FI | ENG
Jan-Erik Blomberg / 16/05/2017

Lumiolosuhteiden lukeminen, ei ihan niin yksinkertaista kuin mitä luulisi

Kausi on toki jo suhteellisen pitkällä, mutta olkoon sitten vaikka tallessa aivon sopukoissa ja täällä blogissa ensi kautta ajatellen.

Tulin tuossa taannoin jutelleeksi ystäväni kanssa vuorilla liikkumisesta. Tämä oli ollut viikonloppuretkellä toisen ystäväni kanssa ja kappas ollakaan, viikonloppuritarit joutuivat suhteellisen rapsakkaan vyöryyn, joka onneksi päättyi onnellisesti. Kaksikko oli ollut nauttimassa pyydapäivästä ja kuinka ollakaan, jostain ylhäältä oli massiivinen vyöry pyyhkäissyt mäkeä alas ja vienyt toisen laskijoista mennessään. Kylmänrauhallisena kaverina vyöryä sivusta seurannut veikkonen oli suorittanut etsintätyöt ja löytänyt vyöryyn jääneen osapuolen puolentoista metrin syvyydestä. Kovan kaivuutyön jälkeen lumen alta kaivettu sai viimein paljon kaipaamaansa happea ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kaivajana toiminut on intohimoinen meriseikkailija ja osaa lukea olosuhteet merillä aivan eri lailla kuin satunnaisesti vuorilla käyvä osaa lukea lunta. Siinä tilannetta pohdittaessa ystäväni tokaisi, että eihän sitä voi millään osata lukea tilannetta kun offareilla viettää vain pari hassua viikonloppua vuodessa.  Hyvin monihan pyydanlaskijoista on viikonloppu- tai hiihtolomasotureita.

IMG_8418
Lumivyörykoira valmiina pelastamaan
IMG_8196
Seinällä pitää aina käydä lukemassa viimeisimmät tiedotteet

Gutfeelinki

Ensikokemukseni omaan lumenlukemiseeni tapahtui taannoin Ranskan ja Italian rajalla sijaitsevassa keskuksessa. Olin jo ehtinyt viettää aikaa vuorilla monen monta kertaa kuluneiden vuosien aikana, mutta puhtaasti omaan harkintaan perustuvia päätöksiä ei ollut tullut tehtyä. Normaalisti suurin osa päätöksistä oli tehty ryhmässä ja ryhmässä päätöksiä tehtäessä tilanteista ei mielestäni opi samalla tavalla kuin yksin puuhaillessa. No palataanpa siihen tilanteeseen minkä jälkeen huomasin, että jotain on opittu. Ideana oli saada jotain filmille Apen ja muutaman muun laskijan kanssa ja se taas vaati koskemattomille linjoille nousemista. Arto jäi vuoren alapuolelle kameran kanssa odottamaan ryhmän ilmestymistä vuoren harjanteelle. Me muut suuntasimme hisseille ja siitä mäen toisen puolelle noustaksemme omien laskulinjojemme kohdalle. Perendi ja Laakso tamppasivat omaan paikkaansa ja minä siirryin oman linjani kohdelle haikatakseni ylös.

Jossain puolen matkan kohdalla iski sellainen gutfeelinki, mikä tarkoittaa, että itselläni tulee outo olo. Tunne lumipakasta oli sen sorttinen että päätin ottaa pakit ja yrittää samalle paikalle jo valmiita portaita pitkin ja siitä harjannetta pitkin pikku hiljaa edeten. Nousin Perendin ja Laakson valmiiksi tekemiä portaita ja lähdin liikkumaan harjannetta pitkin. Laakso jäi varmistamaan selustaani. Tullessani vanhalle nousulinjalleni päätin ottaa hieman enemmän vauhtia, jotta minulla olisi mahdollisuus tehdä jotain, jos lumi sattuisi repeämään. Sukelsin vauhtiin ja koukkasin Laakson silmien ulottumattomiin kulman taakse. Sillä silmänräpäyksellä koko seinämä repesi. Onnekseni onnistuin hyppäämään ylhäältä tulleiden lumien yli jääden seisomaan kovalle kannelle. Siinä seisoessani jäin vain katselemaan miten vyöry kasvoi ja kasvoi alaspäin liikkuessaan. Sanomattakin selvää, että linja jäi kuvaamatta ja minä tein ensimmäisen oikean etsintäni. Päästessäni alas asti näin Laakson ilmestyvän näkyviin. Tämä oli kuullut lumen repeytyvän ja oli päättänyt tulla varmistamaan minun hyvinvointini.

IMG_9460
Ylösnousemuksen juhlaa

IMG_9274 IMG_8912

Mitään varsinaisia jälkiä tilanteen ennakoimiseksi ei muistaakseni ollut ilmassa ja jälkiä huonosta kerroksesta ei ollut nähtävissä. Aluetta aikaisemmin koluttuamme kaikki lumi tuntui istuvan mukavasti kiinni rinteillä. Miksi juuri tällä seinällä lumi oli huonolla pohjalla, se jäi nyt mysteeriksi. Kokemattomuus varmasti suurimpana tekijänä kyseiseen tapaukseen. Tuolloin en vielä ollut aloittanut ennakoivaa kelien seuraamista ja muita turvallisuutta lisääviä tapoja.

Samainen tunne on seurannut vuosien saatossa ja perääntymisiä tai reitinmuutoksia on tehty tämän tunteen avulla. Tunteeseen luottamista ovat edes auttaneet tavat, joita olen oppinut kokemuksen karttuessa. Näistä ilmeisimpiä on se, että seurailen maailman kelejä tasaiseen tahtiin talven edetessä. Tämä on varmasti jopa muiden läsnäolijoiden riesaksi asti pinttynyt tapa. Kevyt tarkkailu koskee lähinnä niitä seutuja joista olen jollain tavalla kiinnostunut. Kiinnostusta myös ruokkii se, miten missäkin satelee lunta. Tarkempaan syyniin olosuhteet ja niiden muodostuminen tulevat päättäessäni lähteä laskureissulle. Mitä paikassa minne olen matkustamassa on tapahtunut lähiaikona. Miten lämpötilat ovat vaihdelleet, miten lunta on satanut, millä tuulella ja kuinka paljon, onko lumipakkaan muodostunut minkälaisia kerroksia. Onko alueella ollut paljon aurinkopäiviä, ja kuinka kylmiä ja pitkiä kausia on esiintynyt. Näitä kysymyksiä lähden selvittämään jo reiluissa ajoin ennen matkalle lähtöä.

IMG_8648
Keli saattaa heittää todella paljon yhden reissun aikana
IMG_8341
Luonto antaa kosolti merkkejä vallitsevista olosuhteista
IMG_8340
Ehkä yksi hälyttävimmistä merkeistä, mitä voi nähdä
IMG_8336
Onko mitään asiaa?

Paikan päälle päästyä pieni kyselytuokio on paikallaan. Mikäli sattuu hiihtelemään keskuksen alueella, niin usein ainakin itselläni on tapana käydä kyselemässä patrolin kavereilta viimeaikaisista olosuhteista. Useinmiten patrolin miehet ovat erittäinkin avuliaita jakamaan tietojaan. Jos taas suuntana on puhtaasti villi luonto, niin on hyvä tehdä ristikuulustelu niille jotka ovat jo ehtineet alueella liikkua, jos siis sellaisia on lähistöllä. Näistä tiedoista on rutkasti apuja, kun päästään henkilökohtaisesti tutkailemaan lumen laatua.

Ennen itse varsinaiseen lumikerrokseen koskemista luonto antaa jo osviittaa vallitsevista olosuhteista. Onko lumen pinta liikkunut ja jos on niin kuinka syvältä. Näkyykö lämmön aiheuttamia vyöryjä ja jos niin missä paikoissa. Onko silmin havaittavia tuulen siirtämiä kerroksia. Minne suuntaan lumilipat osoittavat. Tässä muutamia asioita mitä itse ainakin katselen. Tämän jälkeen on sitten fyysisten testien laita. Skinnaamaassa ollessa lumesta antaa responsea nousijalle. On suhteellisen olennaista, että pystyy kuulemaan miltä lumi kuulostaa suksen alla. Sen ja jalkatuntemuksen yhteismerkitys on kohtuullisen suuri. Jos on vähäistäkään tunnetta, että tilanne ei ole sitä mitä toivoisi, niin on hyvä alkaa kaivamaan kuoppaa lumitestiä varten. Itse käytän useimmin rutchblockin rasitustestiä. Vaikka se viekin hieman aikaa, niin on se suhteellisen loistava tapa etsiä kerroksia lumesta ja nähdä miten lumen kerrokset kestävät rasitusta.

Radikaali paikanvaihto

Oman lisänsä ns. gutfiilinkiin antaa radikaali paikanvaihto. Tänä talvena olen hiihdellyt suhteellisen laajalla alueella. Retkiä on kertynyt Kanadasta Japaniin asti maita kertynyt toistakymmentä. Siitä päästäänkin taas asiaan. Eri paikoissa maailmaa on hyvin erityyppiset lumikerrokset. Lumiolosuhteet vaihtelevat suhteellisen dramaattisesti kun paikkaa vaihdetaan reippaasti. Toisaalla lumi on huomattavasti kosteampaa kuin toisaalla. Runsassateiset rannikot ovat tunnettuja nopeasta heikkojen kerrosten stabiloitumisesta, kun taas kylmemmissä, monesti sisämaan paikoissa, heikot kerrokset säilyvät pidempään ja toisinaan läpi talven. Kerrokset usein häviävät vasta kun niihin kohdistuu rasitusta ja se laukaise vyöryn. Tämä maantieteellinen faktakin on tärkeä asia pohdittaessa lumen rasituskestävyyttä.

Tämäpä tällä erää tässä. Tässä ei todellakaan ole kuin pintaa aiheeseen, mutta toivottavasti tämä jorinointi edes jollain tavalla valaisee miten vallitsevaa tilannetta voi havainnoida ja ennakoida.

IMG_8932
Oikein suunniteltu retki on pelkkää hymyä
IMG_8854
Ja hikeä
IMG_8740
Välillä keli saattaa tulla päälle ja silloin odotellaan
IMG_9079
Suomalaista vapaalaskumaisemaa
IMG_9175
Macon kanssa pussinperä kuruun menossa
IMG_8689
Isännöintiä kukkulalla
IMG_9196
Tästä alkaa työstö
IMG_9484
Ja tästä

Jan-Erik Blomberg

Jan-Erik Blomberg on helsinkiläinen vapaalaskija. Jopa naurettavuuksiin asti menevä laskemisen kelailu alkaa aamuisin ja ei sammu edes unissa. Laskemista pitää saada tehdä aina ja jatkuvasti. Laskemisen ohella laskumaiden keräily on ollut pieni osa elämää. Uudet paikat kiehtovat ja siellä missä on vuoria, on usein myös lunta. Silti maita enemmän laskemista määrittelee hyvä lumi. Hyvälumisen paikan löydyttyä, sinne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mäessä ollessaan mies ei niinkään pidä pelkästä laskemisesta, vaan inspiroituu hiihtolinjaan liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Parasta on löytää jokin mielenkiintoinen linja tai joukko muodostelmia ja yrittää laskea se niin sujuvasti ja vauhdilla kuin mahdollista.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit