FI | ENG
Camu / 26/01/2017

Ryhmädynamiikka ja lumivyöryt – huonosti toimiva ryhmä on riski vuorilla liikkuessa

Ryhmädynamiikka on usein vähemmälle huomiolle jäänyt aihe, kun puhutaan lumivyöryturvallisuudesta. Pahimmassa tapauksessa huonosti toimiva ryhmä voi kuitenkin olla syy onnettomuuteen joutumiselle.

 

Vapaalasku on siitä erikoinen laji, että reissu on yleensä onnistunut, jos vuorilla on kulkenut mukana noin kilon verran tarpeetonta tavaraa. Parhaimmassa tapauksessa piipparia ei ole tarvinnut ottaa takin alta esiin eikä lapiolle ole löytynyt sen suurempaa tarvetta – no, ehkä tuulisuojan rakentamisen lisäksi.

Lumivyöryvarusteet kuuluvat jokaisen vastuullisen vapaalaskijan varusteisiin, mutta ennen kaikkea lumivyöryturvallisuudessa on kyse hyvästä suunnittelusta, riskien minimoinnista ja perustelluista päätöksistä sen suhteen, mikä on turvallista ja miten lumivyöryt pystyy välttämään.

Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt aihe turvallisen laskureissun suunnittelussa on kuitenkin ryhmädynamiikka, vaikka nimenomaan ryhmän toiminnalla on monissa onnettomuuksissa ollut suuri rooli. Sillä, miten ryhmä vuorilla toimii, on valtava merkitys reissun turvallisuuteen.

Helmikuussa 2012 Yhdysvalloissa Stevens Passin laskettelukeskuksen ulkopuolella Tunnel Creekissä laukesi lumivyöry, joka tappoi kolme vapaalaskijaa (lue laajemmin täältä).  Onnettomuus oli siitä erikoinen, että siihen joutuneelta ryhmältä ei puuttunut osaamista. Mukana oli kuusitoista erittäin kokenutta vapaalaskijaa. Laskijat tunsivat vuoren hyvin, osasivat lukea sääolosuhteita ja arvioida edellisyön nopean dumpin vaikutusta lumipakkaan. Miten siis on mahdollista, että nimenomaan suuri ammattilaisten ryhmä joutuu niin vakavaan onnettomuuteen?

Hieman kärjistetysti voisi sanoa, että hyvin toimivalla ryhmällä on moninkertainen määrä tietoa, tarkkaavaisuutta ja kykyä harkita riskejä, kun taas huonossa ryhmässä otetaan tarpeettomia riskejä luottaen sokeasti siihen, että joku ryhmästä kyllä huomaisi, jos jotain olisi pielessä. Osittain Tunnel Creekissä oli kyse juuri jälkimmäisestä.

Yksi Tunnel Creekin lumivyöryyn joutuneista, Megan Michelson, kertoi vielä samana vuonna Outdoor-lehden artikkelissa olleensa huolissaan ryhmän suuresta koosta jo onnettomuutta edeltävänä iltana. Mukaan lähtenyt porukka oli valikoitunut nopeasti ja spontaanisti ilman sen suurempaa suunnittelua. Onnettomuuspäivän aamuna Michelson oli kysynyt ystävältään, onko Tunnel Creekissä varmasti turvallista laskea. “Rudolph tietää turvallisimman reitin alas”, sai Michelson vastaukseksi.

Ja kun liikkeelle oli kerran lähdetty, oli ryhmästä vaikea irrottautua, kirjoitti Michelson.

carbonflagship_rylandbell_fairweathers
”Lumivyöryturvallisuudessa on kyse hyvästä suunnittelusta, riskien minimoinnista ja perustelluista päätöksistä sen suhteen, mikä on turvallista ja miten lumivyöryt pystyy välttämään.” Photo: Jones Snowboards
Ryhmässä riskejä otetaan herkemmin

Suuri ryhmä luo usein valheellista turvallisuudentunnetta, vaikka nimenomaan suuremmilla ryhmillä on tutkimusten mukaan suurempi riski joutua lumivyöryonnettomuuteen kuin yksin tai kahdestaan vuorilla liikkuvilla. Kyse on puhtaasti psykologiasta: ryhmät ottavat riskejä yksilöitä herkemmin.

Ian McCammon listasi vuonna 2002 tutkimuksessaan neljä yleistä päätöksentekomallia, joihin ryhmät herkästi tietämättään turvautuvat tarkan harkinnan sijaan, ja joihin lumivyöryihin joutuneet ryhmät ovat haksahtaneet. Ne ovat psykologisia malleja, joita käytämme jatkuvasti, myös laskemisen ulkopuolella.

Edellä mainittua ryhmän käyttäytymistä kuvaavaa mallia McCammon nimittää sosiaalisen todisteen ansaksi. Käytännössä se tarkoittaa, että ajattelemme jonkin toiminnan olevan hyvää tai turvallista, koska muutkin toimivat niin. Ja juuri tällaista ajattelua pidetään yhtenä suurimmista syistä lumivyöryonnettomuuksiin.

Sosiaalisen todisteen ansan lisäksi ryhmät tekevät huonoja ratkaisuja usein myös silloin, kun liikutaan tutuissa maastoissa. Tällöin etenkin muuten taitavat vuorilla liikkujat herkästi laiminlyövät vaaran merkkejä. Virheellisen ajatusmallin takana on uskomus siitä, että kun aikaisemmin on toimittu samoin, täytyy sen olla oikea tapa toimia.

Kolmas McCammonin mainitsema ongelmakohta on jääräpäinen sitoutuminen alkuperäiseen päätökseen. Ihmiselle on luontaista pyrkiä näyttämään johdonmukaiselta, minkä vuoksi pitäydymme mielipiteissämme ja toiminnassamme, emmekä aktiivisesti pyri mukautumaan uuden tiedon myötä. Vuorilla ryhmä siis pyrkii pitäytymään alkuperäisessä suunnitelmassa, eikä harkitse esimerkiksi laskuturvallisuutta uudelleen olosuhteiden muuttuessa.

Neljäs riskitekijä syntyy McCammonin mukaan niukkuudesta. Ihmiset suhtautuvat aggressiivisesti kaikenlaisiin rajoituksiin, joita kohdistuu mahdollisiin etuoikeuksiin. Kun yöllä siis dumppaa ja hotellit ovat täynnä innokkaita laskijoita, unohtuu varovaisuus päätöksenteossa. Puuterikiiman iskiessä mäkeen on päästävä ennen muita.

Tunnel Creekin onnettomuudessa oli merkkejä kaikista neljästä McCammonin mainitsemasta päätöksentekomallista. Lisäksi onnettomuus opetti, että ison ryhmän osana oleminen estää monia puhumasta, vaikka jokin asia epäilyttäisi. Isoissa ryhmissä yritetään nopeasti saavuttaa konsensus, ja erimielisyyden ajatellaan ainoastaan hidastavan matkantekoa – vaikka pelissä olisi oma ja laskukavereiden henki.

Yhtenä sääntönä ryhmissä liikkuessa kannattaakin pitää se, että jokaisella ryhmän jäsenellä pitää olla sananvapaus ja veto-oikeus. Vuorilla liikkuessa ei kannata etsiä kompromisseja, eli kenellä tahansa seurueen jäsenistä pitäisi olla oikeus perustellusti viheltää peli poikki.

Ambassador Tobin Seagel and Jen Reddy/Tetons, WY/Photographer: Mark Fisher
Ambassador Tobin Seagel and Jen Reddy/Tetons, WY/Photographer: Mark Fisher Courtesy of Black Diamond
Kuinka hyvä ryhmä toimii?

Vuonna 2015 sveitsiläinen Benjamin Zweifel tutki väitöskirjassaan ryhmädynamiikkaa vapaalaskuporukoissa. Zweifel kartoitti tutkimuksessaan riskiä joutua onnettomuuteen kolmen eri tekijän ryhmän muodostumisen, johtajuuden ja päätöksenteon pohjalta. Tällaisiin johtopäätöksiin ryhmän toiminnasta Zweifel tuli:

RYHMÄN MUODOSTAMINEN: Zweifelin mukaan turvallisinta on laskea pienessä, tutussa ja vakiintuneessa ryhmässä, jossa ei ole riskinottajia. Toki useammasta käsiparista on hyötyä jos onnettomuuteen joutuu, mutta lähtökohtana on niiden välttäminen.

Riskit kasvavat heti, jos ryhmään tulee uusia tai tuntemattomia jäseniä. Myös organisoiduissa ryhmissä (esimerkiksi matkanjärjestäjän kokoamissa porukoissa) tulee Zweifelin mukaan kiinnittää erityistä huomiota mahdollisiin riskeihin, eli toisin sanoen matkat vaativat tarkempaa suunnittelua ja keskustelua ryhmän jäsenten kanssa ennen vuorille lähtöä odotuksista, retken vaikeustasosta ja jäsenten osaamisesta.

Kaikista korkein riski onnettomuuksille on satunnaisesti ja spontaanisti muodostuneissa laskuporukoissa. Tällaisissa ryhmissä otetaan muita herkemmin riskejä ilman varmuutta muiden mukanaolijoiden taidoista. Vieraassa ryhmässä oman mielipiteen sanominen myös vaikeutuu.

RYHMÄN JOHTAMINEN: Ryhmällä tulisi aina olla ennalta määritelty johtaja, jolla myös olisi vaadittava ammattitaito tai osaaminen lumivyörytilanteessa toimimiseen. Johtamisessa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan teknisistä taidoista, vaan myös kommunikoinnista ryhmän kanssa. Päätöksenteon on hyvä perustua keskustelulle ja koko ryhmän panokselle, mutta viime kädessä ryhmänjohtajan on hyvä pystyä sanomaan, milloin riski joutua onnettomuuteen on liian suuri. Tästä syystä myös luottamus ryhmän jäsenten ja johtajan välillä on vuorilla liikuttaessa tärkeätä, pelkkä johtajan määritteleminen ei riitä.

Ongelmallista voi myös olla, jos johtajuus perustuu johonkin muuhun kuin todelliseen osaamiseen. Johtaja saattaa valikoitua iän, luonteen, perhesuhteiden tai laskutaitojen perusteella, mikä ei kuitenkaan aina tarkoita kykyä ottaa huomioon riskejä.

Lienee selvää, että suurin riski joutua onnettomuuksiin on ryhmillä, joissa ei ole johtajaa tai avointa keskustelua.

PÄÄTÖKSENTEKO: Kun tarkoituksena on liikkua vuorilla turvallisesti, pitäisi päätösten perustua nimenomaan lumivyöryturvallisuudelle: Onko tästä turvallista nousta? Minkä ilmansuunnan rinteillä on mahdollisesti suurempi vyöryriski? Millainen lumipakka on? Miten sää vaikuttaa turvallisuuteen?

Päätöksenteossa pitää ottaa yhtälailla huomioon ryhmän hyvinvointi ja osaaminen. Jos mukana on esimerkiksi hitaampia kulkijoita, saattaa lumivyöryherkempien etelärinteiden välttely olla viisasta, sillä mitä kauemmin nouseminen kestää, sitä suuremmaksi myös vyöryriski auringon lämmittäessä kasvaa.

Riskit kasvavat, jos päätösten takana on esimerkiksi kyseisen reitin tai laskun tuttuus, tai muut Ian McCammonin listaamista päätöksentekomalleista. Päätöksiä tehdään usein myös intuitiolla, luotetaan sokeasti lumivyöryvaroituksiin, tai yritetään saavuttaa jokin tietty päämäärä tai huiputus, jolloin Zweifelin mukaan turvallisuus saattaa unohtua.

Mielenkiintoista Zweifelin tutkimuksessa oli, että riskitilanteisiin joutuneiden ryhmien jäsenistä kukaan ei olisi tehnyt samoja valintoja liikkuessaan vuorilla yksin.

 

Muistisääntöjä vuorille

Hyvien varusteiden ja osaamisen merkitystä ei pidä vuorilla liikkuessa aliarvioida, mutta vähintään yhtä tärkeätä on muistaa, että onnettomuuksien taustalta löytyy usein huono päätös tai välinpitämättömyys. Ihmiset kun ovat taipuvaisia tekemään virheitä ja niiden virheiden määrä usein kasvaa, kun liikkeellä ollaan ryhmässä.

Hyvänä lähtökohtana jokaisen laskureissun suunnittelulle Benjamin Zweifel on kehittänyt näppärän SOCIAL-muistilistan läpikäytäväksi ennen mäkeen lähtöä:

Skills vastaako suunniteltu reitti ryhmän taitoja ja kokoa?

Organisation ketä on lähdössä mukaan ja mikä on jäsenten rooli ryhmässä?

Communication puhukaa avoimesti ja selvästi, ja varmistakaa, ettei kenellekään jää kysyttävää.

Identification käykää läpi, mitä kyseiseltä retkeltä odotetaan ja mitä vaihtoehtoja matkalla on.

Anomalies tekisitkö saman valinnan, jos olisit liikkeellä yksin?

Leadership olkaa ennaltaehkäiseviä. Käykää läpi mahdolliset haasteet ennen kuin niistä tulee ongelmia.

 

Lisää lukemista aiheesta:

The New York Timesin laaja ja karmaiseva artikkeli Tunnel Creekin lumivyörystä.

Ian McCammonin tutkimus päätöksenteosta lumivyöryonnettomuuksissa.

Benjamin Zweifelin tutkimus ryhmädynamiikasta vuorilla liikkuessa.

 

Alaska Glacier Camping Trip 2015, Coastal Mtns, Near Haines. Bush Plane drop. Jeremy Jones, Ryland bell, Ed shanley(guide), Canyon Florey, Chris Edmunds, Forest Shearer
Ihmiset kun ovat taipuvaisia tekemään virheitä – ja niiden virheiden määrä usein kasvaa, kun liikkeellä ollaan ryhmässä. Kuva: Jones Snowboards

 

Kaikki blogit