FI | ENG
Katariina Rahikainen / 09/10/2013

Se on kuin virus

Jostain se hyökkää. Viattomasti.

Ensivaiheessa se on vain aivastus suuntaasi, mutta immuniteettisi on tarpeeksi hyvä ja välttää ensimmäisen hyökkäyksen.

Toisella kerralla se ottaa järeämmät aseet käyttöönsä. Se aivastaa lähelläsi ja sitten vielä kättelee sinua pöpöisillä käsillään. Et joudu vielä vuoteenomaksi, mutta muutaman päivän ajan tunnet olosi väsyneeksi ja voimattomaksi. Saatat myös muistaa aiemman aivastuksen  aiheuttamat reaktiot. Tässä vaiheessa voit vielä parantua.

Kolmas isku on kuitenkin useimmille se niitti. Siinä virus pääsee tunkeutumaan syvälle elimistöösi, eri tavoin. Se voi tulla eri muodoissa: se voi olla kaveri, arpajaispalkinto, työpaikan virkistyspäivän antia tai vain edellisvuoden lomarahat; lähes mitä tahansa. Silloin kun se iskee ja pääsee elimistöösi asumaan, suunta on vain alaspäin – tai tässä tapauksessa, ylöspäin.

Pian huomaat suunnittelevasi koko elämääsi viruksen ehdoilla. Alussa viattomasti, ”tää nyt on vaan tällainen reilun viikon reissu Espanjaan, hauska kokeilla”. Se pahenee vuosi vuodelta, ”en voi lähteä elokuviin, mulla on menoa”. Monet eivät ikinä parannu viruksesta, ja se aiheuttaa usein jopa perheriitoja, mikäli puoliso on säilynyt viruksen ulottumattomissa ”hei, jos mä jätän meidän kummipojan synttärit väliin, kun kerrankin täällä pääkaupunkiseudulla ollaan ja meidän pikkukylässä ei oo mitään paikkaa, missä…”. Työpaikalla se saattaa aiheuttaa sadetutkan, kelikameroiden ja säätiedotuksen paniikinomaista vilkuilua ja kokousten alkamisajankohtien siirtämistä aiempaan.

Virus aiheuttaa myös viruksesta tietämättömien työkavereiden tai hierojan  kysymään ”olitko viikonloppuna tappelussa?” Viruksen takia jalkateräsi näyttävät samanlaisilta kuin balettitanssijalta ja känsien määrän pystyt ehkä juuri laskemaan sormillasi. Jotkut eivät tyydy vain yhteen viruksen muotoon, vaan haluavat kokemuksia kaikesta siihen liittyvästä; kylmettyneistä raajoista, ainaisesta kuolemanpelosta… Jotkut tyytyvät sisäkissamaisempaan menoon, mutta yhtä kaikki, kivaa se on.

Se virus on kiipeily. Se saa lähtemään aina uudestaan uusille seikkailuille hyvien ystävien kanssa; tai yksin. Väistämättä reissun päällä kuitenkin tapaa uusia – tai kiipeilymaailman sisällä vanhojakin – ystäviä. Sinne siis nokka tälläkin kertaa!

Susanna Rahikainen



Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit