FI | ENG
Katariina Rahikainen / 19/12/2015

Point Perp ja muuta sekalaista

Hiljattain tuli vihdoin tehtyä visiitti Point Perpiin, joka on kaltsi rannikolla – alla muutamia kuvia! Jos saan kirjoitettua jutun kiipeilylehteen, niin jätän enemmät lopinät tältä erää väliin kun ei reissusta nyt NIIN paljon juttua oo, heheh. Hieno paikka! Valaita ei valitettavasti nähty, mutta delfiinejä pomppimassa joo.

PointPerp
Erin kakkostelemassa

Ja nyt kun vlogit näyttää olevan hitti – niin tässä pari superlyhyttä videonpätkää myös paikasta.

ja

Mainitsin aiemmin, että saatan kirjoittaa hieman olkapäävaivoista. Hajotin siis olkapäätäni lisää boulderkisoissa pari kuukautta sitten – ja sattui sen verran että luulin jo että nyt on mahdollisesti leikkaus ja pitkä kuntoutus edessä. Kävin magneettikuvassa, josta selvisi että labrum oli revennyt ainakin kello yhdestätoista kahdeksaan, ellei jopa koko matkalta. Osa siitä on tullut pikkuhiljaa todennäköisesti viime vuoden aikana (olkapää on aina välillä vähän reistannut mutta olen koittanut antaa sen olla häiritsemättä), ja osa sitten akuutisti viimeisimmässä. Etsin tietoa mm. mitä syodä jotta toipuu loukkaantumisista mahdollisimman nopeasti (mitkä on tulehdusta hidastavia ja nopeuttavia ruoka-aineita tai vitamiineja), mitä magneettikuvan teksti itseasiassa tarkoittaa, jne. jne. Olkapääspesialistille en saanut aikaa kovin nopeasti – ja ihmeellisesti kipu katosi jo parin viikon jälkeen jolloin aloin varovasti taas kiipeämään. Se, ettei toipumiseen mennyt kauemmin oli hyvin yllättävää – muistan, kun vuosia sitten olkapää meni osittain sijoiltaan ja kiipeilystä joutui aina pitämään taukoa jopa parikin kuukautta. (Olkapää on siis leikattu kahdeksan vuotta sitten). Koitin varata aikaa parille suositulle spesialistille –  ensimmäinen suositteli leikkausta. Toinen, ”rokkitähti”kirurgi olikin sitten jo mahdottomampi tapaus. Aikoja ei ollut kuin monen kuukauden päähän… Sinnikäs soittelu kuitenkin tuotti tulosta, ja sain hänelle peruutusajan. Ensimmäisenä vastaanotolla oli samassa tiimissä tyoskenteleva sveitsiläinen juniorilääkäri, joka teki alustavan diagnoosin. Diagnoosina se, että leikkaus on 50/50 tarpeellinen, mutta vain aika kertoo mitä tapahtuu. Itsekään en kokenut leikkausta tarpeelliseksi, koska kipua ei tällä hetkellä juurikaan ole. Miksi mennä veitsen alle, jos ei koske? Leikkaus toki voi olla sitten hankalampi tulevaisuudessa, mutta toivotaan että en sitä edes tarvitse. Kaikki riippuu siitä, saanko raajani toimimaan niille tarkoitetulla tavalla ja hieman ergonomisemmin jotta olkapää ei ole niin innokas tulemaan ulos kuopastaan. Sveitsiläinen lääkäri oli myös sitä mieltä, että aiemmassa operaatiossa olisi pitänyt laittaa useampi kuin yksi ankkuri, jotta pallo pysyy kuopassaan. Rokkistaramaisesti en tosiaan edes nähnyt vilaustakaan siitä ”huippulääkäristä”, jolle ajan olin varannut, ja joka on leikannut monen kiipeilijänkin olkapään.

Itselläni on muutama syy, joiden takia olkapää ei tahdo pysyä kuopassaan: yliliikkuvat nivelet; aiempi loukkaantuminen; ja lapaluita liikuttavien lihaksien laiskuus ja olkapään asento, joka on osittain ehkä vuosien saatossa ja loukkaantumisen seurauksena syntynyt jälkitila. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tavannut fysioterapeutti Lee Cosseyta, joka tunnetaan ehkä paremmin hardcore ensinousuistaan (katso vaikka Australian vaikeimmasta trädireitistä kertova video täältä).

Lee on antanut parin viikon välein vaikeutuvia harjoitteita, joilla yritetään herättää lapaluita liikuttavia lihaksia toimimaan niille tarkoitetulla tavalla, ja vähentämään olkapäiden dominoivaa toimintaa (ja saamaan ne pysymään oikeassa asennossa). Toistaiseksi harjoitteet ainakin tuntuvat auttavan! Alla kaksi kuvaa olkapään väärästä ja oikeasta asennosta – kuvat otettu ennen ja jälkeen (n. viikon tai kahden viikon harjoittelun jälkeen).

Ei hyvä! Kuva: Lee Cossey
Hyvä! Kuva: Lee Cossey

Mitään harjoitteita en tähän ala listaamaan, kun ne ovat aina henkilökohtaisia ja erilaisia itse kullakin – parasta on aina käydä asiantuntijalla oli se sitten fyssari tai fysiikkavalmentaja joka räätälöi harjoitteet sopiviksi. Toki siinä on aina oma työnsä löytää se hyvä ja osaava asiantuntija!

Lähetin myös vihdoin mun syksyn projektin – laskin, että päiviä tuli jos ei eniten ikinä niin ainakin hyvin lähelle ennätystä! Videossa pieni hyppy ankkureilta (piti vähän kiivetä alaspäin kun jännitti liikaa 😉 ).

 

 


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit