FI | ENG
Katariina Rahikainen / 16/06/2014

Maaliman toisella puolella. Grampians.

Herään aamuyöstä kaukaiseen rummutukseen. Kestää hetken paikallistaa mikä maa mikä valuutta, eikä uni tahdo enää tulla silmään. Mietin kuumeisesti mikä voisi aiheuttaa kyseisen äänen. Kaikki mieleeni tulevat vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta, sillä olemme luonnonpuistossa, kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Kuuntelen entistä tarkkaavaisemmin, kuulen myös kerran koiran haukuntaa. Senkin pitäisi on mahdotonta, sillä luonnonpuistoon ei saa viedä lemmikkieläimiä. Rummutus kestää muutaman sekunnin ja loppuu joksikin aikaa, ja rummutusta se selkeästi on. Sitten se jatkuu. Tämä toistuu monta kertaa. Mielikuvitukseni laukkaa villinä, olimme aiemmin päivällä käyneet ihailemassa aboriginaalien luolamaalauksia. Kuvittelen aboriginaalien kyhjöttävän paikallisen kivenmurikan suojassa rummuttaen ja kutsuen sadetta, tai mitä ikinä aboriginaalien voi kuvitellakaan tekevän. Lopulta uni vie kuitenkin voiton.

Mysteeriääni selviää viisailta paikallisilta kavereilta seuraavana päivänä. Rummutus oli todennäköisesti emujen kutsuhuuto, joka voi kuulua jopa kahden kilometrin säteellä. Koiran haukunta puolestaan saattoi olla dingo. Emuja löytää Australiasta, jonne muutin kuukausi sitten. Kaikenlaisia muitakin uusia tuttavuuksia Australiassa asustaa, ainakin pohjoisen asukille.

Muutin tosiaan kuukausi sitten Australiaan, ja ensimmäiset pari viikkoa vietin tutustuen pariin maailmallakin tunnettuun kiipeilyalueeseen. Ensimmäinen parin päivän setti vietettiin trädikiipeilyn aloittelijan mekassa Arapilesissa, ja jatkettiin siitä matkaa Grampianseille kahdeksi viikoksi.

Ben MarkhamBen MarkhamBen Markham

Blogin alussa mainitut emut mekastivat Buandik-nimisen camping-alueen lähistöllä, joka on Etelä-Grampianseilla. Alue sijaitsee suht lähellä Arapilesiä.

Harmillista on, että koko Pohjois-Grampians on suljettu alkuvuoden maastopalojen takia. Siksi esimerkiksi visiitti Taipan-kaltsille jäi kokonaan tekemättä, ja köysikiipeilyalueet oli etelässä rajattuja. Bouldereita etelästäkin löytyy runsain mitoin. Käytössä ei ollut omaa autoa joten eniten kiivettiin kävelymatkan päässä olevalla Gallery-sektorilla. Ja kun saatiin autokyyti, niin silloin myös päiväreissuja muille alueille. Lähestymiset eivät kuitenkaan ole mitään kovin lyhyitä, ja niihin meni helposti yli puoli tuntia ylämäkipolkua pitkin. Gallery oli ainut sektori jolla käytiin useammin kuin kerran; hyvä puoli oli tietty se, että greidi ehti siellä nousta sohvaperunasta ihan kivaan kiipeilykuntoon. (Sohvaperuna-olo tuli kolmen viikon täyslevon ja mässäilyn jälkeen. Ainut urheilua edes etäisesti muistuttava oli 15min hölkkä…) Kiipesinkin siellä yllätyksekseni oman ekan ”aussi” 8a:ni, eli greidin 29. (Australiassa on tosiaan oma greidaussysteeminsä.) Grampianseista jäi siis hyvä muisto :).

Husch ScheideggerBen MarkhamDavid Adams

Australia on uusi ”kotimaani” ainakin vuoden verran, joten jatkossakin on tilitystä luvassa pallon toiselta puolelta!

/Katariina


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit