FI | ENG
What makes you itch / 13/04/2017

Kutina jatkuu Nelsoniin

Keli on se mikä määrittää onnistuneen kuvausretken. Se voi olla lumisateen ryydittämää, puhtaan valkoista tai sitten se voi olla se päinvastainen kokemus, missä päivä toisensa jälkeen keliä odotetaan ja odotetaan.  Pohjois-Amerikassa on ollut täydellinen talvi hiihtoa ajatellen. Monen El Nino -talven jälkeen La Nina on ottanut niskalenkin ja tämän Tyynenmeren virtauksen vallitessa PNW eli Pacific North West täytyy lumesta.

Lähdimme Mount Bakerista leveällä hymyllä. Niin paljon lunta tulee harvoin koettua. Ja mikä mahtava luonto! Olimme viettäneet viimeiset päivät niin sanotussa sademetsässä. Tapaamamme ihmiset olivat mahtavia ja olimme syöneet ennätysmäärän hyviä hampurilaisia. Sääennustus näytti kuitenkin lämpenemään päin ja oli aika siirtyä seuraavaan paikkaan.

Whitewater ja laskuljoja
Whitewater ja laskulinjoja

Nelson ja Whitewater

Automatka Nelsoniin sujuu lumen keskellä. Paul ajaa pimeyden keskellä ja lunta vihmoo tuulilasiin. Vuoristosolien ylitykset saavat kainalot hikoilemaan. Nastarenkaista olisi apua, mutta autosta puuttuu talvikumit. Sen sijaan alla on jokaiselle vuodenajalle sopivat renkaat. Yö tuntuu loputtoman pitkältä, kunnes päätämme ajaa auton parkkiin ja ottaa nokkaunet.

Minilinjoja Nelsonissa
Minilinjoja Nelsonissa

Nelson valikoitui matkamme kohteeksi ei pelkästään sen vuoksi, että se on yksi Pohjois-Amerikan laskemisen Mekoista, vain myöskin siksi, että Paulin hyvä ystävä Peter Velisek asustelee kaupungissa. Pete ystävällisesti lupasi ottaa meidät siipiensä suojiin ja niinpä löysimme itsemme asumasta Peterin kotoa. Toiseksi Whitewaterin keskus sijaitsee aivan Nelsonin kupeessa.  Jo usean vuoden ajan Paul on palannut Whitewateriin vuosi toisensa jälkeen. Sehän sopii leffaprojektia ajatellen, sillä hänellä on kertynyt oiva maastokartta aivojen syvimpiin koloihin.

Näkyvyys oli ekoina päivinä huono joten pysyttelimme metsissä
Näkyvyys oli ekoina päivinä huono joten pysyttelimme metsissä

Whitewater ja lumista lumisempi maisema ottaa meidät vastaan ensimmäisinä parina päivinä. Teemme skouttauskierroksen ja olemme erittäin tyytyväisiä näkemäämme. Täällä on, vaikka minkälaista kiinnostavaa muotoa ja tattia. Pienellä haikilla pääsisi vaivattomasti laskemaan linjoja puurajankin yläpuolella. Juuri sitä oikeaa kuvauksellista maastoa. Keli osoittautuu kuitenkin vastentahtoiselta kuvausretkeämme ajatellen. Kaikki kuvauskohteemme ovat aukealla alueella, ja pilvipeite sinnittelee juuri niin, että kaikki on totaalista valkoista. Niinpä olemme muutaman ensimmäisen päivän ajan pakotettuja tekemään haikkiretkiä takamaastoon ja metsän suojaan.

Pientä hauskaa metsässä
Pientä hauskaa metsässä
linnutkin olivat kavereita
linnutkin olivat kavereita
Paulin toivuttua kuumetaudista kiersimme paikkoja
Paulin toivuttua kuumetaudista kiersimme paikkoja
Skouttaamassa paikkoja myrskyn jälkeen
Skouttaamassa paikkoja myrskyn jälkeen

Shit hits the fan, niin kuin sanonta kuuluu

Maaliskuu on jo kevätkuukausi Kanadassa. Olemmehan maantieteellisesti suhteellisen etelässä. Pysyttelimme huonon näkyvyyden takia metsässä, jossa lumi alkoi jo hieman lämmetä. Seuraavaksi Paul:lle iski vatsatauti, joka pistää hänet heikkoon kuntoon. Hän pysyttelee sisätiloissa parikin päivää. Vuoristossa samaan aikaan keli tekee täyskäännöksen. Lämpötila kohoaa juuri sen ratkaisevan verran. Se mikä koko talven ja meidän alkuretkemme ajan on tullut alas valkoisena, sataa alas vetenä kastellen koko lumipatjan. Whitewaterin maaston upeat muodot ropisevat alas ja maasto muuttuu lähes laskukelvottomaksi. Paulin parannettua käymme katsomassa tilanteen. Nousemme ylös puurajan yläpuolella, mutta sekään ei riitä. Lämpö ja vesisade on tehnyt maaston lähes laskukelvottomaksi. Keli on se mikä määrittelee hiihtoretken ja etenkin kuvausretken onnistumisen. Ei auta, joko jäämme nauttimaan keväästä (ja vesisateesta) tai on katsottava pohjoiseen ja siirtyä kauemmaksi syvemmälle vuoristoon.

Kelin lämmetessä ja vesisateen jälkeen vyöryjäljet ovat todella isoja
Kelin lämmetessä ja vesisateen jälkeen vyöryjäljet ovat todella isoja

What makes you itch

Moi, me ollaan parivaljakko Blomberg & Siljama. Kaksi vanhaa suksijätkää, jotka istuu iltaa tummenevaa suunnittelemassa seuraavia ristiretkiä. Blomberg on valjakosta se, joka on ollut mukana hiihto- ja kuvahommissa vuodesta miekka ja kirves ja Siljama taas se joka tuo sammaloituneeseen ajattelumalliin kirkkautta ja selkeyttä. Nyt ollaan tekemässä dokumenttia unelmista. Sinun, minun ja Hentun Liisan, jos niikseen tulee. Mitä nämä unelmat sitten ovat, sitä yritämme selvittää ensi syksyn expoille saavuttaessa.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit