FI | ENG
Katariina Rahikainen / 08/06/2013

Oletko valmiina, jos mitä jos -tapahtuu?

Piti kirjoittaa kevyt blogi, mutta aloin sitten hifistelemään, ja vietin tunnin jos toisenkin surffailen eri sivustoilla. Tietoa löytyy paljon, monestakin paikasta. Jos jollekin henkilökohtaisesti ei ole sattunut mitään haveria kiipeillessä, niin ainakin kaverille on. Tai sitten on vaan tosi tosi onnekas ollut elämässään tai kiipeilyura on vasta aluillaan.

Ennakointi esimerkiksi liikenteessä pelastaa, ja pelastaisi useammankin hengen vuodessa. Kiipeilyssä kuolemantapauksia sattuu onneksi harvemmin; ehkä ennakointi siis useasti toimii. Pienempiä havereita sitä vastoin sattuu useastikin, varsinkin boulderoidessa. (Tää on ihan mutu-tuntumaa… Itse oon loukkaantunut sekä sporttikiipeillessä että boulderoidessa; ja trädittäessäkin ollut läheltä piti -tilanne. Jotenkin boulderoidessa esim. nilkkavammoja ym. tuntuu kuitenkin sattuvan aika yleisesti. Mutta siis tilastoa mulla ei tästä ole, enkä oo ainakaan vielä saanut käsiini sitä joskus pari vuotta sitten tehtyä tutkimusta kiipeilyvammoista mihin itsekin osallistuin vastaajana). Itse yleensä kannan pientä ensiapupakkausta mukanani kaltsilla ja bouldereilla; tosin just viimeksi kun sitä ois tarttenut niin sepä olikin toisen repun taskussa. Juuri näin… Vahinkohan ei koskaan tule kello kaulassa; onneksi kaverilla oli ideaalisidettä niin sai koipea vähän pakettiin.

Mihin sitten pitäisi varautua? No oikeastaan, ihan mihin vaan. Eri skenaarioita on hyvä miettiä silloin tällöin; mitä jos. Usein kiipeillään kaksistaan (yksinäiset sudet sitten vielä erikseen), jolloin molemmilla osapuolilla olisi esimerkiksi hyvä olla jonkinlainen haju siitä, missäpäin Suomea (tai maailmaa) ollaan. Tietty sitten ihan perusensiaputaidot olisivat tärkeitä, ihan meille kaikille lajista riippumatta.

Etukäteen voi miettiä, mitä tehdä jos itse tai kaveri loukkaantuu. Alla lyhyehkö lista, joka mieleeni tuli ja se mukailee myös Mikon blogissa olleita asioita http://vuoristo.blogspot.fi/2011/07/kiipeilyonnettomuus.html . (Jos mielestäsi listasta puuttuu jotain, ota yhteyttä niin korjataan asia, kommenttikenttään voi jättää viestiä.)

  • Onko molemmilla puhelin?
  • Tietääkö molemmat, missä ollaan jos tarvitsee kutsua apua? (koordinaatit, ensihoitajien paikalle neuvominen)
  • Missä ovat autonavaimet? Mitä jos toinen ei osaa ajaa autoa?
  • Ensiaputaidot ja -välineet?

Suomen metsissä ei onneksi noin keskimäärin kovin vaarallisia eläimiä ja hyönteisiä asu, mutta esim. ampiaisen pistoille allergiselle ne voivat olla hengenvaarallisia. Mielestäni se on kyllä sitten jokaisen omalla vastuulla informoida kiipeilypartneriaan esim. allergiasta tai lääkitystä vaativasta sairaudesta.

Ensiapulaukku

En ala mitään oikeaa ensiapulaukun kokoamisohjetta tähän väsäämään, kun en terveydenhuoltoalan ammattilainen ole. Esim. Sloupin sivulla http://www.slouppi.net/phpBB3/viewtopic.php?t=4486 asiasta on käyty keskustelua. Lyhyellä eräensiapukurssilla neuvottiin myös esim. ruiskun mukaan ottamista. Jos haavaa tarvitsee puhdistaa vedellä, niin ruiskulla saa vettä kohdistettua vähän paremmin sinne haavan sisään, ja roskia ym. sieltä paremmin pois kuin kaatamalla viimeiset vedet vesipullosta haavaan (jos metsässä aikoo olla useamman päivän niin tää on ihan perusteltua ettei haava tulehdu). Itse oon yrittänyt pärjätä aika perussetillä, jolla voi toteuttaa kylmä-koho-kompressiota sekä haavojen putsaamista ja kipulääkettä. Suomen metsissä lisänä olen ottanut mukaan myös kyypakkauksen (joka käy ampiaisen pistojen hoitoonkin. Sillekin on tullut tarvetta, tosin reissun päällä). Tiikeripalsami tai Ice power (en mainosta nyt mitään merkkiä tässä) vie vähemmän tilaa kuin kylmäpussi, mutta eipä kai sellainen autossa mitenkään pahitteeksi olisi.

Ortovox First Aid Light

Yksinäiset sudet

Ei nyt aleta käymään mitään uhanalaisia susia -keskustelua. Vaan puhun ihan ihmisistä jotka viihtyvät itsensä seurassa parhaiten. Tai ei välttämättä ihan niinkään – boulderoidessa joskus on vaan helpompi mennä yksin kuin soitella ympäriinsä kuka lähtee messiin. Jos olet niitä ihmisiä ketkä tykkää käydä metsässä yksin pädinsä kanssa niin tietääkö joku missä olet, ja mihin aikaan palaat (noin)? Vaikka kotona ei olisikaan ketään odottamassa, niin en ainakaan itse panisi pahakseni jos joku kaveri mua pyytäisi varmistamaan, että on palannut kotiin XX kellonaikaan mennessä kun lähtee työstämään omaa projektiaan. Ei varmaan olisi kovin kiva virua siellä metsässä monta päivää jos on vaikka lyönyt päänsä kantoon putoamisen seurauksena… Täytyy sanoa että itse stalkkasin viime kesänä että kaveri oli päässyt takaisin kotio kun sen metsään pädinsä kanssa iltahämärän tullessa jätin. Ylihuolehtivainen, vai vaan kavereistansa välittävä? Ei mua haittaa kumpi, kunhan kaveri pääsi kotiinsa turvallisesti.

Tiina Tikanpoika

Tää kirjoituksen aihe lähti tällaisesta blogikirjoituksesta: http://www.supertopo.com/climbers-forum/2140799/Tahquitz-rescue-5-17-2013 . Poikkeava kirjoitus siinä mielessä, että paikalla ollut, ystävänsä menettänyt henkilö näin avoimesti käsittelee koko tapahtumaketjua – ja edelleen vastaa muiden kysymyksiin. Vaatii varmasti todella paljon; harva tällaiseen pystynee. R.I.P.


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit