FI | ENG
Jussi Taka / 09/04/2015

Norjan kevät raportti

Jou, olin abouttiarallaa 2 viikkoa Norjassa laskemassa ”putikkaa” (ainakin sitä kauheasti etsittiin), rullailin soolona koko ajan ja laskukaverit ja yöpaikat vaihtui tiuhaan matkan varrella. Nyt vähän availua siitä, mitä reissu piti sisällään! Starttasin Rovaniemeltä, aurinko paistoi ja mieli oli korkealla. Suuntana Tromssa ja uusi facebook tuttavuus Eirik, locali lautailija, jonka olin JJ:n avustuksella tavannut facebookin kautta, kun etsiskelin samanikäistä laskuseuraa P-Norjan alueelta. Karesuvannon jälkeen tulee puhelimeen viesti :”interested to go camping at the glacier in Lyngen?”. Kiinnostiko? No todellakin! En ollut pakannut mitään camping kamoja mukaan, mutta se ei kuulemma ollut ongelma, ja kaiken saisi Eirikin kautta hoidettua. Ajelin Tromssaan ja helvetillisen harhailun jälkeen löysin Eirikin työpaikalle uimahallille, jossa hän oli töissä. Eirik hoiti minut punttisalille siksi aikaa polkemaan fillaria, kun odottelin hänen työvuoron päättymistä, sen jälkeen lähdettiin hänen luokse pakkaamaan kamoja jäätikköä varten. Seuraavana päivänä pääsin ensimmäistä kertaa vierailemaan Lyngenissä. Rinkat pakattu, ruokaa pariksi päiväksi, teltat, aurinkopaneelit, koko hoito. Ajettiin Lyngseidetin kautta Eirikin frendien kämpille, jonka he olivat vuokranneet loppukaudeksi. Vastapäätä kämppää, vuonon toisella puolella oli massiivinen Forholttindenin Godmother couloir. Napattiin kamat ja jätkät (Nikolai <– Öksehöggetin 30s pointannut, Vegard, Thor, Ola ja Andreas) messiin ja lähdettiin ajamaan kohti parkkista, johon autot jätettäisiin. Tässä vaiheessa päivän käynnissä ollut lumisade yltyi ihan helvetilliseksi myrskyksi. Lunta tuli ihan kiukulla, +20m/s tuuli ja näkyvyys nolla – reissu peruttu…pettyneinä mietittiin että mitäs sitä sitten tekis ja päätettiin pitää pillow line sessarit paikallisella hakkuuaukealla, ei ollut muuten huono! Illan päälle ajeltiin jätkien kämpille Lyngseidettiin, kamat kuivumaan ja alettiin miettimään seuraavaa päivää. Sovittiin, että seuraavan päivän missio on Sofiatindenin P-puolen kuru – Nikolai, Ola ja Vegard päätti lähteä Trollvastindenille. Aamu tuli ja lähdettiin paahtamaan kohti Sofiaa. Keli oli ihan täydellinen, lumi tuntui stabiililta ja tuulesta ei ollut tietoakaan. Kiipesimme kurun entranssiin takakautta E-seinän kautta ja ylhäällä huomattiin että tuuli on puhaltanut sinne about 5m paksun lumilipan, joka roikkui uhkaavasti. Lumi kurussakaan ei ollut turvallisen näköistä, joten päätettiin ottaa pakit ja laskettiin E-seinä autolle.

Alhaalla kamat autoon, ja nokka kohti Tromssaa. Mietittiin, että miten sitä kuluttaisi seuraavat 1.5h, kun lautta lähti vasta silloin. Ei mennyt ihan hirveen kauan, kun löydettiin itsemme ojasta, kun vastaantullut bussi paino mutkassa vähän turhan keskellä. Bussikuski ei pysähtynyt edes tsekkaamaan, että mitä kävi, vaan jatkoi matkaa. Onneksi lumiaura kuski tuli parin minuutin päästä paikalle ja auttoi kiskomaan auton penkasta. Aikaa kului koko prosessiin about 1h 20min ja sit saikin ajaa vauhdilla, että ehti vielä lautan kyytiin.

Seuraavat päivät meni Tromssan lähimäkiä kolutessa ja keliä odotellessa. Käytiin Kvalöyalla, Krokenissa laskettelukeskuksessa – oikeastaan kaikkialla, missä toivottiin olevan hyvää lunta – Eikä missään tietenkään ollut.

Tromssan jälkeen ajettiin Tamokkiin Thorin mökille, jossa vietettiin seuraavat 5 päivää. Mökki oli joskus 60-luvulla rakennettu hirsimökki, jossa ei ollut sähköjä/juoksevaa vettä. Sää käytiin tsekkaamassa mistä satuttiin Wi-Fi löytään ja vesitankit täytettiin bensiksellä. Ensimmäisen Tamok päivän projektina oli laskea Rostakulenin luoteis-seinän kuru, joka meni aivan toppiin lähes suorana viiruna. Thor oli kuullut, että kurua ei olisi kukaan koskaan laskenut, joten lähdettiin Eirikin, Thorin ja Olan kanssa iloisin mielin korkkaamaan uusi lasku. Kurun alapuolella huomattiin, että koko kuru oli tullut alas muutama päivä sitten, mikä rauhoitti vähän mieltä, koska tulisimme kiipeämään kuruun sisälle suoraan alhaalta. Huomattiin myös, että lasku tulisi olemaan nihkeää, koska vyöry oli tehnyt lumesta perunapeltoo – ja siellä missä ei ollut möykkyistä, oli ihan helvetin jäistä tai unbreakable crustii. Alussa meni kypärä samantien päähän, kun huomattiin, että kallio on vähän haperoa ja pudottelee mielellään koripallon kokoisia pommeja. Haikattiin toppiin vähän yli 2 tunnissa ja laitettiin kamat laskukuntoon. Jätkät hyppäs kuruun ensimmäisenä ja raapivat alun 2m levyisestä +45¤ asteisesta aukosta kaiken lumen mukanaan – oli vähän herkkää jyrkkiin tottumattomalle suomipojalle. Kuru loiveni alas mentäessä ja yläpään +45¤ muuttui leppoisaksi 40¤. Mitään nopeusennätyksiä ei tuolla lumella lähdetty kuitenkaan rikkomaan, sillä se oli todellakin välillä aivan jäätä, joten otettiin rauhassa. Alhaalla heitettiin yläfemmat, Eirik ja Ola lähti Tromssaan ja me Thorin kaa painettiin kämpille tekemään ruokaa ja saunomaan. Illalla selvisi, että joku jamppa oli käynyt about 15-20v sitten kyseisen kurun laskemassa, joten ei aivan ensilasku, mutta sentään ensimmäinen snoukkalasku. Illalla käytiin Tamokissa jutteleen Kelsolle ja hän kysyi, että pääsisikö seuraavan päivän Lille Russetinden Itä-seinä missionille mukaan – no kai me nyt vuoristo-opas haluttiin remmiin!

Herätys klo 4 aamulla, klo 5:15 liikkuvat taakse ja seuraavat 1,5h meni Lille Russetindenin pohjaa lähestyessä (kevyet 5,5km + 500m vertikaalia). Thor paino ihan himmeetä kyytiä avaten latua, Kelso näytti olevan ihan fine ja meikäpoika sinnittelee splitillä perässä. Sit cramponit jalkaan ja itä-seinää ylös. Kelso avas latua ja meikällä meinas alkaa jo vähän pelottaan, ku seinä oli aika tiukkaa tuulen kovaksi tuivertamaa lunta – kerran jopa lipsahti rautakin, jonka jälkeen oli taas aika kaivaa (n)ice axe esille ja kiivetä sen turvin jätkien luo. Kiivetessä huomasin, että lumen pinta oli about 30cm paksu släbi ja alla kivien läheisyydessä jopa sokeria ja sen jälkeen taas kovempi pohjakerros. Jätkä olivat huomanneet saman ja näimme parhaaksi kääntyä takaisin hyvän sään aikana. Päästiin vaan puoleen väliin, mutta lasku oli silti todella jees! Illalla kävin JJ:n juttusilla ja sieltä tuli sen verran hyvää betaa, että seuraavan päivän missioksi muodostui Halvorfjellet ja länsi-seinän pohjoisempi kuru (ensimmäinen lumilautalasku taas hakusessa). Kiivettiin toppiin vähän yli 2h, Thor ja Kelso enemmän tai vähemmän fressinä, meikäläinen puolikuolleena. Lasku oli makiaa! Traversattiin kyljestä sisään ja kurun oikealla puolella oleva parinkymmenen metrin kivivalli blokkasi kaikki auringonsäteet ja varjossa oleva lumi oli kaikki putikkaa! Parkkiksella Kelso jäi tekeen nuudeleita ja Lyngseidettiin, me mentiin Thorin kanssa ostamaan muutama olut.

Sitten välipäivä, joka sisälsi rentoa metsälaskua Sen jälkeen olikin luvassa vapaalaskun SM-kisat. Kisat pidettiin Tamokin Blåbärfjelletillä ja kisaan oli osallistunut miesten sarjaan lähes 20 laskijaa. Meikäläisen arpaonni ei ollut ihan kohdillaan ja lähdin melkein viimeisenä matkaan. Aiemmat laskijat olivat kaatuilleet tosi paljon, joten vaihdoin suunniteltua laskua vähän enemmän vauhti painoisemmaksi ja vähensin droppien määrää – nopeaa, sujuvaa laskua seinän jyrkimmässä maastossa. Lasku menikin ihan kivasti siihen asti, kun osuin pari päivää vanhaan vyörykasaan, josta lähdin lentoon, ländäsin ja sen jälkeen laudan nose osui koripallon kokoiseen jäämöykkyyn. Sen jälkeen pyörittiin aika lujaa pari kertaa katon kautta ympäri – ihme ettei käynyt mitenkään. Illalla paisteltiin makkarat, käytiin saunassa ja seuraavana aamuna lähdin takaisin kotiin.

Hieno reissu, kiitos kaikille, jotka oli messissä! Instagram: @666jussi

Kaikki blogit