FI | ENG
Katariina Rahikainen / 07/09/2016

Niini Vartia, boulderoinnin valkoinen hevonen

Tällä kertaa laajennan blogiani oman elinpiirini ulkopuolelle.

Yksi mun suosikkiboulderoijista on Niini Vartia, joka heitti talvella 8kk kuukauden pakureissun Euroopassa. Niini aloitti kiipeilyn 2009-2010 vaihteessa Myllypurossa ja Tapanilassa, joten kiipeilyura on vielä suht nuori!

Niini kommentoi että: ”Yläköydellä “kiipeäminen”  kesti tasan niin kauan kun menin ekaa kertaa Pasilaan.. Ai tää on jotain boulderointia? Eiks tää siis ole kiipeilyä? Ihan sama, olin aivan haltioitunut, saa vaan tapella hulluna. Sessiot kesti välillä monta tuntia, kun oli niin hauskaa, vaikka en tietenkään päässyt yhtään mitään :P”

Oon käynyt lueskelee Niinin blogia täällä, mutta siellä näkyy vähän niheästi hänen omiaan tikkaamiaan reittejä. Ja tiedän että Niini tikkaa kovaa! Hänen tikeistään on vaan vaikeampi saada tietoa. Kilautin siis kaverille ja kyselin muutaman kysymyksen reissusta – vähän niin kuin Mikkelin Työväenkiipeilijöiltä varastetulla formaatilla. (Liukkosen Antin ylläpitämään sivustoon kannattaa käydä tutustumassa täällä). Tokihan formaatti ei mitenkään Antin keksimä ole ;).

Moi Niini! Miten teidän Euroopan reissu meni ja missä kaikkialla kävitte?

No moi Kata 😀 Meijän reissu meni ihan superhyvin !!! Oli ihan tosi hauskaa ja  kaikki meni ihan yllättävän putkeen. Säät suosi, auto ei hajonnu, ei tultu kipeiksi eikä loukkaannuttu. Ja kiivettiin aina hemmetisti.

Pyörittiin pääosin Ranskassa ja Espanjassa, kun siellä nyt on parasta boulderointia, mutta kaiken kaikkiaan oltiin Ranskassa, Espanjassa, Italiassa, Sveitsissä, Saksassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Belgiassa, Hollannissa, Tanskassa ja Ruotsissa.

Varauduin siihen, että jossain vaiheessa tulee reissuväsymystä tai overload kiipeilystä kun oli kuitenkin 8kk aikaa. Koti-ikävää tai hajoilua autossa asumiseen ei tullu yhtään ! Päinvastoin autosta tuli paras turvapesä joka todettiin oikein toimivaksi asumukseksi 🙂 . Kaiken aikaa ei kuitenkaan oltu autossa, vaan jouluna Espanjassa, syksyllä ja keväällä oltiin myös mökkeröissä kun kavereita tuli isolla köörillä :).

Aamukahvi vuoristossa
Aamukahvi

Mikä oli sun mielestä paras mesta noista paikoista missä vierailitte, vai voiko sellaista nimetä?

Moni on kysynyt tota samaa, mutta vastaan aina vähän erilailla riippuen siitä onko kysyjä kiipeilijä vai ”tavallinen” tyyppi. Eli eihän siitä oikeen pääse yli että jos boulderoida tahtoo, niin kyllä sitä Fontsussa on kiipeilijä kuin herran kukkarossa. Sitä turhaan tässä enempää hehkuttamaan, kaikki tietää miten hyvä meininki siellä on :P. Espanjan Albarracin on toinen paikka missä vois vaan olla ja olla. Kaikkialla on kaunista, kivenlaatu on hyvää ja sitä on paljon.

Niini painii Fontsussa, Épée 7b/7a+. Kuva: Olli Antikainen
Niini painii Fontsussa, Épée 7b/7a+. Kuva: Olli Antikainen

Yksi paikka joka on jääny erityisesti mieleen, on pikku kylä nimeltä Resconorio. Ihana paikka pohjois-Espanjassa! Siellä jossain kukkulan laella piti kuulemma olla kivirypäs jossa on hyvännäköstä kiivettävää. Sinne siis! Ajettiin pitkin nurmikkoisia aavoja vuorikukkuloita, kaikkialla oli niin kaunista! Mä olin kyllä ihan paniikissa ja jouduin juoksemaankin jonkun matkaa ku en uskaltanut olla auton kyydissä. Inhoon ajella ”reunuksilla” ja pelkään hysteerisesti pudotuksia ja korkeita paikkoja. Päästiin perille, auto pysäytettiin randomisti vaan pikkutien viereen nurtsille ja ympärillä ei ollu mitään muuta kun aavaa, tyhjää tilaa :D.

Auto Resconoriossa.
Auto Resconoriossa

Lampaat ja vuohet vaelteli siellä menemään. Ihania lehmiä, söpöjä aaseja ja jyhkeitä hevosia aitauksissaan. Niillä eläimillä oli kyllä onni syntyä sinne! Iltasin lehmien kellot kilkatti ja vuohet äänteli. Ympärillä ei ollu kun eläimiä ja kiviä<3

vuohia laitumella
Huomenta!

Ja oijoi mikä kivenlaatu !! Meijän pääsiäissaaret.

Kiipeemässä Resconoriossa.
Kiipeemässä Resconoriossa

Muutama paikka oli vähän semmonen et kertakäynti riittää. Kaikki paikat oli hienoja itsessään ja aina viihdyttiin, mut jos arvioi kiipeilyä, ni esim. Savassona oli aika läppä must! Silleen “vähän” rapisevaa hiekkakiveä. Sääli, koska reitit oli muuten mageita.

Ja Sardinia ! Se oli niin siisti mesta(!) mut kivi oli ainaki mun kätösille aivan överisti liian piikikästä. Solidia kyllä mut tosi isokiteistä !

Olli kiipee Sardiniassa.
Olli kiipeää Sardiniassa

Tiedän että oot siellä kärkinimissä Suomen naisboulderoijista – kellistyikö jotain omia nemesiksiä tai nousiko greidi uudelle tasolle?

Tuli joo kiivettyä muutamia ittelleen tärkeitä reittejä, joita voi kai nemesikseksi kutsua ;). En usein sano reittiä projektiksi tai että joku on mun nemesis. Ne on ennemminkin reittejä joita en oo päässyt ja jotka on niin mageita et haluan ehdottomasti kiivetä niitä vielä. Projekti muodostuu vasta vuosien jälkeen jos hermot kestää sinne asti :D.

Nyt en oikeen keksi muista kun fontsun Doctor Zoibergin, jota oon koittanu kahdella reissulla aiemmin. Nyt osu hyvä sääikkuna ! Sit mitä pari päivää hakkasin oli toi Fontsun Isatiksen Iceberg Raccourci assis ja siitä oon kyllä tyytyväinen et se meni !

Iceberg (Raccourci assis) 7b+, Isatis, Fontsu
Iceberg (Raccourci assis) 7b+, Isatis, Fontsu

Ei kyl greidi noussu hahah !!!! En tainnu koittaa ehkä ku kerran jotain kasia tai jotain ihan överiä.

Ei mut mä taidan olla enemmän fiilistelykiipeilijä… ^_^ En etsi sitä “ekaa kasiaata” mitä moni tuntuu himoitsevan. En oo koskaan pitänyt sitä minään virstanpylväänä tai ettinyt  oman maksimin ylittämistä numeerisesti.

Itseni kyllä ylitin, ja monestikin vielä!

Nooo tässä nyt vähän suosikkeja:

Fontsu:
Pif paf 7A –  siisti tupladyno !
Brazil ss 7A
Lucifer 7B – släbi mikrokrimpeillä. Trust yor feet..
La vengeance du triceps 6b+ –  jos haluu vähän mantteloida…:D
Iceberg Raccourci assis 7B+
Anglofolie assis 7A+
Jour De Pluie 7B
Chasseur De Prises 7A – mitä onko tämä hieno reitti !!?
Beurre marga 6B+ – jos menet fontsuun, kiipeä tämä

Niini ja Chasseur de prises (7a), Fontsu. Mahtireitti, koita! Kuva: Olli Antikainen.
Niini ja Chasseur de prises (7a), Fontsu. Mahtireitti, koita! Kuva: Olli Antikainen

Sit mitä voin ehdottomasti suositella,  on kokonaisen circuitin kiipeeminen! Huhhuh se oli ihan sairasta! Sinä päivänä sain kokea hienon tunnekirjon et oksat pois. Ite kiipesin Rocher Saint-Germain Estin sinisen.

Resconorio:
Blue Chip 6C
Aristofenes 6A+

Albarracin:
A Ciegas 7A
Rammstein 7B
El Plus del autobus “ss” 7B
Super Girl 7A
Innachacra 7B+
Dr. Zoiberg 7B
El Chorro 7A+

Varazze:
Dark face stand 7A
Inferno 7B

Piditkö kuntoa reissussa yllä muuta kuin boulderoimalla?
En. Kävin kerran lenkillä Crevillentissä Espanjassa 😀

Ineschakra 7b, Albarracin. Kuva: Olli Antikainen
Ineschakra 7b, Albarracin. Kuva: Olli Antikainen

Entä treenailu muuten? Tiedän, että tykkäät käydä funktionaalisissa treeneissä. (vai mikskä niitä kutsutaan?) Monta kertaa viikossa treenaat ja millaista treeniä että pääsee samaan kuntoon kuin sinä?

“Treenaan” semmoset 3-4 kertaa viikossa ihan kiipeilemällä. Ei mulla oo mitään ohjelmaa että mitä teen, en edes oikein osaa mitään ihme systeemejä. Kiipeilen vaan. Aika paljon tietty omaa maksimia, mutta ehkä sitä pitäis koittaa kiivetä vielä enemmän tai jotenki systemaattisesti että sitä kehittyis.
Toisaalta oon ehkä siitä harvinainen tapaus et oon onnellinen tällä tasolla eikä oo mitään hinkua kiivetä greidillisesti kovempaa. Mun päätavoite on pitää pääkoppa yhtä mukana ja motivoituneena kun nyt. En oo ehkä enää niin vakava ku ennen.

Mä en yleensä lähe treenaamaan kiipeilyä, vaan ihan kiipeemään. Kiipeen ensisijaisesti siksi, kun se on niin kivaa ja toisena tulee kunnon ylläpito/parannus.

En yleensä väsy kovin helpolla, ni tulee tehtyä pitkiä settejä tai kiivettyä määrää aika paljon. Sitä haluu kuitenki olla vähän rikki ku lähtee kotiin :P. Silloin kun hurahdan käymään ohjatuilla tunneilla niin joo, käyn funktionaalisissa treeneissä, joista saa kuntoa tosi hyvin kohotettua.

Eli pääpainona niissä enemmänkin kehonhuolto ja pääkopan huolto, ku kaipaan välillä verenmakua suuhun ja kovempaa fyysistä rääkkiä, eikä boulderointi oo kauheen usein semmosta, vaikka kiipeisit kuinka runttausreittiä. Ja se helppous, ei tarvii ite patistaa itseään, kun joku muu käskee tekemään enemmän ja kovempaa.

Mutta se on hyvin kausiluontoista, voi olla että unohtuu koko homma puoleksi vuodeksi ja sit taas hurahdan hetkeks. Esimerkiks tällä hetkellä viimeks oon käyny vuos sitten…

Tuleeko mieleen jotain muita hyviä juttuja reissusta mitä haluaisit jakaa?

Nooooo ei mitään erityistä, koko reissu oli yks hyvä juttu 😀 Tylsästi vastattu, mutta me kyllä nautittiin kokoajan!

Onnellinen
Onnellinen

Onko jotain hyviä viimehetken vinkkejä pakureissua suunnitteleville?

No jos on valmis paku ni menoks vaan ! Haluutko lähteä?

-En ehkä uskalla.. → jää sit töihin, kadut vielä 😀

-Haluan !→ pyydä (ota) vapaata ja lähde !

Vaikeinta on se päätös et lähtee, varsinkin jos havittelee vaikka yli puolta vuotta.  Kuumottaa et riittääks rahat ja “mitä jos jotain sattuu” ja sit ei oo töitäkään jos vaikka loukkaa itsensä ja joutuu palaamaan kotiin. Mun mielestä kamalinta oli jättää kissat suomeen. Se, miten auton sisusta on rakennettu vaikuttaa tosi paljon käyttömukavuuteen. Oletetaan tietenkin, että auto on muuten luotettava ja toimii niinku auton kuuluu. Pakun rakentamisesta vois vaikka kirjottaa kokonaisen esitelmän et mitä kaikkea pitää ja kannattaa ottaa huomioon.

Jotkut hifistelee ihan huolella ja pistää ties mitä parketteja sun muita autoon. Meillä ei ollut kallista autoa ja kaikkia vehkeitä, mutta talven yli selvittiin silti ja vielä oikein hyvin ^_^
Meillä ei ollut minkäänlaista lämmitintä autossa, et sillon ku oli miinuksella ni illat oli semmosia suht “ripeitä” :D. Safkanteon yhteydessä saatiin tietty aina lämpöä tupaan.

Meille yks tärkeimmistä jutuista oli että voidaan kummatkin seistä suorassa, koska pidemmän päälle pelkkä kökkiminen alkaa ottaa päähän ja ruoka on hyvä tehdä sisällä ja seisten.

Ollaan kotiuduttu hyvin ja viihdytty taas kotona. Täällä tapahtuu kaikkea kivaa ja työt maistuu. Nyt ei oo mitään reissua suunnitteilla, katotaan kuinka kauan menee .. 😉
Niinillä vaikuttaa olevan siis aina hyvä pössis ja myös allekirjoittaneen mielestä erinomaisen ensiluokkaista boulderointiseuraa!

Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit