FI | ENG
Jan-Erik Blomberg / 10/01/2020

Laskureppu haikkikuntoon

Vuoristomaisema

Jos voisin vapaasti päättää, niin pakkaisin reppuuni ainoastaan viinipullon, hyvän juuston ja leipää. Hmmmm, pitäisikö kokeilla.

Repun pakkaaminen päivätarpeisiin haikille ei ole kovin monimutkaista. Ehkä tärkein asia on valita oikean kokoinen reppu. Kokemuksen perusteella voisin sanoa, että about 30-34 litrainen reppu on passeli päivätoimintaan. Alle 30 litraiset reput ovat selkeästi hissihiihtoon paremmin soveltuvia ja alle 20 litraiset helihiihtoon tehtyjä.

30 – 34 litrainen reppu on riittävän pieni ulkomitoiltaan, jottei se selän puolelta työnny liian ulos ja sisämitoiltaan niin tilava, että sinne mahtuu päiväkamat helposti. Sullomalla saa tavarat menemään pienempäänkin reppuun, mutta tavaroiden etsiminen kylmillä sormilla alkaa vain kiristämään hermoja. Repun muotoon kannattaa myös kiinnittää huomiota. Alaspäin kapenevat mallit tuntuvat menettävän käytettävyyttään muotonsa vuoksi. Itse valitsisin suorakulmion muotoisen repun, jossa reppuun pääsee helposti selän puolella olevan vetoketjun kautta.

Tauko lumikuopassa

Oleellista on että tavarat on helposti löydettävissä repusta, eikä sisustaa tarvitse kaataa ulos lumihankeen.

Repusta vielä sen verran, että on parempi jos suksikiinnitykset ovat repun sivuilla. Diagonaalikiinnitys on kiva, mutta joissain rinteen poikittain tapahtuvissa nousukohdissa, kapeissa väleissä tai kivien yli kiivetessä suksien diagonaalikiinnitys voi aiheuttaa hankaluuksia ja se voi huonossa tapauksessa sysätä haikkaajan turmioon. yms.

Pakkaaminen on sitten iisiä. Mielestäni ei niin väliä minne painon repussa laittaa ja missä järjestyksessä. Mukaan ei kuitenkaan tule liikaa tavaraa. Yleensä painavat tavarat laitetaan pohjalle ja lähelle selkää, mutta päivätoiminnassa sillä ei ehkä ole niin suurta merkitystä, kunhan tavarat löytyvät helposti.

Pystykiinnitys on selkeästi parempi ratkaisu kuin diagonaalinen kiinnitys. Vaikka olisit vain tien laidassa zoomailemassa reittejä, niin pystykiinnitys sen olla pitää.
Pystykiinnitys on selkeästi parempi ratkaisu kuin diagonaalinen kiinnitys. Vaikka olisit vain tien laidassa zoomailemassa reittejä, niin pystykiinnitys sen olla pitää.

 

Piippari ei tule laukkuun, vaan kiinni vartaloon. Se laitetaan aamulla päälle ja vasta laskupäivän jälkeen pois päältä. Tätä näkee tehtävän, että piippari puetaan ylle päälle vasta mäen päällä ja sitä sammutellaan tauolla yms. Ei näin, ei koskaan näin.

Reppuun tulee:

  • lapio
  • sondi
    Nämä kaksi sijoitetaan niille tehtyyn repun osastoon. Tällainen löytyy laskurepuista.

Muut kamat sitten:

  • taukotakki
  • laskulasit
  • kypärä
  • skinit
  • juomapullo tai leili about pari litraa kuluu vettä päivän haikeilla. Tämä on yksilökohtaista.
  • aurinkolasit
  • mahdollisesti jeesusteippiä tai nippusiteitä
  • laskuhanskat, haikatessa on hyvä olla eri hanskat kuin laskiessa
  • Ea-pakkaus
  • Jotain syötävää
Kun kamat on kunnossa on ilo ylimmillään
Kun kamat on kunnossa on ilo ylimmillään

Vaihtolaseja linsseihin ei oikeastaan tarvitse, ellei keli näytä siltä, että se muuttuu aurinkoisesta tuhnuiseen tai päinvastoin. Tämänkin on helposti ennakoitavissa.

Jos siis käytät laskiessa kypärää extramyssylle en näe tarvetta. Haikkihattu vaihtuu mukavasti pottaan mäen päällä. Jos taas luotat pipon kaikkivoipaan olemukseen, niin kannatan vaihtopipon mukaan ottamista. Pottaa näkee pidettävän päässä haikeilla. Itse en näin haikka. Hikinen kypärä huurruttaa laskulasien linssin alta aikayksikön.

Jos nyt välttämättä haluaa jonkin työkalun ottaa mukaan, niin siitä vaan. Harvoin on itselläni ollut tarvetta. On parempi säätää varusteet valmiiksi edellisenä iltana, niin ei tule ongelmia mäessä.

Hissihommiin riittää pienempikin reppu ja kabiinissa on tapana ottaa reppu pois selästä.
Hissihommiin riittää pienempikin reppu ja kabiinissa on tapana ottaa reppu pois selästä.

Tässä lyhykäisyydessä koko shetti. Kaikki ylimääräinen paino selässä haittaa sekä ylä-, että alamäessä. Jätä ne siis kämpille tai teltalle tai missä ikinä yövytkään.

Nautinnollisia laskuja.
Nautinnollisia laskuja.

 

 


Jan-Erik Blomberg

Jan-Erik Blomberg on helsinkiläinen vapaalaskija. Jopa naurettavuuksiin asti menevä laskemisen kelailu alkaa aamuisin ja ei sammu edes unissa. Laskemista pitää saada tehdä aina ja jatkuvasti. Laskemisen ohella laskumaiden keräily on ollut pieni osa elämää. Uudet paikat kiehtovat ja siellä missä on vuoria, on usein myös lunta. Silti maita enemmän laskemista määrittelee hyvä lumi. Hyvälumisen paikan löydyttyä, sinne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mäessä ollessaan mies ei niinkään pidä pelkästä laskemisesta, vaan inspiroituu hiihtolinjaan liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Parasta on löytää jokin mielenkiintoinen linja tai joukko muodostelmia ja yrittää laskea se niin sujuvasti ja vauhdilla kuin mahdollista.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit