FI | ENG
Janne Ahola / 08/02/2011

Miksi NTN?

Millä tavoin NTN on parempi kuin vanha 75mm telemark-side? Tähän kysymykseen törmää nykyään yhä useammin. Unohdetaanpa mainoslauseet ja paneudutaan tähän omakohtaisten kokemusteni kautta. Laskukokemusta alppisuksilla on yli 20 vuotta eli kohtuullisen paljon, mutta (75mm) telemark-vehkeillä melko vähän. Pari kautta rinnelaskua ja hiukan helpohkoa offaria, eli kovin syväluotaavaa arviota en osaa antaa mutta mennään kevyellä fiilispohjalla. Vähemmän tekniikkaa, enemmän hauskanpitoa kuten laskiessakin 😉 Se siitä, asiaan.

Vaihto NTN siteisiin tapahtui omalla kohdallani hiukan varkain, en ollut varsinaisesti edes suunnitellut NTN:ää, mutta tarvitsin uudet monot ja haaveissa oli jo pitkään ollut yksi ja sama mono joka sopisi sekä alppi että telemark-laskuun.Scarpa TxPro

Huutooni vastasi Scarpa TX-Pro, jossa on myös Dynafitin insertit. Aivan riittävä syy vaihtaa koko paletti NTN:ään, eikö? Ensivaikutelma monoista oli erittäin positiivinen; kevyt, hyvin istuva, hyvä kävelymoodi, hyvät kiristykset. Sekä tietysti vielä lämpömuokattavat Intuition sisäkengät jotka ovat kerrassaan LOISTAVAT! Edelleen. Muutos vanhaan (vm 05/06) Scarpan T1 monoon oli ilmeinen. Suksiin en tässä vaiheessa ota kantaa, ne ovat olleet samoja joilla olen laskenut myös 75mm siteillä eli vertailun siltä osin on helppo keskittyä ainoastaan side/mono yhdistelmään. Ja sitten itse laskemiseen, tässä ei-niin-kovin-tieteellinen ensitapaaminen NTN-vehkeiden kanssa:

Ensilasku: Tämänhän piti olla telemarkkia joten mikä tuota kantapäätä vaivaa. Eipä irtoa ei. Alppikäännös sujuu sitävastoin oikeinkin hyvin, tosin tahtomattani! Mielenkiintoista.

Toinen lasku: Nonni, alkaahan se kantapää irtoamaan, mutta ei tämä tellua ole. Mielenkiintoista.

Kolmas lasku: Polvea aivan väkisin taivuttamalla saa mielettömän paineen kantille. Se myös rankaisee heti jos ja kun suksi/mies on väärässä asennossa ja suksi haukkaa agressiivisesti kiinni. Mielenkiintoista.

Neljäs lasku: Nyt saa jo jonkinlaista tellukäännöstä tehtyä mutta suksi vie miestä eikä päinvastoin. Kantti puree tautisesti, vielä kun saisi molemmat sukset osoittamaan samaan suuntaan. Mielenkiintoista.

Viides lasku: Suksi alkaa pikkuhiljaa totella kuskia, vai olikohan se toisinpäin. En muista. Huomaan että asento on automaattisesti aika korkea. Ehkä osittain siitäkin johtuen fiilis on jotenkin alppityylinen kun sisäjalan polvea ei saa niin alas kuin on tottunut.

Kuudes lasku: Suksituntuma on kova ja tunnoton, jotenkin se vanha pehmeä ja mukava fiilis on poissa. Suksi kyllä tottelee, jopa liiankin hyvin, mutta pers-tuntumalla ei voi ajaa. Mielenkiintoista mutta jotenkin arveluttavaa.

Seitsemäs lasku: Alustaa ei tunne vaikka kuinka yrittää ”tunnustella”, pitää ajaa sokkona. Sama fiilis kuin kovilla vuoristokengillä  kalliota kiivetessä, hieman hirvittää kun mitään luottoa jalkoihin ei löydy. Ei tämä enää ole mielenkiintoista, tämä on perseestä.

Kahdeksas lasku: Nyt alkoi potuttaa koko NTN, eihän tästä tule mitään! Vedänpä kostoksi seuraavan laskun TÄYSILLÄ! Alta pois, Stana!! Heeetkinen.. Mitäs nyt?! Suksihan kulkee kuin kiskoilla, edes aikaisempia möykkyjä ei huomaa kun tykitän niistä läpi. Vauhti kiihtyy ja suksi kulkee vieläkin paremmin. Tahtoo lisää, äkkiä takaisin ylös.

Yhdeksäs lasku: Reilusti vauhtia lisää ja nyt tosiaan suksi kulkee! Yllättäen puskasta
lennähtää lökäpöksy suoraan eteeni, ja teen vaistomaisesti erittäin jyrkän alppikäännöksen
jotten kaahaa juipin yli. Käännöksen sujuvuus yllättää itsenikin, ja teen malliksi vielä muutaman agressiivisen alppikäännöksen lisää. Tämä ainakin toimii!

Kymmenes lasku: Vauhti. Se näyttää olevan (ainakin itselläni) avain uuteen hyvin erilaiseen telemark-kokemukseen. Lisää kaasua ja homma muuttuu jälleen mielenkiintoiseksi. En tiedä onko tämä vielä tellua mutta pirun hauskaa ainakin.

Mikä oli siis fiilis ensimmäisen kunnon laskupäivän jälkeen? Alkuinnostuksen ja odotusten jälkeen tuli pettymys ja turhautuneisuus. Pienen synkistelyn jälkeen laitettiin isompaa vaihdetta silmään ja tuloksena oli pesäpallomailan isku takaraivoon ja uuden lajin löytyminen. Lopputulos: jokainen laskija ymmärtää kun vastaan yhdellä sanalla: Hymyilyttää. Sanonta ”Vauhti korjaa tekniikkavirheet” osui ja upposi. Oikeaa laskutekniikkaa yhtään väheksymättä, omalla kohdalla kehityksen jarruna kuitenkin selvästi oli vauhdin ja agressiivisuuden puute. Tai no, jos tekniikkaa ei ole ja yhtälöstä vielä poistaa vauhdinkin, mitä jää? Huono fiilis. Onneksi tästä päästiin yli. NTN-kokeilu ei todellakaan loppunut kymmeneen laskuun vaan jatkuu edelleen. Kiteytettynä NTN (New Telemark Norm) pitää kyllä paikkansa, paino vahvasti sanalla Uusi. Uusi ja ERILAINEN. Kenelle se sitten sopii? Varmasti eniten siitä saa irti laskija joka todella pitää vauhdista ja haluaa oppia uutta. Jos olet kaivannut alppikamojen tarkkuutta, agressiivisuutta ja tukevuutta, NTN on oikea vaihtoehto.

Seuraavassa osassa paneudumme hiukan lisää tekniikkaan ja välineisiin. Kiitos.

Kaikki blogit