FI | ENG
Katariina Rahikainen / 30/04/2014

Pikaopas Espanjan sporttikiipeilyyn

Espanjassa on tullut vietettyä jokunen kuukausi; tässä pieni yhteenveto sinne matkaa suunnitteleville. Kirjoitus keskittyy pääosin Katalonian alueen kiipeilyyn maininnoilla muutamista muista alueista.

Seuraavat alueet löytyvät Tarragona climbs -topokirjasta.

Siurana ja Arboli

Suht verttiä (paria sektoria lukuunottamatta; plus 8b ylöspäin reitit). Krimpikästä, teknistä taitavuutta vaativaa, monesti vähän kruksikasta. Pienen pieni tekninen virhe tai vain reitinlukuvirhe kostautuu helposti tippumalla. Mun mielestä niistä mestoista joissa Espanjassa kiivennyt ehkä eniten suomikiipeilyn kaltaista. Arboli sama juttu. Greidaus vaihtelee reitistä riippuen niinku tietty kaikkialla, ehkäpä 7a+ asti usein suht helpolla pääsee. Sitten toisaalta ”old school” alueilta löytyy aika napakoita reittejä helpommissakin greideissä. Tosin löytyy monia aika scheissejakin reittejä jos ei ole ketään paikallista joka suosittelee reittejä, itse eksyin Siuranassa muutamalle sellaiselle… Suht helppo alue jos esim. olkapään kaa ongelmia (ehkä). Jos sormivammat vaivaa, niin sitten taas ehkä viimeinen paikka mihin kannattaa mennä… Sisältää paljon hyvän mielen kiipeilyä! Yksi lempparireiteistä Siuranassa (Siuranella Centre -sektorilla) oli Berrio Cabrero (7b+) ja Arbolissa (sektorilla El Dard) Yarak (7c+).

Margalef

(Huom: Tämä kirjoitus perustuu hyvin suppeaan kokemukseen… Ilmeisesti kun en käynyt edes parhaalla sektorilla kun siellä oli aina talvella liian kylmä. Joten ei kannata ottaa niin täysin tosissaan, tiedän että monet tykkäävät paljon! Itseäni vaan ei niin vakuuttanut.) Paljon poketteja, lyhyempiä reittejä, ainakin hänkit reitit usein sellasta ”aivottomampaa”  habakiipeilyä enemmän. Eli ei tarvitse välttämättä yhden muuvin tai kruksin avaamiseen käyttää kovinkaan paljon aikaa. Hieman vaikeammat reitit tuntuu enemmän boulderoinnilta köydellä; tosin sitten 7a-7b reitit oli suurin osa aika helppoja. Enemmän puolestaan sai tehdä työtä joillain teknisillä kutosilla…

Montsant

Vähän niinku Margalef mutta sata kertaa parempi – tosin täällä aikaa vietettiin vain sillä monien mielestä parhaimmalla sektorilla Raco de Missa. Pidempiä reittejä, ja greidaukseltaan johonkin 7c:hen asti aika helpolla pääsee. Reitit pitempiä ja tosi nautinnollisia; mahtavia poketteja tai pyöreitä kivenmurikoita, ei tiedä mistä ottaa kiinni… Kuitenkin aika verttiä just siihen 7c:hen asti eli lepopaikkoja löytää paljon kunhan vain osaa etsiä. Sitten taas kasin reitit tuntui jo isolta askeleelta ylöspäin eikä lepoja juurikaan kun niin paljon hänkimpää. Lempparireitiksi nousi ehkä Raco de Missa -sektorin Camino del Ray (7b+).

Masriudoms (lähellä Reusia)

Vähän, mutta hienoja tufakestävyysreittejä. Hieman ehkä vaikeampia greidiltään vasemman puoleiset vähän vertikaalimmat reitit ja sitten oikeammalle siirryttäessä pumppu senkuin kasvaa. Jos talviaikaan reissaa, niin täällä usein tarkenee kiivetä jos Siuranan ja Montsantin alueella on liian kylmä.

Seuraavat alueet löytyvät Lleida climbs -topokirjasta.

Terradets

(Paret de les bruixes -sektori, joka tunnetuin ja ainakin talviaikaan vain ainoa mahdollinen): Tosi hyvä! Kaikki reitit ”top notch”. Jos joku nyt sisäkiipeilyyn vertaa… Niin ehkä eniten sisäkiipeilyä muistuttavaa :). Tai siitä ainakin helpoin siirtyä! Toki joutuu vähän miettii teknisiä juttuja mutta ne on hyvin paljon helpompia avata kuin jossain Arbolin old school -reiteillä. Lasittuneita kyllä valitettavasti suurin osa… Mut siihen tottuu nopeesti. Vähän hänkkäävä, itse tykkään eniten just Bruixesin kaltaisesta kaltevuudesta. Tsiljoona reittiä josta valita, tosin vain pari 7b:tä ja oisko noin neljä 7c:tä. Helpoimmat ei näyttäny kovin hienoilta ja niitä vähän; yhden 7a+ kiipesin joka oli jees. Jos kiipeää kutosia niin Bruixesiin ei ehkä kannata mennä :(, ellei sitten oikeasti ole aiemmin vain kiivennyt tasoaan alempaa… Usein enemmän kestävyyttä vaativaa, jos tulee lyhyeltä suomigymiltä suoraan niin muuvit varmasti pääsee mutta jaksaako koko 30m? Kahdessa viikossahan se kestävyys usein tulee eli jos hyvä kestävyyskondis tai pidempi reissu niin sitten! Lempparireitti oli ehkäpä Red Bull (7c+), Bruixesissa on vaan vaikea valita kun monta on niiiin hyvää…! Hieman lämpimämpänä kautena sitten tarkenisi jo mennä Regina-sektorille, joka ainakin näytti tosi hienolta myös mutta meidän visiitillä liian vilakkaa. (Tältä sektorilta ei valitettavasti vielä ole hyvää kuvamateriaalia tämänkertaiseen blogiin, odottelen Red Bull -kuvia kaverilta.)

Santa Linya

Hieno hänkki luola! Reittejä Espanjan mittakaavassa vähän. Kovin montaa päivää Santa Linyassa ei kyllä jaksa kiivetä ellei ota jotain projektia. Yksi n. 6b:n reitti oli, sitten helpoin reitti taisi olla 7a, joka oli aika boulderi. Ja seuraavaksi helpoin 7b, joka sekään ei ollut hyvä lämppä ennenkuin sen opetteli :). Läheisellä El Futbolin -sektorilla (kuulemma! En itse kiivennyt…) vertimpää ja helpompaa kamaa.

Ja sitten muutamia myös visiitin arvoisia mestoja kuten

Collegats

Ihan mahtavaa konglomeraattikiipeilyä! Vietettiin siellä yks pv ja tikattiin vaan läjä laadukkaita alaseiskoja. Oli huippukivaa! Paljon sitten kutosen reittejä alueella, jotka kaikki näytti yhtä hauskoilta kuin kiipeämämme seiskat.

Abella de la Conca

Hienoa, enemmän old school -kaltaista kiipeilyä ja sinne on nyt herätty oikein toden teolla avaamaan uusia reittejä! Lisätietoa esim. http://www.lleidaclimbs.com/, jossa toki muutakin alueella tapahtuvaa kehitystä.

Oliana

Vierailemisen arvoinen paikka jos kiipeää kovaa. Nauttimaan reiteistä pääsee varmasti enemmän jos suht kivuton redpoint-taso on vähintään luokkaa 8b/+… Ne pari alakasia mitä täältä kiivettiin olivat kyllä tosi hienoja, mutta valinnanvaraa ei valitettavasti kovin paljon helpoimmissa greideissä ole. Eivätkä ne kutosen ja seiskan reitit Olianassa ole juurikaan sellaisia että sinne niiden takia kannattaisi mennä; jos paikan haluaa tsekata niin miksei. Ja sitten tietty törmää niihin yläkasin tai jopa ysin kiipeilijöihin täällä jos haluaa nähdä ammattilaisia vauhdissa. Monet kehuivat paljon Olianan lähellä olevaa kaltsia Tres Ponts, johon ei päästy kun oli taas vähän liian vilakkaa.

Ja sitten vielä muutama mainitsemisen arvoinen paikka; jätetään nyt Etelä-Espanja rauhaan vaikka sieltäkin hyviä paikkoja löytyy.

Chulilla (lähellä Valenciaa)

Aaaa! Ihan mahtava paikka! Tosi hauskaa ja erilaista kiipeilyä Siuranan ja Olianan alueella vietetyn ajan jälkeen; reitit saattoivat olla tosi erilaisia tyyliltään vaikka olivat lähes vierekkäin. Chorreras-sektorilla oli esim. pääosin vain valuneita tufia, ja joillain reiteillä ylöspääsemiseen ei voinut käyttää juuri lainkaan otteita; niitä kun ei ollut. Alue ei ollut niin hänkki kuin olin puheista kuvitellut, parilta sektorilta kyllä löytyi sitäkin. Yllättäen löytyi myös teknisiä släbireittejäkin. Chulilla oli suosittu joskus aikoinaan, sitten se vähän niinkuin unohtui. 4-5 vuotta sitten alueen kehittämistä jatkettiin toden teolla, ja Espanjan kiipeilylehdessä julkaistun artikkelin myötä liikenne sinne on vilkastunut. Vetää paljon britti- ja saksalaisia kiipeilijöitä. Sosiaalinen elämä oli Chulillassa jotenkin tosi mahtavaa; keskittyen kyllä siis lähinnä pienehköön kiipeilijäporukkaan. Tosin silläkin voi olla osansa että siellä ollessamme sää alkoi lämpenemään ja ulkona tarkeni hengata illallakin… Kiivettäviä reittejä löytyy ihan kaikentasoisille kiipeilijöille. Lemppariksi täällä nousi jostain syystä Planeta Namek (7c+) Algarrobo -sektorilla, oli vaan mun mielestä ihan älyttömän siisti!

Jon Leighton

Rodellar

Ei käyty kun oli märkää… Paras aika mennä syksyllä. Joidenkin mukaan Espanjan paras paikka; vähän niinkuin Chulilla mutta hänkimpi.

Entäs ne kiipeilykamut? Jos reissaat yksin? Meiän mielestä paikoista joissa kiivettiin, parhaiten kiipeilykamuja löytynee Chulillan parkkikselta, Margalefin refusta tai ehkä Siuranan campingista. Tarkentavia lisäkysymyksiä voi aina lähettää :).


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit