FI | ENG
Antti Ahola / 27/11/2013

Pimeetä puuhastelua

Marraskuu on ollut hiljainen kiipeilyhommien suhteen. Kelit eivät ole suosineet ulkotouhuja ja olenkin treenaillut enemmän sisähalleissa. Olin myös järjestämässä Hakkuhuukkailu-kisaa Stadionilla ja kisajärjestelyiden lomassa tuli myös kiivettyä hakkujen jatkona.Kuva Markku Mellanen

Viime vuonna voitin Adventure Partnersin järjestämän Drytool-kisan ja sovittiin, että edellisen vuoden voittaja rakentaisi seuraavana vuonna reitit kisoihin. Mulla kun on töiden puolesta osaamista reittien tekoon, päätin tehdä homman kunnolla. Vuolijoen JP:n kanssa tyhjennettiin Stadionin seinät kokonaan tyhjiksi. Tyhjille seinille reittien teko on mielenkiintoisempaa ja omia visioita pääsee totuttamaan monipuolisemmin.

Kisojen valmistelun lomassa kävimme testaamassa Adventure Partnersin uutta kuvauskalustoa ilta sessiolla Meilahden boulderseinälle. Sateisena iltana kuvasimme lyhyen videon Lobotomy wall -reitistä. Video löytyy Markku Mellasen Vimeo-profiilista https://vimeo.com/78863562.

Kisoja edeltävällä viikolla roikuin Stadionin katossa melkein 20 tuntia purkaen ja rakentaen reittejä. Rakensimme kisoihin neljä karsintareittiä ja finaalireitin. Raskas urakka palkittiin monien kisaajien kehuilla.Kuva Markku Mellanen

Finaalireitin rakentaminen tuotti pientä päänvaivaa, kun reitin piti saada Suomen parhaiden hakkukiipeilijöiden välille eroja. Suunnittelin finaalireittiä JP:n kanssa ja päädyin rakentamaan reitille herkän ja teknisen alun, jossa virheet tiputtaisivat heikompia kiipeilijöitä. Reitin jyrkästä lopusta tein teknisesti melko helpon, mutta fyysisesti todella raskaan ja pumppaavan. Toivoin kiipeilijöiden menevän niin pumppuun kuin mahdollista, jolloin putoamiset tapahtuisivat monipuolisesti eri kohdissa reittiä ja erot saataisiin selkeiksi.

Finaaliin valittiin kahdeksan karsinnoissa hyvin pärjännyttä. Tasoero finaalisten joukossa oli iso ja pelkäsinkin, että reitin alku on liian vaikea ja loppu liian helppo. Odotukset osuivatkin osittain oikeaan, kun viisi finalisteista putosi reitin suoralla alkuosuudella. Onneksi Matthew Watkins, Esko Hautanen ja Adrian Pollard selvisivät tiukasta alusta ja pääsivät kiipeämään reitin siistiä loppua. Matt taisteli jyrkkää osaa noin puoleen väliin ja putosi kattoon ripustetusta tukista. Esko jatkoi pidemmälle ja putosi vain kaksi muuvia ennen toppia. Adrian sai pidettyä paketin kassa toppiin asti ja vei Hakkuhuukkailun voiton.

Mellasen Vimeo profiilista löytyy lyhyt kooste kisoista: https://vimeo.com/79983438

Kuva Ville Fagerholh

Toivotaan, että pakkaset ja lumi tulisi pian antaa valoa pimeyteen. Kovasti huvittaisi jo päästä jääkiipeemään ja innolla odotan miten saan startattua laskupuuhia yli kymmen vuoden tauon jälkeen.

Kaikki blogit