FI | ENG
Ossi Halkola / 31/08/2012

Offiopasta Verbieriin

Morjens. Välillä porukka kyselee offaripaikoista Verbierissä ja kyselee oppaaksi tulemista. Oppaaksi en koskaan suostu, koska en ole ammattilainen ja oikeat oppaat ovat sitä varten, mutta muutaman peruspaikan voin verpparista kertoa puuterinnälkäisille ensikertalaisille babyloninmatkaajille. Jos olet laskenut Verpparissa offia ennenkin, niin voit lopettaa lukemisen heti ja mennä vaikka pihalle kävelemään tietokoneella notkumisen sijaan. Seuraavassa siis pari ihan perus helpostisaavutettavaa pätkää. Älkää nyt kuitenkaan minkään Ipadin kanssa vetäkö tämä opus kädessä, vaan ensimmäisiksipäiviksi aloitteleville offaritykeille suosittelen ehdottomasti oppaan palkkaamista. Soittoa vaan Elämysmatkoille ja sieltä löytyy suomenkielinen pitkätukka opastamaan.

Asiaan.

Stairway to heaven:

Ehkä tunnetuin ja suosituin iisiäkses lasku. Hisseillä ylös Col des Gentianesille ja suksenkärjet yläasemalla kohti Tortinia. Heti Gentianesin yläasemalta lähtee poikkari vasemmalle ja näkyy varmasti heti hissille. Poikkaria luisuttelua parisataametriä ja jyrkähköt portaat ylös. Portaat ovat 99.99% todennäköisyydellä tehty, koska paikka korkataan aina varmaan 2 päivää ennen kun snowforecasti edes ennustaa uutta lunta. Portaiden yläpäästä aukeaa iso kenttä, josta näkeekin suoraan pohjalle. Poikkaroimalla hieman vasemmalle löytyy monesti paremmin koskematonta, mutta ylhäältä näkyy koko pelto, joten linja on helppo valita. Ei sen kummempia ylläreitä. Lasku jatkuu kentän jälkeen oikealle ja yhdistyy tortinin kumpareisiin joitapitkin onkin mukava rämistellä alas kahville. Aikaa ylhäältä alas menee noin puolituntia.



Highway:

Samoilla huudeilla kuin edellinen. Sama traverse alussa, mutta portaiden kohdalla jatka traversaamista eteenpäin, niin pitkälle kuin traverse jatkuu. Helpompi vaihtoehto stairwaylle jos ei jaska kinuta 5 minuuttia portaita. Suksilla helppoa siirtymää, laudalle vähän painintheass. Lasku alkaa stairwaytä alempaa mutta päättyy samaan paikkaan alas. Kiva pikku lurautus aakeetalaakeeta.

Attelaan rännit:

Attelaan hissin alta lähtee mukavia rännejä. Nämäkään ei mitään secretspotteja ole, koska kurut näkyy suurinpiirtein Sveitsin rajalle asti. Kylästä kun katsoo ylöspäin, niin kurut näkyy selvästi. Funispace-hissistä ruinettesilta attelaalle kurut näkyy hyvin ja hississä viimeistään voi tsekata minkä rännin rasauttaa alas. Vierekkäin löytyy ainakin 5 ränniä vierekkäin joista voi mukavasti lasketella alaspäin. Attelaan kahvilan takaa suoraan lähtee isoin ränni. Ihan makeet kallioseinät ja lopussa aukeaa isolle kentälle, samalle johon kaikki ränneistä päätty. Alussa monesti hieman kivillä. Tätä kutsutaan Rock ´n´rolliksi. Kahvilan takaa kun laskee vähän alaspäin ja seuraa vasemmalla olevaa harjaa tuolihissin ja funispacen välissä, niin oikealle tippuu sitten parinkymmenenmetrin välein kuruja alaspäin. Näissä on vähän kinkkiset lähdöt, osa noin 2m leveitä ja kivikkoisia, joten ihan ensimmäiseksi offilaskuksi en ehkä näitä suosittele. Lunta lähtee myös usein aika paljon messiin, joten kannattaa ottaa alku iisisti ja katsella vähän mahdollisia safetyspotteja ja varoa irtolunta. Sisäänmenon jälkeen näissäkään ei sen kummempia ylläreitä ole, vaan kurut päätyvät samalle isolle kentälle, joka näkyy oikein selvästi alhaalta. Ei haikkaamista, pelkkää jiihaata. Tosin nämä luonnolisesti lasketaan about heti puhki. Mutta ihan mukavaa kurulaskua vähän paskemmallakin lumella jos ei jaksa rinnettä pitkin hinuuttaa alas.

Barrys bowl:

Hissit ylös Gentianekselle ja monot tiukalle. Lähdetään laskettelemaan kohti La Chauxia. Ihan vaan rinnettä pitkin. Vasemmalle jää Bec des rosses. Bec des rossessin seinän lopussa on pieni luminen kumpu, jonne johtavat luultavasti jo valmiiksi tampattu traverse. Rinteestä viimeisestä mutkasta vauhdilla suoraksi vasuriin ja kohti nyppylän  huippua. Hyvillä vauhdeilla tamppaamista minuutti,huonolla parafiinilla kaks. Alusta pikkasenmatkaa vähän jyrkempää ja sitten loivaa isoa kenttää. Ei voi eksyä matkalla. Laske suoraan alas ja seuraa tamppausjälkiä josta kinkataan pohjalta takaisin La Chauxiin johtavalle traverselle. Älä laske vasemmalle mahdollisesti johtaville jäljille koska lopulta päädyt rämpimään alas Le chableen. Kinkkaa siis kiltisti ylös äläkä yritä päästä laskemalla pois. Et pääse. Lasku on helppoa isoa kenttää, oikein mukavaa tikkausta offaritouhuja aloittaville. Ainoa miinus, että pohjalta tosiaan joutuu repimään sen 10 minuuttia ylös laskun jälkeen. Perillä La chauxissa odottaa olut ja 15 frangin sämpylä.

Backside of Mont Fort eli bäkkäri:

Tänne en suosittele lähtemään heti tukka suorana ja takkiauki. Porukkaa laskee reittiä vauvasta vaariin ilman asianmukaisia varusteita ja aina välillä siellä sitten patroolit kaapii jonkun bulgarialaisen turistin jäänteitä kivikoista tai lumen alta. Kirjoitan nyt kuitenkin mistä ns. perusreitti lähtee ja miten sieltä pääsee pois, mutta kannatan oppaan ottamista, jolloin reissusta saa varmasti enemmän irti, koska bäkkärillä on kymmeniä eri laskuja ja oppaan kanssa pystyy enemmän keskittymään laskemiseen kuin miettimiseen, että ”mitäs se Halkola ny kirjoitti et kuin täältä pääsee helveettiin” Huomaa myös että puhelin ei kuulu bäkkärillä juurikaan, joten jos jotain sattuu on hyvä tietää miten pääsee nopeasti ihmistenilmoille. Ja taas asiaan. Reitti siis lähtee Mont Fortin topista. Yläparvekkeelta voi kurkkia miltä mestoilla näyttää. Suoraan terden vierestä vasemmalta tai portaiden alta oikealta pääsee lähtemään. Portaiden alta helpompaa. Lasketaan vasemmalle kulman taakse josta aukeaa pari perusränniä.Terassilta lähdössä ei saa kaatua, koska oikealla alhaalla on kalliot. Sattuu tai lähtee henki jos keräilee alas. Kulman takaa aukeavista ränneistä vasemmanpuoleinen on helpompi. Kurun näkee ylhäältä alas ilman ylläreitä. Oikealla taas ison lumilipan alla olevan kentän jälkeen tulee kaksi kapeampaa exittiä joista pääsee läpi, mutta ovat lähes aina kivillä. Jos pelkää suksien puolesta tai ei pidä kapeasta kivilläkikkailusta, kannattaa jättää väliin. Ekan osion jälkeen lasku jatkuu vähän maktaa melkein tasamaana, jonka jälkeen välillä jyrkkenee ja välillä loivenee. Helvetisti lääniä, mistä voi sieltä täältä puikkailla alaspäin. Lasketaan kokoajan alaspäin ja vasemmalle, josta loppujenlopuksi päästään järven päähän ja järven oikeallapuolella kulkevalle traverselle. Tässäkohtaa kannatta ottaa ehkä untsikkaa pois välistä ja avata housujen vetskareita koska edessä on reilun vartin pikasprintti murtomaahiihtoa. Traverse päättyy padolle, jossa kahvia, myslipatukkaa ja mustaakultaa suuhun ja pieni auringonottobreikki on poikaa. Padolta alas ja vasemmalle latua pitkin ja pian päädytkin Sivieziin. Ota myös huomioon että olet ajoissa liikkeellä ja pääset vielä hisseillä takaisin Verbierin puolelle. Jos missaa hissin, niin tulee hintava taksimatka. Tosin ne piirtää joil on liituu, että kyllä sieltä aina pois pääsee jos on lompakossa valuuttaa.

Tässäpä näitä pari. Olkaa järkeviä ja älkää hölmöilkö. Tarvittavat lumiturvallisuusvälineet mukaan ja mieluusti opas niin saa hiihdosta enemmän irti. Los buenos tartas ja ensi kertaan. Kohtahan sieltä jo talvi tuleekin. Lopussa vielä hienosti photoshopattu kartta jossa reitit sielläpäin missä ne suurinpiirtein sijaitsee.

-Ossi


Ossi Halkola

Ossi Halkola on 1987 syntynyt intohimoinen laskija, joka ennen palomiesopintojaan vietti talven jos toisenkin Alpeilla laskien ja baarissa (töitä tehden). Ossi raportoi Camun blogissa elämästään Verbierissä parin talven ajan.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit