FI | ENG
Jan-Erik Blomberg / 13/11/2019

Onko järkeä panostaa sauvoihin

Sitä ei ehkä tule miettineeksi, mutta sauvoilla on merkitystä laskettaessa. Suurin osa ajattelee, että on aivan sama mitä kädessään pitää, kunhan siinä jotain on. Sauvahan on perinteisesti ollut vain lykkimistä varten. Laskemisessa sauvalla on kuitenkin muutakin käyttöä kuin nojailu. Kysypä itseltäsi, miksi hyvät laskijat käyttävät keveitä sauvoja. Kevyitä sauvoja, joiden painopiste on lähellä kahvaa? Johtunee juuri siitä syystä, että sauva liikkuisi huomaamattomasti käännöksestä toiseen, eikä sen käyttämiseen tarvitsisi turhaan tuhlata energiaa.

Tulee mieleeni reissu, minne saimme Nygårdin kanssa mukaan alumiinirunkoiset sauvat. Nämä sauvat eivät painaneet merkittävästi enempää kuin hiilikuituiset sauvat joihin olin tottunut, mutta niiden painopiste sijaitsi lähempänä sompaa kuin kahvaa. Niinpä jokaisessa käännöksessä sauva oli vain tiellä. Jossain vaiheessa reissua tilanne eskaloitui siihen, että uudet sauvat oli saatava. Vanhat sauvat lähtivät kiertoon ja kevyemmät tilalle.

Kuinka pitkällä sauvalla kannattaa laskea? Nyrkkisääntönä on ollut, että laita sauva maahan ja kulmaksi kyynerpäähän tulisi jäädä 90 astetta. Vuosien laskemisen seurauksena mielestäni tämä on roskapuhetta. Liian pitkällä sauvalla sauvamerkkiä tehdessä käsi liikkuu liian pitkälle vartalon ulko- ja takapuolelle ja tästä seuraa vääjäämättä ylävartalon kiertoa. Sauvan tulisi kulkea käden alta, rannetta liikuttamalla. Liian pitkän sauvan kanssa laskuasentosi on helposti liian pysty ja näin painopisteesi jää liian taakse. Kun muutat vanhoja tottumuksiasi, seurauksena on se, että pystyt linkittämään hyviä käännöksiä toisiinsa aivan eri tavalla kuin ennen. Suositukseni on, että lyhennät sauvaasi ainakin 5 senttiä ja kokeilet mitä se tekee laskuasennollesi.

Esimerkkinä tähän, että suositus itselleni vanhojen neuvojen perusteella olisi about 115 senttinen sauva, mutta taitaa kyllä olla niin, että lasken lähemmäs 105 senttisellä sauvalla. Jouduin jopa hieman lyhentämään sauvan hiilikuituvartta päästäkseni lähemmäs ihannesauvan mittaa. Teleskooppisauvassahan tällä ei ole niin suurta merkitystä, sillä tarvittaessa sauvaan saa mittaa lähes 140 senttiä. Tällä mitalla on sitten hyvä haikkailla tai hiihtää murtomaata.

Vinkki viisi vielä. Kun nyt käytät sauvaa, niin anna tosiaan sauvan heilahtaa luonnollisesti käden alta. Yritä olla kurottamatta kättäsi seuraavaan käännökseen. Ylävartalosi tekee ylimääräistä työtä ja tätä kutsutaan soutamiseksi. Ole siis rento ja tee vain pieni liike sauvalla. Laskeminen lähtee jaloista ja lantiosta.

Siispä panosta sauvoihisi ja jopa ylikorosta sauvan lyhyyttä.

Tällaista tällä kertaa.


Jan-Erik Blomberg

Jan-Erik Blomberg on helsinkiläinen vapaalaskija. Jopa naurettavuuksiin asti menevä laskemisen kelailu alkaa aamuisin ja ei sammu edes unissa. Laskemista pitää saada tehdä aina ja jatkuvasti. Laskemisen ohella laskumaiden keräily on ollut pieni osa elämää. Uudet paikat kiehtovat ja siellä missä on vuoria, on usein myös lunta. Silti maita enemmän laskemista määrittelee hyvä lumi. Hyvälumisen paikan löydyttyä, sinne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mäessä ollessaan mies ei niinkään pidä pelkästä laskemisesta, vaan inspiroituu hiihtolinjaan liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Parasta on löytää jokin mielenkiintoinen linja tai joukko muodostelmia ja yrittää laskea se niin sujuvasti ja vauhdilla kuin mahdollista.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit