FI | ENG
Ossi Halkola / 27/03/2011

Mt. Rogneux ja kevättä rinnoissa

Kevättä pukkaa ja lumet sulaa. Mutta suksia ei kuitenkaan ole heitetty vielä täysin narikkaan. Ihan mukavia laskuja on saatu, tosin melkoisella hikoilulla. Välillä on tullut hiki jo pelkästään paikalla seisoessa, mittarin näyttäessä +20℃ varjossa.

Norjan öljylauttojen yliporamestarin Petterin kanssa kinkattiin jonkunaikaa sitten Mt. Rogneuxille. Rogneux, tuttavallisemmin Ronja, sijaitsee Brusonin puolella Verpparin laaksossa ja kohoaa 3084 metrin korkeuteen. Ronjan seinä näkyy kokonaisuudessaan hyvin Verbieristä Brusoniin tiiraillessa vasemmassa laidassa juuri ennen Petit Combinin ja Grand Combinin jäätikköä.

Skinnaus Rogneuxille lähtee Brusonin ylimmän ankkurihissin yläaseman tuntumasta. Hissiltä 100 metrin poikkari oikealle ja skiniträkin alku näkyy. Ankkurin yläasema on noin 2200 metrissä, joten korkeuseroa kinkkaamiselle tulee vähän alle 900 verttimetriä. Rämpiminen on hyvä aloittaa  heti aamusta, varsinkin jos ilmat ovat lämpimät, koska osa skinnauksesta menee harjanteen eteläpuolella ja aurinko lämmittää seinää varsin paljon. Tosin tänävuonna sitä ongelmaa ei juuri ollut, koska lunta oli suurimmaksi osaksi ehkä 4 senttiä.

Ei ainakaan lipsunu :)

Reitti kulkee oikeastaan koko matkan harjannetta seuraten. Skineillä pääsee melkein toppiin asti. Viimeinen jyrkkäpätkä on kuitenkin helpompi kinuta sukset repussa. Skinnausura menee yleensä kyllä ihan toppiin, mutta itse en näe mitään järkeä väkisinskinnata jyrkässä kivikossa, mutta jos skinnamista niin paljon rakastaa, niin tottahan sekin on sallittua.

Punaisella skinnaus, vihreällä lasku

Topista alas lähtee useita eri reittejä. Kuten kuvasta näkyy seinä on iso, joten tilaa kyllä rittää. Yleisimmin ehkä lasketaan keskellä näkyvä iso kuru tai jos ei jaksa hikoilla ihan toppiin niin olkapäältä lähtee mukava iso kenttä. Me laskimme keskikurun laskijan vasemmalla olevan vähän kapeamman kuru. Ylhäällä lumi oli aika sokeria ja slussia lähti melko paljon mukana. Rännin avauduttua poikkasimmen vähän oikealle mukavan ridgen päälle, jossa lumi olikin jo tosi hyvää ja siitä pääsikin jo tykittelemään vauhdilla alas asti isoa kenttää. Verttejä itse laskulle kertyy varmaankin about 800- 900 metriä(jos mä yhtään noita topoja osaan lukea 🙂 ), mutta mukavan pitkä se on kuitenkin.

Joku oli yrittänyt prätkällä toppiin?!?!?!Joku ehti ensinKonsta Valkonen  Petter kurvaa

Poistuleminen tapahtuu traverseja laskiessa. Alakentän jälkeen vasemmalla näkyy traverse pienen kulmantaakse, josta pääsee luruttelemaan traverseja pitkin joko La Cotin hissiasemalle( Brusonin ekan tuolihissin yläasema) tai jos lunta on hyvin niin siirtymiä pitkin pääsee Brusonin ala-asemalle asti. Meillä skinnaamiseen kului aikaa tasan 3 tuntia ja koko reissuun reilu 4 tuntia. Kahdestaan matka tosin taittuu nopeammin, joten isommalla porukalla ja ilman turhaa kiireilyä 5 tuntia on varmaan aika lähellä reissun todellista pituutta.

Tällästä tänään. Buenos nieves. Ossi


Ossi Halkola

Ossi Halkola on 1987 syntynyt intohimoinen laskija, joka ennen palomiesopintojaan vietti talven jos toisenkin Alpeilla laskien ja baarissa (töitä tehden). Ossi raportoi Camun blogissa elämästään Verbierissä parin talven ajan.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit