FI | ENG
Antti Ahola / 05/11/2013

Pisto boulderointiin

Kun aloitin kiipeilyn Tapanilan Erän junnuryhmässä, meitä kiellettiin kiipeilemästä ennen ohjaajan saapumista. En kuitenkaan pitänyt boulderointia kiipeilynä ja saatoinkin tulla treeneihin tuntia ennen muita traversoimaan seiniä.

Ensimmäisinä kesäkausina laskin kiipeilykertoja vain, kun kävin kiipeämässä köydellä. Päiviä kertyi vain muutama kesässä, kun en laskenut mukaan lukuisia käyntikertoja muun muassa Taivaskalliolla ja Meilahdessa. Meilahdessa boulderoin yleensä pädittä seinämän kaikki groundupit (kallion päälle nousevat reitit), jotka saatoin päästä putoamatta. Verrattain korkeilla reiteillä (jopa 8m) tuntuma lähenteli köysikiipeilyä.

Kun saimme kiipeilykavereideni kanssa ensimmäisen pädin lainaan, aloimme käydä yhä useammin vain boulderoimassa. Se oli silti minulle enemmän valmistautumista ja harjoittelua – sitä oikeaa kiipeilyä varten. Vuosi vuodelta boulderoinnista tuli isompi osa omaa harjoittelua ja se alkoi tuntua osalta lajia.

Täysi-ikäisyyden kynnyksellä pääsin kiipeämään enemmän köydellä ja huomasin, mitä boulderointi oli saanut aikaan. Olin vahvistunut ja kehittynyt teknisesti tasolle, jota en alkuun uskonut. Pääsin vaikeampia köysireittejä helpommin ja kiipesin varmemmin. Ensimmäisten ulkomaille suuntautuneiden kiipeilyreissujen jälkeen aloin myös vakuuttumaan ajatuksesta, että ulkomaille voi lähteä vain boulderoimaan.

Keväällä 2009 suuntasin Kosken Jari kanssa boulderoinnin synnyinsijoille Fontainebleauhun. Vaikutuin kiipeilystä hiekkakivillä ja seuraavana syksynä palasin samoihin metsiin. 20 000 ongelmaa Fontsun metsissä odottivat kiipeämistään.

Felix Damski

On hienoa oivaltaa teknisiä kikkoja, joilla saa vältettyä raskaimpien liikkeiden  tekemisen. On myös hienoa saada oma keho toimimaan lyhyen hetken fyysisen suorituskyvyn rajamailla. Niin hienoa fiilistä boulderoidessa ei kuitenkaan synny kuin köydellä kiivetessä. Silti ­boulderoin. Se ajaa minua kiipeilyssä eteenpäin ja on henkisesti mukavampaa harjoittelua köysitouhuihin verrattuna.

Fontsussa ovat harjoitelleet Ranskan alppikerhon jäsenet jo 1800-luvun lopulta. Matalilla kivillä on hyvä treenata oikeaa kiipeilyä varten. Boulderointireissuja ulkomaille on kertynyt tähän päivään mennessä kymmenkunta, joista puolet Fontsuun. Palasin juuri viimeisimmältä.

Santeri TurkulainenAntti AspialaFelix DamskiJatta KuismaOlli AntikainenTomi Lindroos


Kaikki blogit