FI | ENG
Samuli Mansikka / 31/12/2014

Miten käytin vuoden 2014?

Terveisiä jostain Australian ja Etelä-Amerikan välistä! Jo parin vuoden ajan mulla on ollut tapana summata menneen vuoden kohokohdat näin vuodenvaihteen äärellä. Harmillisesti vuoden reissukuvat eivät ole tässä nyt saatavilla, joten lisätään niitä tekstiin tammikuun lopulla.

Hello Africa, tell me how you’re doing?

Onpa vaan ollut aikamoinen vuosi! Vuoden matkailukauden aloitin Matka-messuilla, jonka jälkeen lähdin viemään Aventuran ryhmää Mount Kenyan trekkihuipulle Pt. Lenanalle ja siitä edelleen Kilimanjarolle. Kilillä kohdalle sattui käsittämättömän kova keli huiputuspäivänä ja Uhuru Peak jäi kovan tuulen takia saavuttamatta. Enpä ole moisen uskonut olevan mahdollista Kilimanjarolla. Välillä näin päiväntasaajan Afrikassakin!

Kilimanjaron jälkeen sain tilaisuuden vetää safarimatkan Serengetiin, joka kyllä teki vaikutuksen. Vaikka Ngorongorot, Manyarat, Tarangiret ym. Arushan ”lähipuistot” on hienoja, niin Serengeti on silti ylivertainen.

Chamonix ja paluu suksille

Maaliskuussa pääsin monen vuoden tauon jälkeen Chamonix:hin, kun mallasin sen Milanoon suuntautuneen työmatkan yhteyteen. Kovia kiipeilysuunnitelmia ei päästy huonojen olosuhteiden vuoksi toteuttamaan, mutta laskeminen tuntui monen vuoden tauon jälkeen todella kivalta. Laskettiinkin hyvällä jengillä ihan kivoja siivuja mm. Col du Beugeantin pohjoispuolella, Couloir Rectilignen variaatio ja ENSA-kuluaari. Blancillekin yritettiin hiihtää, mutta ei railojen takia päästy toppiin asti. Kylmäkin oli.

Kangchenjunga

Kevään iso projekti oli Kangchenjungan retki. Maailman kolmanneksi korkein vuori on kohtalaisen konstikas huiputettava, mutta homma meni niin nappiin, kuin voi nappiin mennä. Säiden kanssa taktikointi sujui hyvin, joskin aina joutuu vähän odottelemaan, kunto oli kova ja tokihan homma näin muutaman ison Himalaja-reissun jälkeen alkaa olla pikkuhiljaa enemmän ja enemmän hanskassa.

Kangchenjungalla on helppo kiivetä ylimpään leiriin, mutta huippupäivä on suoraan sanottuna kammottava. Huippupäivänä vietetään todella pitkä aika todella korkealla ja kiipeily oli kohtalaisen hankalaa. Reitin löytäminenkään ei ole triviaalia, mikä on tehnyt vuoresta viime vuosien aikana kaikista 8000-metrisistä vuorista vaarallisimman – porukka kun uupuu eikä löydä enää alas. Moni kaikki 14 korkeinta käyneistä sanoo Kangchenjungan huiuppupäivän olevan vaikein. Kiitos onnistuneen kuntokuurin, sekin meni  loppujen lopuksi oikein sujuvasti.

K2

Kesäkuu meni palautuessa ennen, kuin juhannuksena lähdin Pakistaniin. Pakistaniin lähdössä eniten jännitti turvallisuustilanne. Matkailijoiden turvallisuuden eteen oli kuitenkin nähty varsin paljon vaivaa ja ilahduin lämpimästä vastaanotosta. Tarkoitukseni oli kiivetä Broad Peakille, mutta lupien kanssa ilmeni probleemia (tästä lisää K2-blogissa) ja päädyinkin K2:lle.

K2:lla lumi- ja sääolot olivatkin suorastaan käsittämättömän hyvät – päädyin huipulle vain reilu kolme viikkoa perusleiriin saapumisen jälkeen! Nyt Kangchenjungan ja K2:sen (ja 7:än muun) jälkeen uskallan myöntää itselleni, että haluan yrittää kaikkia 14:ää ja että se voisi olla mahdollista.

Mongolia ihastutti

Elo-syyskuun vaihteessa sain itsellenikin uuden maan plakkariin, kun Aventura otti ohjelmaansa Mongolian vaellusmatkat. Mongolia oli juuri sitä, mitä sen oletinkin olevan – avaria näkymiä, kumpuilevia aroja, suurta taivasta ja ennen kaikkea, äärimmäisen kiehtovaa kulttuuria ja historiaa. Pilottiryhmän tavoite oli kiivetä maan länsiosassa sijaitsevalle maan korkeimmalle vuorelle Khuitenille (4734m.) ja parille muulle 4000-metriselle siinä vieressä. Maan länsiosien alppimaisuus ja jäätiköiden laajuus jossain määrin yllätti. Alueella oli vielä elokuussa runsaasti kiipeämättömiä huippuja ennen, kuin Sean Burch (USA) nyt marras-joulukuussa kiipesi ensinousut näistä 23:lle.

Nepalin trekkikausi

Syksy on perinteisesti Nepalin trekkikautta ja alkaa syyskuun lopulla suosikillani Annapurna Circuitilla. Circuitin jälkeen patikoin seuraavan ryhmän kanssa Annapurnan eteläiseen perusleiriin ja koettiin mm. Circuitilla trekkaamista kovasti haitannut Hudhud-sykloni. Vettä tuli niskaan vuorokauden ajan, kuin saavista kaatamalla! Onneksi ryhmäläiset olivat tottuneita luonnossaliikkujia ja ymmärsivät paitsi kunnon varustuksen päälle, myös, että sääoloille ei yleensä mitään voi. Annapurnan eteläseinä taas nähtiin ja paljon paljon muuta.

Cholatse

Aventuran Annapurna-trekkien jälkeen lähdin vetämään Altitude Junkiesin reissua Everestin-laaksossa. Tavoitteemme oli löytää Ama Dablamia vastaava matalahko, mutta tekninen ja vähemmän ruuhkainen vuori ohjelmaamme. Kohteeksi valikoitui laakson toisella puolella sijaitseva Cholatse (6440m.), mikä onkin todella upea vuori, mutta kiivetty vain harvoin. Himalajan opastustoimintaan kuuluu, että reitti fiksataan niin pirun tarkaan, että ryhmäläiset voivat turvallisesti toimia vuorella omatoimisesti. No köyttähän sitten meni pelkästään ykkös- ja kakkosleirien väliin lähes kaksi kilometriä, minkä kantaminen ja fiksaaminen oli henkilökunnalle kohtalainen urakka. Koska tämäkin oli pilottihanke, opimme nopeasti, että köyttä olisi saanut rinteeseen vedettyä aika paljon enemmänkin. Kakkosesta toppiin short-rope:attiin, mikä oli näillä harjanteilla kohtalaisen jännittävää puuhaa.

Radiokanavallemme ulottuivat myös Ama Dablamin hätäkutsut, mikä vahvisti ratkaisuamme jättää Ama Dablam muille – raatoja tuli useita, kun köydet eivät tahtoneet kestää satojen (huhun mukaan tuhannen) kiipeilijöiden jatkuvaa ylös-alas-jumarointia.

Kiireiset Suomijaksot

Cholatselta palasin marraskuun alussa viettämään kokonaisen kuukauden kotona. Lyhyet Suomi-jaksoni ovat todella tiivistä työntekoa reissunaikaisten rästihommien ja tulevien matkojen suunnittelun parissa. Kuntoakin pitäisi saada palauteltua kuluttavien matkojen välissä.

Tähän jaksoon sattui myös Adventure Night, joka olikin erinomaisen onnistunut tilaisuus. Sunnuntaina pääsin haastattelemaan Ueli Steckiä Kiipeilyareenan pienessä, rennon lämminhenkisessä tilaisuudessa ja vieläpä viettämään iltapäivän maestron seurassa. Ehdottomasti kiva tapa päättää vuoden ulkoiluhommani!

Nyt olen siis lentelemässä Australiasta Chileen ja edelleen Argentiinaan vastaanottamaan Aventuran Aconcagua-ryhmää. Pari viikkoa vierähti Sydneyssä todella nopeasti vaikka suunnitelmissa oli kierrellä maata enemmänkin. Ei vain ehtinyt.

Sydneystä tuli ehdottomasti yksi lempikaupungeistani – lämmin ilmasto, upeat rannat, ystävälliset ja reippaat ihmiset, erinomaiset ravintolat ja huikea historia! On vaikea kuvitella täydellisempää kaupunkia. Surffijuttujakin tuli harjoiteltua ja kivaahan se on! Harvoinpa sitä pääsee joulupäivänä Bondi Beachille surffaamaan ja jorpakossa kelluessaan näkemään mm. delfiineitä!

Menneen vuoden reissuista aiemmissa blogipostauksissani! Palataan taas tammikuun lopulla Aconcagua-uutisilla! Seuratkaapa mun Twitteriä ja Instagramia! Ai niin – uusimmassa EDGE-lehdessä kirjoittamani K2-juttu!

Mieletöntä vuotta 2015 kaikille!!

Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit