FI | ENG
Samuli Mansikka / 26/08/2011

Reppu kevyenä alppireiteille

Reppu kevyenä alppireiteille

Gaston Rebuffat antoi repun pakkaamiseen kaksi ohjetta: “pidä painoa vihollisena” ja “älä unohda mitään”. Yksinkertaista ja ymmärrettävää, mutta silti moni kantaa mielestäni turhan paljon tavaraa alppireiteillä. Liian painavaa reppua kantamalla päivät venyvät vaarallisen pitkiksi, kiipeilijä uuvuttaa itsensä ja lisäksi rajaa teknisemmät/jyrkemmät/pidemmät reitit kykyjensä ulkopuolelle. Olosuhteiden rajusti muuttuessa kevyemmin liikkuva pääsee myös nopeammin vetäytymään reitiltä; aina fiksumpaa, kuin jäädä ylärinteille odottamaan kelin paranemista.

 

Mitä tarvitaan mukaan?

Meikäläisillä tasamaan retkillä ja vaelluksilla ei repun painolla ole kriittistä merkitystä. Sen sijaan ylämäkeen lähdettäessä jokainen jalkojen päällä kannettava gramma hidastaa menoa. Tämä pitää sisällään kaiken mukaan otettavan – muunkin, kuin reppuun pakatut varusteet. Älä jekuta itseäsi sillä, että kevennät reppua esim. pukemalla paljon vaatetta ylle.

Lajittelen esim. alppireitille lähtiessäni varustuksen neljään tarvekategoriaan:

1. Vaatteet ym. “suoja elementeiltä”
2. Reitillä etenemiseen ja sieltä poistumiseen tarvittavat varusteet
3. Ruokailu, nesteytys ym. “suorituskykyä ylläpitävät tarvikkeet”
4. Yöpymiseen tarvittavat varusteet
(Ekstra: Kamerat)

Pidä mielessä, että kaikessa yksinkertaisuudessaan kokonaistavaramäärän painoon/keveyteen vaikuttavat kaksi tekijää:

1. Artikkeleita tulee olla mahdollisimman vähän
2. Jokaisen artikkelin tulee olla mahdollisimman kevyt

Olen huomannut monien pakkaavan vähemmän välttämätöntä pikkutilpehööriä reppuun asenteella “eihän se paljon paina”. Näistä pikkutarvikkeista kertyy yllättäin kosolti tarpeetonta painoa.
Artikkelia reppuun laittaessasi älä kysy itseltäsi, “tarvitsenko tätä?” Silloin käy helposti juuri niin, että varuste, joka “ei paljon paina” sujahtaa reppuun. Kysy itseltäsi ennemmin, “pärjäänkö ilman tätä?”. Näin päädyt harkitsemaan varustustasi tarpeen kautta ennemmin, kuin “kaiken varalta”.

 

Vaatteet ym. “suoja elementeiltä”

Vaatetustottumuksia on tietenkin yhtä paljon erilaisia, kuin on kiipeilijöitä ja itselle sopivan olosuhteiden mukaisen pukeutumisen oppii vain oleskelemalla paljon ulkona. Lisäksi jokaisella meistä on erilaiset ominaisuudet kylmän, viiman ja kuumuuden sietämiseen. Yhtä kaikki, artikkeleita (vaatekappaleita) tulisi taas mielestäni olla mahdollisimman vähän.
Tässä kohtaa tehdään kompromisseja – toiminnallisuus ei saa kärsiä eikä vaatetuksen kanssa saa mennä rajusti liian keveään (eli kylmään). Tärkeintä on, että vaateyhdistelmäsi kattaa aamuyön pakkaset, iltapäivän lämmöt ja kaiken siltä väliltä ilman liikoja vekslaamisia. Jokainen vaatteidenvaihtotauko vie yllättävän paljon kallisarvoista aikaa noususta. Samaten, jos kannat repussasi paljon ekstravaatetta, on jossain kohtaa menty pieleen. Muutaman päivän reitillä ei tarvita vaihtoalusvaatteita tai varapipoa.
Vaatetuksesta lisää myöhemmissä blogeissa.

Tähän kategoriaan luen myös suojan auringolta. Erittäin oleellinen seikka retken onnistumisen kannalta. Huivi tms. suojaa pään, kun pipo on liikaa ja lisäksi ota pieni tuubi aurinkorasvaa. Olenpa monesti nähnyt repuissa rantakokoisia puolen kilon Piz Buineja taskuun mahtuvan 20-30 -grammaisen pikkutuubin sijaan.

Luen vaatetukseen myös repun. Majatalonousuille tulee mielestäni riittää 20-30-litrainen reppu ja biviretkille 25-38-litrainen. Näissä kokoluokissa repun tulee painaa enintään kilon verran. Jätä repun “läppätasku” (150-300 g) pois, jos saat tavarasi repun sisälle. Tällöin pikkusälän voi käytännöllisyyden nimissä pakata pieneen ja kevyeen varustepussiin (tai minigrippiin), jotta et kadota mitään kaivaessasi repusta suurempia artikkeleita.

 

“Reitillä etenemiseen ja sieltä poistumiseen tarvittavat varusteet”

Toisin sanoen kiipeilyvarusteet. Tässä kategoriassa  painon karsiminen tulee tehdä äärimmäisen harkitusti. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin se, että pääset liikkumaan reitillä ja ennen kaikkea, että pääset sieltä ripeästi pois.
Tähän kategoriaan luen paitsi varmistus- ja laskeutumisvälineet, myös jääraudat, -hakut ja trekkisauvat, eli ns. “varsinaiset etenemisvarusteet”.
Sauvojen tarpeellisuutta suhteessa painoon olen puntaroinut joka kerta, mutta koen ne niin vahvasti energiaa säästäviksi apuvälineiksi, että otan ne mukaan aina. Nyt odotan innolla Black diamondin uusia sauvoja, jotka ovat peräti 200 grammaa tällä hetkellä käytössäni olevia sauvoja (480 g) kevyemmät.

Jäärautojen osalta voit keventää parilla tavalla. Alumiiniset raudat ovat yllättävän käyttökelpoiset helpoilla lumireiteillä ja esim. lähestyessäsi jäätikön yli kallioreiteille. Painonsäästöä verrattuna vaikkapa teknisiin teräsrautoihin on helposti puoli kiloa paria kohden. Jäärautapussejakin olen nähnyt monilla repuissa. Niitä ilman pärjää vuorella aivan mainiosti ja painoa säästyy taas 150 grammaa. Kohteeseen matkustettaessa ovat sen sijaan korvaamattomat.

Varmistusvarustus valitaan luonnollisesti reitin mukaan ja suurta harkintaa käyttäen. Ajattelen, että muun varustuksen karsittuani minimiin, voin huoletta ottaa sen pari “ekstra-camua” tai kiilaa räkkiin. Ne saattavat joskus pelastaa tilanteen tai ainakin nopeuttaa kiipeämistä, kun ei jatkuvasti tarvitse olla vaihtamassa räkkiä liidaajalle.
Pari juttua kuitenkin! Vaihda sulkurenkaat (pieniin) lankaportillisiin. Tällä saat räkin painosta helposti karsittua kymmeniä grammoja. Jokainen gramma hidastaa!
Vaihda nylonslingit dyneemaan. Dyneema on paitsi kevyttä, vuoriympäristössä myös siitä mukavaa, että se ei jäädy, joten käsiteltävyys on aivan eri luokkaa. Slingejä on hyvä olla jonkinlainen sortimentti. Pienellä painolla käyttöä voi löytyä yllättävän paljon – monilla klassikkoreiteillä saat niillä varmistuksia paikoilleen jätettyihin pitoneihin.
Sitten itse piissit; otatko camaloteja vai pärjäätkö kiiloilla? Yhden camun painolla saat mukaan useammankin kiilan, joilla alppireiteillä voi pärjätä aivan mainiosti. Reitistä riippuen tietenkin. Samaten reitin luonteesta riippuen vaihteleva määrä jääruuveja.

Sitten tärkeä seikka – laskeutumisvarusteet! Tärkeintä on päästä reitiltä pois tavalla tai toisella. Ota mukaan riittävästi tarvikenarua, jotta voit tarvittaessa rakentaa laskeutumisankkureita. 20-30 metriä on yllättävän hupaa, jos joudut laskeutumaan muutamankin sataa metriä ilman valmiita laskeutumisasemia. Älä pihistele tässä kohtaa! Tarvikenarujen katkomiseen tarvitset hyvän kääntöveitsen (esim. Petzl Spatha). Yllättävän moni kantaa mukanaan erilaisia multitooleja. Ovat varmasti käteviä ja tarpeellisia esim. hiihtovaelluksilla, mutta kiipeilyreiteillä en ole löytänyt niille käyttöä. Painoa näistä kertyy taas helposti 150 grammaa verrattuna kääntöveitsen 50 grammaan.
Lisäksi kannan aina mukana yhtä 22-senttistä ruuvia ja abalakovin koukkua V-threadien tekemistä varten. Simondin koukusta nappasin irti kumisen suojuksen ja sain muutaman gramman tarpeetonta painoa pois. Abalakovien tekemiseen olen ottanut avuksi Black Diamondin First Shot -työkalun. Painaa vähän liikaa, mutta helpottaa työtä huomattavasti. Kuten sanottua – karsi kaikessa muussa, jotta reitillä etenemiseen ja sieltä poistumiseen tarvittavissa varusteissa ei tarvitse pihistellä. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin päästä vuorelta pois!

Topot voi lukea tähän kategoriaan, sillä ne ovat oleellinen apu paitsi reitin löytämisessä, myös vaihtoehtoisten nousu- ja laskeutumisreittien kartoittamiseen siinä tapauksessa, että suunniteltu reitti ei olekaan kunnossa. Ideaalitilanteessa olet kopioinut oleelliset sivut sen sijaan, että kantaisit mukana koko kirjaa (pari hassua grammaa vs. 200 – 250 g).

 

Ruokailu ja nesteytys

Majatalokiipeily on mukavaa ja ratkaisee pitkälti tämän tarpeen. Illalliset ja yöpalat ovat runsaita ja reitillä riittää, kun kantaa nesteet ja naposteltavaa. Majaretkille naposteltavaksi sopii vaikkapa lokaalit juustot ja makkarat (mm. tätä varten mukanasi on se kääntöveitsi).

Oletko tottunut käyttämään juomapulloina Nalgeneja? Vaihda ne nestepusseihin! Nalgene-pullo painaa noin 170 grammaa, kun puolestaan esim. Platypusin saman kokoinen alle 30. Lisäksi pussit on helpompi pakata reppuun tai taskuun eivätkä ne myöskään loisku ärsyttävästi puolityhjinä. Letkut ovat hankalia ja tuppaavat jäätymään. Niiden sijaan suosin hampailla auki napsautettavaa “sporttikorkkia”.
Vesi on tunnetusti painavaa. Olenpa kerran tavannut kiipeilijän, joka helpossa nousussa Mönchille kantoi mukanaan viittä litraa vettä. Veijari valitti oppaalleen, että reppu painaa niin paljon, että janottaa jatkuvasti. Mistäköhän johtui?
Nesteentarve on suoraan suhteessa itsesi ja tavaramääräsi liikuttamisen vaatimaan työmäärään. Toisin sanoen – rasitukseen. Repun keventämisen lisäksi sovita etenemistahtisi sellaiseksi, ettet hengästy ja hikoile. Paitsi että jaksat silloin pidempään, pärjäät myös vähemmällä nesteellä. Nesteentarve on yksilöllistä, enkä tässä kohtaa ota vastuuta kenenkään pyörtymisestä mainitessani, että en koskaan kanna enempää, kuin litraa nestettä. Aamulla ennen starttia juon litran ja lisäksi tankkaan päivän päätteeksi runsaasti isotonisia urheilujuomia. Pari magnesium-poretablettia antaa Hart Sport -pussiin verrattuna pienellä painolla kivasti suoloja ja makua juomaveteen.

Mikäli bivittelette (avoimesti tai bivihyteissä), niin tarvitsette mukaan tietenkin keittimen. Keittimien kaasunkulutuksessakin on paljon eroja ja suosin vahvasti uusia integroituja laitteita (MSR Reactor tms.). Kaasupurkitkin painavat ja mitä vähemmän niitä tarvitsee kantaa, sitä vähemmän reppu painaa. Kaasua on kuitenkin hyvä olla aavistus enemmän, kuin reitillä oletetaan käytettävän. Muista vedenpitävästi pakatut tulitikut!
Keittimen kanssa kiipeillessä säästä kaasua mm. suosimalla ruokia, joita ei tarvitse valmistaa kattilassa. Kuppikuumat ja Reiterit ym. täyttävät tämän tarpeen hyvin salamien ja juustojen lisänä. Älä unohda lusikkaa! Sitäkin on nimittäin tapahtunut ja vaikka painoa säästyi 20 grammaa, niin hakun terällä syöminen osoittautui turhan vaikeaksi.

Yöpymiseen tarvittavat varusteet

Majatalo- ja bivihyttiyöpyjille tämä kappale on lyhyt; tarvitset ainoastaan herätyskellon. Huovat ja patjat löytyvät paikan päältä ja makuupussin kantaminen on turhaa.

Bivittelijät tarvitsevat herätyskellon lisäksi tasan kolme artikkelia: teltan tai bivipussin, makuupussin ja makuualustan. Älä ota mitään säilytyspusseja mukaan. Saat makarit ja bivipussit/teltan kätevimmin ja pienimpään tilaan pakkaamalla ne reppusi pohjalle sellaisinaan. Säilytyspussit painavat nekin jotain ja ennen kaikkea, napakat pötkylät vievät hankalan mallisina paljon tilaa repussa.

Bivipussi on telttaa kevyempi, mutta harkitse tarkoin riittääkö se suojaksi. Älä hanki yli puolen kilon bivipussia, sillä alle 1,5 kilolla saatte kaverin kanssa kevyen yksikankaisen teltan. Bivipussin käytön idea on keveydessä. Markkinoiden keveimmät lienevät Black Diamondin ja Rabin alle 300-grammaiset. Vesisadetta ne eivät kestä pitkään, mutta pakkaslunta oikein hyvin.
Mikäli käytät telttaa, pakkaa se alimmaiseksi, jos haluat varjella makuupussiasi mahdollisesti repun pohjasta läpitunkevalta kosteudelta. Kaaret ovat parhaassa suojassa repun sisällä. Raapiutuminen kallioihin saattaa vaurioittaa niitä, eivätkä ne repun sisältä pääse vahingossa putoamaan esim. railoon.

Makuupussiksi laadukas 800-900 g untuvapussi on kesäalpinismiin omiaan. Sekin sujahtaa vähän helpommin pieneen tilaan, kun käännät sen ensin nurinpäin. Sisäpuolen kangas on yleensä päällikangasta ohkaisempaa, joten ilma makarin sisältä pakenee pienemmällä vaivalla. Samalla isoimmat kosteudet pöllähtävät ulkoilmaan.
Makuualustana olen tottunut käyttämään yksinomaan ilmatäytteisiä ThermaRestejä. Oma suosikkini on uusi NeoAir, joka mahtuu vaivatta repun sisälle. Älä ripusta ilmatäytteistä alustaa repun ulkopuolelle, jossa se voi raapiutua kiviin ja vaurioitua.

Ja sitten poluille!

Ei ole yhtä oikeaa tapaa varustautua reiteille. Toivon kuitenkin, että saat omista tavoistani vinkkiä oman reppusi kanssa, jos se on tuntunut painavalta. Oleellista on kaikessa yksinkertaisuudessaan jättää pois kaikki, mitä ilman tulet toimeen.
Keveyden merkitys hommasta nauttimiseen ja reittien taittumiseen on niin merkittävä, että pyrin jokaiseen nousuun löytämään uusia ratkaisuja. Silti joka kerta haluaisin reppuni olevan kevyempi.
Varusteet ja vaatteet kehittyvät koko ajan huimaa vauhtia. Hyödynnä uutuuksia ennakkoluulottomasti löytääksesi sinulle sopivimmat tavat ja ennen kaikkea – liiku ulkona!

 


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit