FI | ENG
Katariina Rahikainen / 10/03/2014

Redpointtaamisesta kiipeilyssä

Taiteen laji sekin. Eli kiipeät jonkin reitin, jota oot jo aiemmin yrittänyt, alhaalta ylös ilman köydessä roikkumista tai putoamista. Ja klippaat ankkurin.

Redpointtaaminen -sanalle ei ainakaan tietääkseni mitään osuvaa suomenkielistä vastinetta vielä ole, ellei sitten käytä sanaa ”lähettää”. Joka ei kuitenkaan kerro sitä, oliko lähetys ensimmäisellä yrittämällä vai ei. Redpoint -sana itsessään on lähtöisin Kurt Albertilta. Lisätietoa sanan alkuperästä löytyy esim. täältä: http://www.rockandice.com/lates-news/kurt-albert-the-climber-who-invented-redpointing tai http://en.wikipedia.org/wiki/Kurt_Albert.

Henning Wang kirjoittaa omassa blogissaan osuvasti ”oikeasta” redpointtaamisesta; siitä sain inspraatiota omaan blogiinikin. Linkki alkuperäiseen tekstiin tässä http://wangsverden.blogspot.com.es/2014/02/the-real-red-point.html. Suosittelen!

Henning kirjoittaa osuvasti “oikean” redpointtaamisen kiroista, peloista ja henkisestä paineesta. Ei vain siis siitä, että jotain reittiä yrittää muutaman päivän tai viikon; esim. 2-10 kertaa. Vaan siitä, että käyttää reitin opettelemiseen, hienosäätöön ja lähettämiseen monien kuukausien verran aikaa. Sitä hän ei mainitse, että kiipeilypäiviä ei toki jokaisena päivänä silloinkaan ole tai määrittele tarkkaan kuinka monta kiipeilypäivää juuri kyseisen reitin parissa käyttää. Veikkaan kuitenkin, että varmasti ainakin muutaman viikon verran tulee puhtaasti kiipeilypäiviä kyseisellä reitillä. Tietysti on aina reittikohtaista, kuinka monta yritystä yhteen reittiin voi päivän aikana antaa; mutta yleensä yritykset jäävät yhden käden sormilla laskettaviksi.

Tekstiä lukiessaan tulee kyllä mieleen että itse en ole oikeasti koskaan “oikeasti” redpointannut mitään. En siis yhtään mitään. Se, että olen käyttänyt viikon verran päiviä jonkun reitin kiipeämiseen; sitä ei vielä lasketa “oikeaksi” redpointtaamiseksi. (Vaikka joskus nämä seitsemän päivää ovatkin sisältyneet kuukauden mittaiselle ajanjaksolle esim. vain viikonloppuisin).

Colette McInerney

Samanlaiset pään sisäiset möröt kuitenkin päässä jylläävät vaikka reittiin tuhlaisi “vain” kuusi tai seitsemän päivää. Tiedän, että pystyn. Mutta pystynkö kuitenkaan? Mitä jos en pysty? Mitä jos en ehdi? Mitä jos loukkaannun? Pitäisikö levätä enemmän, vai vähemmän? Mihin häviää kaikki ne tunnit ja päivät, mitä oon reittiin käyttänyt jos en lähetä? Ne pettymyksetkin kuitenkin sitten ajanmittaan unohtaa; sillä hetkellä niin tärkeältä tuntuva lähettämättä jäänyt lähetys vaipuu jonnekin mielen perukoille. Kyllä sen tarvittaessa tai muistutettaessa toki aina muistaa; usein jopa helpommin ja tietysti karvaammin kuin ne lähetykset.

Ben MarkhamKirjoitin aiemmin omalla kohdallani redpointtaamiseen liittyvästä Gaussin käyrästä, mikäli aikataulu on rajallinen; jollain reitillä todennäköisyys lähettää reitti kasvaa lukuun XX saakka, jonka jälkeen käyrä lähtee laskuun. Tällä reissulla käyrä on kuitenkin ollut usein nousujohteinen reittien suhteen; nöyrä suhtautuminen ja muidenkin kuin vain yhden projektireitin takominen tietyllä kalliolla on auttanut asiaa.

Ben MarkhamMä jotenkin usein ajattelen, että projektoin paljon. Se on hyvin suhteellista. Reissuilla en muistaakseni ikinä oo alkanut ”projektoimaan” mitään reittiä, josta en oo tehny kaikkia muuveja viimeistään tokalla yrkällä. Jotenkin kiipeilyreissulla en halua panostaa yhteen reittiin niin paljon energiaa tai erityisesti henkistä kapasiteettia; varsinkaan jos kyseinen reitti on ihan omilla äärirajoilla. Pettymys olisi liian suuri, jos en lopulta saisikaan reittiä kiivettyä. Siis että kaikki munat olisivat samassa korissa. Ah, ihana menetyksen pelko! Vaikka eihän elämää niin pitäisi elää. Reissulla on kuitenkin se aspekti, että ehtii ja pystyy näkemään niin paljon eri kallioita ja alueita kun ei ole vain yksi projekti kiikarissa.

Ystävänpäivänä oli ainakin tähän mennessä reissun kohokohta; oli hyvä päivä, ja onnistuin lähettämään kaksi projektiani, ensin sivuprojektini Mishin (8a) ja sitten Mon Dieun (8a+). Mishi oli tosiaan enemmän sivuprojekti, jota aina vähän yrkkäilin kun kestävyyspaukut oli käytetty Mon Dieussa. Nopeammin reitti olisi todennäköisesti tullut kiivettyä jos olisin keskittynyt siihen enemmän; mutta sain hyvää treeniä samalla. Molempiin reitteihin käytin noin 6-7 päivän verran ”työtä”; usein tosiaan yrittäen molempia reittejä samana päivänä. Joka ei siltikään vielä täytä Henningin kuvailemaa ”oikean” redpointtaamisen työmäärää…

David Lopez SanchezTosi hienoja reittejä on tullut kiivettyä ja kokeiltua; ehkä vielä joskus tulee päivä, jolloin aloitan ”oikean” redpointtaamisen. Vaikka aika oikealta nämä lähetystaistelut ainakin minusta jo nyt tuntuvat.


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit