempiin jo ennen lähtöä. Rahaa saa vaihdettua Kathmandussa ja automaattejakin löytyy turistialueilta. Rahan nostossa kannattaa kuitenkin olla valveutunut, sillä kaikki kortit eivät käy ja joskus raha on vain loppu automaateista. Meidän matkallamme EBC-trekin varrella on vain Namche Bazaarissa mahdollisuus nostaa rahaa, jos sitä on muiden turistien jäljiltä automaateissa. Muutoin rahat tuodaan isoista kaupungeista.

***

Matka ja pienet hetket saavat hymyn huulille:

 

Yksi maailman vaarallisimmaksi luokiteltu Luklan lentokenttä.
Yksi maailman vaarallisimmaksi luokiteltu Luklan lentokenttä.

Trekki kohti EBC:tä alkaa pienlentokoneella kohti Luklaa. Lukla on herttainen, suurehko kylä vuorten juurella. Lentokenttää pidetään yhtenä maailman vaarallisimpana. Kenttä on rinteessä ja keskuskatu alkaa kentän reunamalta. Lentoja lähtee päivittäin, mutta huonon sään tullen voit joutua odottamaan useammankin päivän turvallisia kelejä. Lennolle varaan mukaan korvatulpat sekä paksun takin kylmää vastaan. Luklaan lennettäessä korviin saa myös lentoemällätä pumpulit. Sinne vaan vaikka olisi vähän lentopelkoa 😀 !

Pääkatu Luklassa herää aikaisin aamulla.
Pääkatu Luklassa herää aikaisin aamulla.

Päivämatkat on melkein helpompi määrittää ajassa, kuin kuljetuissa kilometreissä. Ylös mennessä ylämäkiä on arvatenkin useampi ja päivämatkat vaihtelevat neljästä tunnista kahdeksaan tuntiin. Matkaa taitetaan leveällä hiekkatiellä, kivisillä poluilla, riippusilloilla ja isoilla louhikoilla. Reitti kulkee laaksojen vehreistä metsistä aina puurajojen yläpuolelle.

Matkalla yövytään majataloissa, joissa on yhteiset vessat, hyvässä lykyssä suihku ja makuuhuoneita useammalle majoittujalle. Aikaa vietetään yhteisessä ruokasalissa, jossa yleensä talon ainut lämmitys kamina sijaitsee. Lämmitys tapahtuu kuivatulla jakin kakalla etenkin alueilla, jotka ovat puurajan yläpuolella. Henkilökohtaisesti olen aikamoinen vilukissa, joten matkassa on toppatakit ja vapaa-ajalle kuitu tai extra villakerros. Majataloille tähdätään iltapäivällä ja kaikki hiipuvat kahdeksan ja yhdeksän aikaan jo yöpuulle. Silloin tällöin kantajia majoittuu tuvissa. Alla olevassa kuvassa yksi matkan varrella oleva huoneeni, joka oli oikein mukava leposija päivän päätteeksi.

Kaikki huoneen kalusteista rakennusmateriaaleihin on kannettu kyliin enemmän tai vähemmän jalkapatikalla.
Yhden majatalon ruokatila. Kamina ja luonnon valo.

Ravinto ja neste ovat jälleen suuressa osassa onnistuneessa reissussa. Vesi juodaan keitettynä, puhdistettuna tai pullotettuna. Majoista saa keitettyä vettä sekä muovisia vesipulloja. Hinnat nousevat ylös mennessä. Suosittelen vedenpuhdistustabletteja, jottei muoviroskaa synny….mutta jokainen toimikoon tavallaan.

Mukana minulla on 3 litran juomapussin (täyttää minkä verran tarvitsee) ja 1-2 Nalgenea reissusta riippuen. Pussi on helppo kävellessä ja Nalgeneissa voi tehdä uutta vettä, käyttää lämmittimenä illalla makuupussissa, säilöä matkoilla pieniä esineitä. Kylmissä oloissa juomapussin letku voi jäätyä.

Mitä ruokaan tulee….riski saada kova vatsatauti on suuri. Namche Bazaarin jälkeen en kyllä suosittele lihan syömistä, sillä se kuljetetaan ylös avokoreissa alttiina kaikille bakteereille ja lämpimässä. Muutoin itse syön lähes aivan kaikkea keitoista salaatteihin ja pizzaan. Hinnat vaihtelevat majatalon tasokkuuden sekä elettävän korkeuden mukaan. Perusaamupalani on yleensä omenapuuro kahdella kovaksi keitetyllä munalla. Alla hieman millaista ruokaa on tarjolla 🙂

Tässä yksi tyypillinen ruokalista majatalosta..
Tässä yksi tyypillinen ruokalista majatalosta..
Friteerattuja ja keitettyjä Momoja. Suosittelen erityisesti keitettyjä!
Friteerattuja ja keitettyjä Momoja. Suosittelen erityisesti keitettyjä! Etenkin oikealla olevat vaaleat keitetyt Momot ovat herkkua. Kyseessä on taikinan sisällä kerättyjä kasviksia.
Korianteri keitto <3
Korianterikeitto <3
Paistettua riisiä ja kasviksia.
Paistettua riisiä ja kasviksia.
Yksi illallinen Kathmanduussa.
Yksi illallinen Kathmanduussa.

Ruuasta hyppy ihan perus juttuun eli vessassa asioimiseen. Trekillä kaikilla on oltava omat paperit. Paikallinen vessapaperi on hentoa ja hajoavaista, joten jotkut ottavat Suomesta omat mukaan. Majoista saa ostettua rullia lisää. Monissa paikoissa vessapaperin heitto pönttöön on kielletty, sillä putkistojärjestelmä ei ole suunniteltu sitä varten. Huoltohuoneet vaihtelevat posliinista puuvajaan ja viihdyttävät matkan aikana omalaatuisilla ratkaisuilla.

Yksi maisemavessa matkan varrelta.
Ja seuraavan tason näköalapaikka 😀

***

Kohtaamisia:

”Katseet kohtasivat. Rehellisesti hymyilevät silmät toivottivat minut hymyn saattelemana tervetulleeksi. Namaste!” 

Ihmiset täällä ovat erittäin ystävällisiä. Turisti tuo suurimman osa tulevasta rahavirrasta ja nuoret jo tervehtivät reippaasi vastaantulijoita.

https://www.instagram.com/p/BEYvTfTpNS1/?taken-by=noraryytty

Turistien liikkumilla alueilla on moni nuori valveutunut ja erittäin aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Olin lisäillyt kuvia reitiltämme ja fiilistellyt matkaa instagram tililläni, joka on eräänlainen kuvapalvelu. Majatalomme edessä käveli nuori mies ja tuli kättelemään: ”Hei hauska tavata, sä olet Nora….olen seurannut teidän matkaa”. WOOP 😀 Hymy helähti ikeniäni myöten huulille. Siinä sitten juteltiin matkasta.

Alla olevassa kuvassa kännykkä sankarimme kohtaamisesta: ”Pikkupoika nappasi kädestäni puhelimen. WOOOT?!? Pienet likaiset sormet näppäilivät tottuneesti puhelimeni näyttöä. Napsautti selfie asetuksen päälle. Otti kuvan.  Seisoin äimistyneenä Namze Bazaarissa rukouskellon edessä. Takanani avautuivat valtavan kokoiset vuoret. Olin puulla päähän lyöty. Hetki jolloin kaksi täysin vastakohtaista maailmaan kohtaavat ja sulautuvat yhdeksi. Tiesin tulleeni Nepaliin.”

Perus kauraa :D
Peruskauraa kännyköiden kanssa 😀
Korttelin jengi.
Korttelin jengi.

Näissä yllä olevissa kuvissa olimme retkikuntamme kanssa nousseet aamun ensimmäiset vaelluksen metrit ja nautimme auringon lämmöstä varusteiden kevennystauolla. Paikalla oli paikallisia reippaita nuorukaisen alkuja ja nappailimme lähdön tunnelmista kuvia. Moneen kertaa perään jää iloisesti rallattamaan nuori joukko paikallisia lapsia.

Tämä yllä olevan kuvan tyttö herätti lämmön sydämissämme. Iloisen reipas touhuaja touhusi ja hääräsi minkä kerkesi pysähdyksellämme. Lopulta puhti loppui ja oli pakko heittää istumaan ihmettelemään ryhmäämme.

Talot ovat vaatimattomia. Lapset ja naiset puuhaavat talojen edustalla. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Pienet arkipäiväiset toiminnot tehdään ulkona, kuten tämä kynsien leikkuu ja joskus lasten peseytymiset.

Arkiaskareita.
Arkiaskareita.
Koululaiset matkalla opinahjoon.
Koululaiset matkalla opinahjoon.

Allaolevassa kuvassa kohtaaminen Namche Bazaarissa. Kävelin muina miehinä kadulla miehen viereen, joka maalasi. Kysyin mitä hän tekee. Mies puhui hyvää englantia ja selvisi, että kyseessä on taiteilija. Oiva tapa tutustua uusiin ihmisiin on vain pamauttaa paikalle ja avata keskustelu. Ihan niin kuin lapsena 😀 ! Tämän Mandalataulun maalajalla (kuvan mies) on takanaan seitsemän vuoden maalausopinnot luostarissa. Töihin käytetään vesiliukoisia värejä ja tähän kyseiseen tauluun oli tippunut pisara edellisellä viikolla. Symmetrinen kuviointi ja hyvän onnellisen elämän mantralla koristeltu taulu rikkoutuivat. Se oli juuri se taulu jonka halusin. Tämä peni kauneusvirhe taulussa kuvastaa hyvin, miten elämä on niin herkkää ja hetkessä muuttuvaista.  Isäni opein: ”On osattava olla onnellinen ja iloita hetkestä, jolloin kaikki on hyvin.” Kirjoitimme taulun taakse kaikkea mielenkiintoista tietoa tästä iloisesta maalaajasta ja taulun tekohetkestä. Erittäin mukava hetki.

Maalaus ja artisti itse :D
Maalaus ja artisti itse 😀

Seuraava alla oleva kuva kohtaamisesta on trekkimme paluumatkalta. Kuvassa on majatalomme emäntä. Nainen, josta huokuu lempeys ja tasapaino. Elämään tyytyväisyys. Halaamme tavatessamme. Järjestimme yhdessä suomalaisen vapun munkkeilla ja popkorneilla täydennettynä. Koristelimme matkassani tullein ilmapalloin ja vappuviirein pation. Vietimme illan tarinoiden yhdessä retkueen ja majatalon perheen kanssa.

Majatolomme Phakdingin kylässä (2610 m). Sieltä löytyvät nyt vappuvarjot, viirit ja ilmapallot.
Majatolomme Phakdingin kylässä (2610 m). Sieltä löytyvät nyt vappuvarjot, viirit ja ilmapallot.

Alla oleva kuva on tapaamisesta ammattikantajan kanssa. Kantajan työ etenkin vaellus reiteillä on vanha perinneammatti. Kaikki ylöspäin liikkuva tavara tulee kulkee muuleilla, jakeilla, nakeilla tai jalkapatikalla. Kantaminen aloitetaan jo nuorena ja kuormaa lisätään pikkuhiljaa. Tässä yksi lasti, jonka hädin tuskin sain punnerrettua ylös maasta 😀 hyvät naurun remakat ainakin saatiin ja palautti tämäkin kokemus länsimaalaisen työn sekä paikallisen perinnetyön vastakkaisuuden. Milloin vastaan on tullut wc pönttö milloin runkopatjoja. Nostan hattua, sillä takana meillä oli 3h ylämäkeä ja edessä ainakin 2h. Meillä pieni päiväreppu ja herralla tämä kuulemma 120kg peruskantamus.

Kantajia on kahdenlaisia. Osa on tietyillä taloilla / firmoilla töissä. Osa on itsenäisiä yrittäjiä.
Ihan ei ehkä tämä liikkuisi ylemmissä louhikoissa :D
Ihan ei ehkä tämä liikkuisi ylemmissä louhikoissa 😀

***

Maisemia matkalta:

https://www.instagram.com/p/BE25yzzpNas/?taken-by=noraryytty

Pienet asiat merkitsevät yllättävän paljon. Katse haravoi rapistuneita taloja, tienpientareita ja maastoa jalkojen alla. On aikaa katsella ympärille.

Laakson rinteillä kulkeva polkumme on tuulen ja auringon suojissa. Tien leveys on erinomainen seurusteluun retkikuntalaisten kesken.
Käsin kosketeltavaa.

Tässä alla video korkeimmalta riippusillalta Namche Bazaarin alapuolella.Matkalla on paljon laakson joen ylittäviä riippusiltoja. Niitä ei voi olla rakastamatta!

Hetki. Pitkä vaelluspäivä lähes päätöksessä. Ilta utu jo ilmassa. Olemme läsnä ja tervehdimme vuoria.
Namche Bazaar
Namche Bazaar

 

Tulimme sieltä minne laakso laskee. Sieltä minne ei edes näy. Tuolta kaukaa harjanteiden takaa.
Kuljemme matkan pääsääntöisesti yhdessä. Välillä letkat ovat näin tiiviit ja välillä ne hajoavat niin pitkiksi, ettei muita näy. Edessä ja perässä kulkevat oppaat ja radiopuhelimilla vaihdamme kuulumiset hännän ja kärjen välillä.

Yllä kuvassa luostari, jossa Mandala maalaukseni mestari on opiskellut maalauksen. Munkkien aamuseremoniaa on mahdollista käydä seuraamassa aamuisin. Sangen viehättävä ja koristeellinen paikka.

Kantaja pitämässä taukoa ja nauttimassa maisemista. Vuoria katsellessa mieli lepää. Niissä on jotain niin jykevää ja pysyvää.Kantaja pitämässä taukoa ja nauttimassa maisemista. Vuoria katsellessa mieli lepää. Niissä on jotain niin jykevää ja pysyvää.

Luonossa ja ulkona olossa ei tarvitse aina suorittaa. Viimekädessä kaikki pienet hetket, jolloin ”sielu” kerkeää mukaan ja pystyt nauttimaan siitä hetkestä ovat niitä mieleen painuvimpia.

Pitkä päivä yllä olevassa kuvassa. Laskimme rinteiltä alas laaksoon ja edessä joen ylityksen jälkeen loppupäivän mäki. Tällä kuvan vaellusosuudella liikutaan ripeästi pienien maavyörymien riskin takia.

Jakkeja Nakkeja ja mitä niitä nyt kulkee 😀 AINA väistä ylärinteen puolelle ja tule kunnolla alta pois ettet joudu jyrätyksi. Suojaa suu huivilla pölyävältä maalta ja kuivuneelta kakan pölyltä.
Edellisvuoden maanjäristyksien jälkiä on vielä nähtävillä.
Olemme miltein koko vaelluksen omassa postikortissamme.

https://www.instagram.com/p/BGukKrnJNUl/?taken-by=noraryytty

Sanoisinko, että emme olleet ainoat matkalaiset 😀 ! Mitä lähemmäs kuljimme, sen tiiviimmässä letkassa taivalsimme. Yllä olevassa videossa baana auki!

Vaellus jalan. Tie kohti EBC:tä on polku. Välillä pieni ja kapea. Välillä iso louhikkoinen, jossa harpotaan kiveltä kivelle. Kaikki siitä aina ovat selvinneet.

No mitä se trekkaaminen sitten on? Se on matkan tekoa jaloin. Tietyllä tavoin monotonista ja rutiininomaista tunnista toiseen. Itseasiassa aikalailla hiihtovaelluksen kaltaista meditatiivista hyvää. Ainoastaan, että välillä pitää ihan oikeasti katsoa, mihin astuu, jotta ei pyöräytä nilkkaa.

Taukopaikka.

***

Tavoitteenamme oli EBC (Everest Base Camp) 5360m ja Kala Pathar 5545m harjanteen huippun upeat näkymät. Saavutimme molemmat. Millainen matka se oli?

Everest Base Camp 3260m:

Way to Everest B.C.
Way to Everest B.C.
IMG_3905
Tässä on vain osa Everest Base Campista.

Yllä olevassa kuvassa ebc, jossa kiipeilijät majoittautuvat telttoihin. Suuremmat teltat ovat varattu ruokailuille ja oleskelutiloiksi. Turisteja ei päästetä leirien välittömään läheisyyteen tuomaan pöpöjä ja häiritsemään valmistautumisia. Leiri sijaitsee Khumbun jäätiköllä ja suoraan leirien vierestä jatkuu reitti kohti Everestin huippua.

Vuorikiipeilyyn ei liity pelkälleen fyysinen kunto tai tekninen osaaminen. Pään tulee olla kunnossa, jotta muuttuvien tilanteiden varalle paineensietokyky on kohdillaan ja pienistäkin vastoinkäymisistä selvitään. Sosiaaliset taidoja sopeutuminen oloihin kuin oloihin ovat vähintäänkin yhtä tärkeät. Näihin paikkoihin ei tulla olemaan ”tukka nutturalla” eikä luomaan huonoa ilmapiiriä. Yhteistyö ja kommunikointi ovat avain sanoja vuoristossa.

Everest Base Camp 5360m portilla osan porukkamme kanssa.

https://www.instagram.com/p/BEtb9dMJNf3/?taken-by=noraryytty

Meillä oli aivan huikean hieno mahdollisuus päästä toivottamaan onnea huiputukseen Violetta Pöntiselle, joka kiipesi Everestin tänä keväänä. Tästä iso kiitos ystävälleni Mia Graeffelle, jonka avulla saimme Violettan kiinni 🙂 . Mia itsekkin huiputti muutama vuosi takaperin Everestin kolmantena suomalaisena naisena ja ensimäisenä suomalaisena naisena Tiibetin puolelta nousevaa reittiä.

Meillä on jo muuten useampi tuumasta toimeen tarttuva nainen, joka on käynyt maailman huipulla. Vuorikiipeily ja huiputtaminen ei ole helppo juttu ja haluaisinkin nostaa esille Everestin huiputtaneita naisiamme. Lisäsin linkkejä perään joiden kautta sinun on mahdollista löytää joko henkilöön tai reissuun liittyvää materiaalia.

  1. Carina Räihä. Hänen omassa bloginssa, retkikunta kertomusta
  2. Anna-Mari Hyryläinen. Hänen omassa blogissa  kaiken näköisestä puuhailusta sekä arkistoissa vuorikiipeilystä
  3. Mia Graeffe. Ensinmäinen suomalainen nainen Tiibetin puolelta huiputtaneena. Reissukertomusta Adeventure Partnersin blogissa  Teijan kirjoittamana
  4. Violetta Pöntinen. Hänen reissuun voi tutustua Gracen ja Arnoldin sivujen kautta. Huomiona, että Violetta ei ole osallistunut kirjoituksiin ja kirjoittajat kirjoittavat omasta kokemuksestansa ja näkövinkkelistään.

Kala Pathar 5545m:

Alla kuvia ja fiiliksiä Kala Patharin harjanteelta. Sinne on nostu aamulla auringn nousun aikoihin. Hiljalleen auringon lämmittäessä voi kuoriutua läpimistä kerroksista 😀 Näemme harjanteen ja koko leirin yöpaikaltamme ja nousula on selkeä suunta.

Tämä kuva on edelliseltä reissulta, jolloin maa peittyi lumeen. Tämän vuoden reissun kuva tuhoutui kuvan siirrossa.
Tämä kuva on edelliseltä reissulta, jolloin maa peittyi lumeen. Tämän vuoden reissun kuva tuhoutui kuvan siirrossa.
Kalapatharin harjanne 5545m.
Kalapatharin harjanne 5545m.

Istuin tässä ylläolevalla kivellä kaksi vuotta sitten. On mahtava tunne istua siihen uudelleen. Ajatuksissa vilistää kaikki se jännittävä elämä, mitä on viimeistumalta eletty. Hyvin konkreettinen ajan kulkemisen hetki. Vietimme huipulla paljon aikaa. Paikalla oli vain meidän retkikuntamme, eikä meillä ollut kiire. Kiireettömänä on aikaa olla aistia ympäristö ja ”sielu” kerkeää mukaan nauttimaan juuri tästä nimenomaisesta hetkestä.

Pieni heti Kala Patharin harjanteella 5545m. Taustalla maailman korkein vuori Mt Everest 8848m.

”Istuin kivellä jonka aurinko oli lämmittänyt. Ei juurikaan tuullut. Tarkkailin asiakkaitani hymyssä suin, kun he kuvailivat jä hääräilivät huipulla. Maisemat avautuvat 360¤astetta ja istut omassa postikortissasi. Näyttää sille, ettei missään tapahdu mitään. Samalla kuitenkin tapahtuu niin paljon. Aika ajoin kuulet laaksoa edes takaisin pörräävien helikoptereiden äänet. Jossain jylvii lumivyöry. Tiedät kivikossa kolistelevan jakkien ja leireissä olevan aamutoimien käynnissä. Aurinko nousee ja hittasti maisema muuttaa väriä ja luonnetta. Hengität tilaa.”

Mikään ei ole itsestään selvää. Näin korkealle vuoristoon kuljettaessa on edettävä hitaasti, jottei altitu vuoristotaudille. Oltava huolellinen ja tarkka, jottai saa turisteille tyypillisiä vatsa oireita. Kunnon puolesta yleisesti kaikki pääsevät kuljettavat päivämatkat ja vaihteleviin keleihin varustautuneena jatkamaan matkaa huonoillain keleillä.

***

https://www.instagram.com/p/BEZuZZzpNeN/?taken-by=noraryytty

Sydän puristuu ajatuksesta, jos en olisi koskaan pakannut reilu parikymppisenä vuori- ja kiipeilyvarusteita rinkkaan. Ottanut lentolippuja kesäksi Eurooppaan, tietämättä tarkalleen mitä-missä puuhaan ja koskaan yksin matkustamatta. Tietämättä missä edes nukun ensinmäisenä yönä.

Vetänyt tukkaa ponnarille, kiinnittänyt helmikorvakoruja korviin, helmikaulanauhaa kaulalle ja vetänyt vaelluskenkiä jalkaan. Päätynyt Zermattiin Sveitsiin vuorikiipeilemään pummilla ja ekaa kertaa trädäilemään Chamonixiin Ranskaan. Kokemuksena oli vain vähän köysikiipeilyä, boulderointia. Vuorista olin kiivennyt silloin Kebnekaisen Ruotsista sekä Mt Blanc 4809m Midin ja Taculin seinien välissä telttaillen Vaiskan porukalla rinkkoja kantaen ja omia vesiä keitellen. Alla kuva Mt Blancilta.

Tässä kuvassa kiipesimme rinkat selässä mäkeä ylös. Poskissa kylmän pusu. Hartioissa ruoka millä marssitaan ja majoitukset missä nukutaan. Jaloissa mäki. Sydämessä hymy. Tiesin, että tässä ja nyt. Tiesin, että tätä lisää.
Tässä kuvassa kiipesimme rinkat selässä mäkeä ylös. Poskissa kylmän pusu. Hartioissa ruoka millä marssitaan ja majoitukset missä nukutaan. Jaloissa mäki. Sydämessä hymy. Tässä ja nyt.

Onnelliseksi tekee miten näiden kaikkien pikku seikkailuiden johdattelemana pääsee edelleen nauttimaan hetkistä, kun katsot ympärille ja tunnet kaiken ympärillä vaikka silmät olisivat kiinni. Maailman näkeminen avaa silmiä ja saa sydämen sykkimään. Ilman näitä……olisinkohan koskaan päätynyt reissulle Nepaliin??

***

Istun Turun jokirannan ravintolassa. Iloitsen taakse jääneestä kaikin puolin onnistuneesta reissusta ja valmistaudun jo seuraavaan.

Kiitos, että teit pienen kuvamatkan kanssani Nepaliin 🙂 toivottavasti nuuhkaisit pienen palan vuoristo ilmaa ja tunsit riippusillan keinunnan. Me palaamme jälleen pian uusin seikkailuin ja fiilistelyhetkin. Ihanaa kesää!

Iloisin kesätunnelmin

Nora Ryytty

Mitä sitten tulee tapahtumaan?

*Heinäkuun loppu hujahtaa Etelä-Euroopassa kulttuurista nauttien.

*Elokuussa suuntaan New Yorkin kautta Peruun vuorikiipeilemään asiakkaiden kanssa. Mukava palata Uruskselle, Ishinkalle ja Tocllarahulle, jotka kiipesin viimeksi vuonna 2010.

*Syyskuussa koneen keula näyttää uudelleen kohti Nepalia ja Annapurna Base Camp-trekkiä. Toivotan tervetulleeksi mukaan kaikki Nepalista kiinostuneet seikkailijat

Tervetuloa jutustelemaan reissuta missä ikinä törmätäänkin 😀

 


Nora Casén

Outdoor-puuhia rakastava citymimmi, liikunnanohjaaja ja outdoor-matkanjohtaja. Mimmi iloa sekä intoa täynnä, jos voi inspiroida ja sparrata seikkailujen pariin kaikenlaisella kokemuspohjalla olevia liikkujia.

"Jokainen pienikin seikkailu koto-Suomen luontoon tai ison maailman mäille inspiroivat minua ja koen saavani hengittää."

Pienistä hetkistä fiilistely, kaikesta kauniista nautiskelu ja monipuolinen ulkoilma puuhastelu vievät mennessään mantereelta mantereelle. Kasseja mukana kulkee yksi, jos toinenkin, mutta minkäst teet, jos vaattet ja pukeutuminen kiinnostaa ulkona remuamisen ohella? ;D

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit