FI | ENG
Erik Rudels / 29/03/2011

Lapio ja kaivaminen lumivyöryn jälkitilanteessa

Tänä päivänä lähes kaikki jotka liikkuu lumella jyrkässä mastossa tiedostaa että jonkun joutuessa lumivyöryn uhriksi kysymys on ajasta . Lähes kaikki selviytyy 15 minuutin ajan ja lähes kaikki kuolee pian 18 minuutin jälkeen. Etsimisessä ja esiin kaivamisessa on siis kiire. Nykyään melkein kaikki hankkii varusteet toisen auttamiseen (piipari, sondi ja lapio). Hyvästä modernista piiparista ollaan valmiita maksamaan monta sataa euroa ja monet harjoittelee näillä eikä tarvitse hirveästi harjoitella ennen kun useita uhrehja löytää parissa minuutissa. Tämä on tietenkin hyvä asia ja näin pitääkin olla. Löydettyämme uhrit seuraa hikisempi ja paljon enemmän rahkeita ja aikaa vaativa työ, kaivaminen.

Kaivaminen

Kaivamista todella harva harjoittelee. Tämä on kuitenkin se osa alue jossa nyt on selkeästi eniten aikaa voitettavissa. Saman on huomannut myös lumivyöryturvallisuustutkia Manuel Genswein joka on kehtittänyt ”Norjalaisenkaivamistekniikan”  tässä mielenkiintoinen linkki siitä missä asia perustellaan ja käydään läpi tarkemmin.

En rupea teitä tässä kouluttamaan kaivamisen jalossa taidossa mutta hyviä niksejä saa varmisti varmisti keneltä vaan joka on kunnolla tehnyt tätä ruumiillista työtä. Kysy vaikka isoisältä. Lyhyästi voi kuitenkin sanoa että kaivetaan suoraan sondia pitkin alas samalla lunta siiretään hirveällä vauhdilla alamäkeen niin että vältetään kuopan syntymistä. Lunta ei edes yritetä nostaa vaan kauhataan suoraan mäkeä alas. 8 mun hyväkuntoista opiskeliaa kaivoivat vähän harjoiteltua 2m alas ja miehen irti 10 minutissa. Voi vaan todeta että syvälle vyörysssä ei halua päättyä ja että harjoitella pitää.

Lumilapiosta

Kun ruvetaan kunnolla kaivamaan ilmenee yksi mielenkiintoinen seikka.  Jos piipareiden suunnittelussa mennään aina käyttäjäystävällisempaan suuntaan missä uhrin löytäminen nopeutuu. Lapioiden suunnitelussa sen sian vaikuttaa siltä että kesitytään aivan muuhun kuten ulkonäköön, siihen miten helposti lapio on pakattavissa, painoon jne. Tämän tuloksena on kahvoja jotka irtoo kädestä, liian lyhyitä varsia johon ei saa otetta ja lapoja jotka ovat liian pieniä tehdäkseen hyötyä ja jonka kaareva muoto rikkoo monot puolessa tunissa jos lumi vaatii sen että lapioon kaivatessa astuu. Tämän lisäksi olen pelottavan monta kertaa nähnyt lapioita hajoavan harjoitellessä.

Hyvä lapio näytää lapiolta eikä ensimäisten Star wars jaksojen avaruusalukseselta. Se on tehty hyvästä metallista. siinä on kunnon kahva, pitkä varsi ja reilu lapa johon pystyy painaa myös jalalla.

Kaikki blogit