FI | ENG
Henrik Suni / 03/04/2017

Lumivyöryissä ei pidä sählätä – näin paikallistat hautautuneen ja kaivat uhrin esiin tehokkaasti

Lumivyörystä pelastaminen on kamppailua aikaa vastaan, ja siinä kamppailussa ensimmäiset viisitoista minuuttia voivat olla ratkaisevat. Tilastojen valossa nimittäin yli 90 prosenttia lumivyöryyn hautautuneista on vielä viidentoista minuutin jälkeen elossa, mutta sen jälkeen eloonjäämisen todennäköisyys laskee pöyristyttävää vauhtia: 35 minuutin jälkeen vain 34 prosenttia uhreista on elossa, kahden tunnin jälkeen vain 7 prosenttia.

Pelastustaitoja harjoitellessa huomio keskittyy herkästi uhrin löytämiseen, eli piipparin käyttöön. Eikä siinä mitään. Lumivyörystä pelastaminen etenee nimittäin selkeässä ketjussa: piipparista sondiin, sondista lapioon, lapiosta uhriin. Mutta on tärkeätä muistaa, että nimenomaan uhrin kaivaminen esiin on yleensä kaikista aikaa vievin osuus pelastusoperaatioissa. Uhrin nopea paikallistaminen voi olla turhaa, jos kaivaminen on tehotonta ja elintärkeätä aikaa kuluu sähläämiseen.

ortovox_lumivyory_sondausjalapiointi
Piipparista sondiin, sondista lapioon, lapiosta uhriin. Photo: Ortovox

Ensin se sondi

Menemättä sen tarkemmin piipparien lähettämien signaalien muotoon tai uhrin piipparin asennon vaikutukseen voi todeta, että piipparilla uhrin tarkkaa sijaintia on vaikea määrittää. Kun piipparilla on siis päästy mahdollisimman lähelle uhria, pitää tarkempi paikannus tehdä sondeilla. Joskus piipparit saattavat uhrin läheisyydessä antaa valheellisia piikkejä, ja myös silloin sondaaminen voi olla nopeampi tapa paikallistaa uhri, kuin yrittää erottaa tarkka piipparin signaali.

Sondilla paikannus tehdään työntämällä sondi lumen läpi pohjaan asti lähimmästä piipparin antamasta signaalista. Jossain vaiheessa etsintää sondi osuu uhriin, minkä jälkeen voidaan aloittaa kaivaminen. Sondi pitäisi aina painaa lumen läpi 90 asteen kulmassa lumen pintaan nähden. Sondatessa kannattaa pitää huolta siitä, että jokainen sondaus tehdään samassa kulmassa, jolloin etsintä on tarkkaa, eikä lumen alle jää “sokeita pisteitä”.

Mikäli ensimmäinen sondaus ei osu uhriin, pitäisi etsintää jatkaa järjestelmällisesti esimerkiksi spiraalin muotoisesti alkupisteestä lähtien. Sondi kannattaa tökätä lumeen noin 25 senttimetrin välein. Aikaa kuluu paljon hukkaan, mikäli sondatessa vahingossa ohittaa uhrin ja joutuu aloittamaan alusta.

Lienee turha sanoa, mutta sondatessa ei kannata miettiä sitä, tökkääkö uhria sondilla vahingossa päähän. Tässä vaiheessa tärkeintä on saada kaveri ylös lumen alta hengissä. Lumivyröryssä lumi muuttuu kitkan vaikutuksesta todella kovaksi, eli sondatessa saa ja pitää myös käyttää voimaa.

Kun sondi osuu uhriin, voi varmuuden vuoksi sondata myös muutaman kerran ympäriltä varmistaakseen, että keppi osui ihmiseen eikä esimerkiksi oksaan tai pehmeään maahan. Tämän jälkeen sondi pitäisi jättää pystyyn osumakohtaan. Sondi toimii kiintopisteenä lapioitaessa. Sondeissa on myös mitta-asteikko, josta näkee, kuinka syvällä uhri on.

Piipparin käytön lisäki myös sondausta voi harjoitella. Sondaus tuntuu erilaiselta riippuen siitä, osuuko sondi kiveen, kovaan maahan, jäähän, monoon tai ihmiseen. Tähän on helppo ottaa tuntumaa sondaamalla lumen läpi erilaista maastoa ja esimerkiksi reppua.

Uhrin kaivaminen esiin

Kaivaminen aloitetaan alarinteestä kohti sondia. Kun uhrin paikka tiedetään, pitää varoa liikkumasta uhrin päällä lumella. Mahdollisella ilmataskulla voi olla ratkaiseva merkitys vyörystä selviämisellä, eikä sitä taskua todellakaan pidä talloa.

Jos uhri on alle metrin syvyydessä, kannattaa kaivuu aloittaa suoraan sondin alapuoltelta. Tärkeintä on saada uhrin ilmatiet vapaaksi mahdollisimman nopeasti.

Mikäli uhri on tätä syvemmällä, aloitetaan kaivaminen alarinteestä noin 1,5 kertaa kauempaa kuin uhrin syvyys lumen alla. Jos uhri siis on metrin syvyydessä, aloitetaan kaivaminen puolentoista metrin päästä kohti uhria. Etäisyys tosin hieman riippuu rinteen jyrkkyydestä. Jos uhri on hautautunut lumeen tasamaalla, voidaan kaivaminen aloittaa noin kaksi kertaa kauempaa kuin uhrin syvyys, tai vastavuoroisesti jos uhri on jyrkässä rinteessä, voidaan kaivaminen aloittaa lähempää.

Jos kaivaminen aloitettaisiin uhrin yläpuolelta, olisi tuloksena kapea tunneli, joka huonoimmassa tilanteessa paljastaisi uhrin jalat. Siinä vaiheessa kaivannon leventäminen olisi jo todella työlästä.

Kaivaessa lumi pitäisi heittää/siirtää samantien sivuille, ei alarinteeseen kaivajan taakse, ettei lumi tuki uraa. Syvemmälle mentäessä lunta voi alkaa lapioida taaksepäin “melomalla”, mutta tällöin olisi hyvä, jos joku mukana olevista kaivajista pystyy siirtämään lumen pois kaivuu-uran suuaukolta. Samoin jos alle metrin syvyyteen uhria pelastatetaan suoraan yläpuolelta, on kaivaminen melomalla todennäköisesti helpoin tapa.

Mikäli mukana on useampia kaivajia, voi yksi kaivajista lähestyä uhria edellämainitulla tavalla hieman kauempaa, mutta yksi tai kaksi kaivajista voi alkaa kaivaa suoraan sondin alapuolelta uhria kohti. Tällöin uhri on mahdollista saada esiin nopeammin, ja kauempaa alarinteestä aloittava kaivaja varmistaa, että ura on tarpeeksi iso, jotta uhri voidaan kaivaa helposti esiin.

Kaivannon leveydessä perusperiaatteena voi pitää sylin leveyttä. Liian kapea tunneli tai kaivuu-ura on hankala kun uhri löydetään, ja hänet pitäisi kaivaa esiin. Liian leveä (2 metriä tai yli) ura on turha. Kaivantoa voi leventää, kunhan uhri on löydetty ja ilmatiet saatu vapaaksi.

Kun uhri löytyy, pitää ensimmäisenä varmistaa, ettei lumi tuki hengitysteitä tai paina rintaa. Tämän jälkeen uhri voidaan kaivaa kokonaan esiin ja nostaa pois lumen alta.

 

Uhrin kaivaminen lumivyörystä aloitetaan noin 1,5 kertaa kauempaa kuin uhrin syvyys vyöryssä on. Kaivannosta tulee tällöin tarpeeksi loiva jotta pelastus onnistuu nopeammin. Useammalla kaivajalla osa kaivajista voi aloittaa kaivuun suoraan sondin alapuolelta.
Uhrin kaivaminen lumivyörystä aloitetaan noin 1,5 kertaa kauempaa kuin uhrin syvyys vyöryssä on. Kaivannosta tulee tällöin tarpeeksi loiva jotta pelastus onnistuu nopeammin. Useammalla kaivajalla osa kaivajista voi aloittaa kaivuun suoraan sondin alapuolelta.

Jos mukana on enemmän kaivajia, eli viisi tai useampi, on usein käytetty tekniikka niin kutsuttu V-tekniikka. Tällöin kaivajat asettuvat V-muotoon noin kahden lapionmitan päähän toisistaan. Yksi kaivaja kaivaa kärjessä kohti uhria – aloittaen alarinteestä noin kaksi kertaa uhrin syvyyttä kauempaa.

Muut kaivajat asettuvat kärkikaivajan taakse V-muotoon niin, että leveimmillään kaivuualue on yhtä leveä kuin uhrin syvyys. V-muodossa kaivaessa lunta ei lapioida ylös sivuille, vaan sitä pikemminkin kauhotaan taaksepäin. Näin lumi siirtyy ketjun mukana pois kaivuualueelta.

V-muodostelmassa kaivaessa ryhmää kannattaa pyörittää niin, että kärkikaivaja vaihtuu aika-ajoin. Väysynyt kaivaja on tehoton kaivaja. Kun uhri löytyy, voi useampi kaivajista siirtyä kaivaamaan uhria esiin, jotta ilmatiet saadaan auki mahdollisimman nopeasti.

V-tekniikassa kaivajat asettuvat V-muotoon ja lapioivat lunta ketjuna taaksepäin. Kärkikaivajaa kannattaa vaihtaa tasaisin välein. Kun uhri paljastuu, voi useampi kaivaja siirtyä kaivamaan häntä esiin.
V-tekniikassa kaivajat asettuvat V-muotoon ja lapioivat lunta ketjuna taaksepäin. Kärkikaivajaa kannattaa vaihtaa tasaisin välein. Kun uhri paljastuu, voi useampi kaivaja siirtyä kaivamaan häntä esiin.

Kaivaessa kannattaa muistaa lisäksi muutama peruasia: lumivyörytilanteissa on huomattu, että kaivajat heittävät usein hanskansa pois kun kaivaminen alkaa. Lapion käsittely saattaa tuntua paljain käsin helpommalta, mutta paljaat kädet myös kylmettyvät nopeasti, jolloin kaivaminen muuttuu hankalaksi. Eli hanskat kannattaa pitää kädessä, ja mikäli mahdollista, kuivat varahanskat repussa.

Myös kaivajan kannattaa pitää jaksamisestaan huolta, sillä lapiointi väsyttää äkkiä. Vettä ja esimerkiksi suklaata tai pähkinöitä kannattaa siis kantaa mukanaan ja pitää helposti saatavilla.

Lumivyörystä kaivamista on tutkittu paljon ja tarkasti. Lisää hyvää tietoutta nimenomaan kaivamisesta alla olevista linkeistä:

Lisää tehokkaasta lapioinnista: http://www.varsom.no/media/1378/issw_p-052.pdf

Lisää V-tekniikasta, kun mukana on useampi kaivaja: http://arc.lib.montana.edu/snow-science/objects/P__8248.pdf

Kaikki blogit