FI | ENG
Antti Ahola / 17/08/2014

Kkk-Dolomiitit

Aloitin kesäloman juhannuksesta, pakkasin kaiken tarpeellisen ja kurvasin Vuosaaren satamaan. Kesäreissun ensimmäiselle pysähdykselle, Dolomiiteille, ennätin noin puolentoista päivän matkustamisen jälkeen. Cortina D Ampezzossa vastassa olikin jo muutama kesän Kalliokiipeilykouluttajakurssille osallistuva kiipeilijä.

Kkk-kurssin voisi kiteyttää syventäväksi Multipitch-kiipeilykurssiksi. Melkein jokaiselle päivälle kaksiviikkoisella kurssilla oli ohjelmassa yksi pidempi reitti ja teema, johon reitillä keskityttiin; reitille löytämisestä, niin lähestyessä, kuin kiivetessäkin, kiipeilyajan arviointia, oman kiipeilyn kehittämistä, kokemattomimempien kiipeilytystä, köysitekniikoita ja niin edelleen. Ohjelmassa oli myös muutama päivä UIAGM-oppaan valvovan silmän alla, päivä short rope- ja päivä pelastustekniikoita.

Kurssilla käydyt asiat olivat itselle entuudestaan tuttuja ja mielenkiinto pysyi yllä ainoastaan kuntoilua silmällä pitäen. Kaikki kurssilla kiivetyt reitit olivat melko helppoja ja suurimman osan kiipesinkin lenkkareilla. Helpossa mastossa reipasta vauhtia oli hyvä pitää yllä, jolloin jokapäiväinen sade yllätti usein vasta reitiltä poistuttaessa. Ranskalaisella asteikolla kurssireitit olivat vaikeutta 2-5a, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kaksi viikkoa touhuamista kului nopeasti kiipeilyn ja ilta oppituntien merkeissä. Vaikka kurssin tarkoituksena on valmistaa kiipeilykouluttajia opettamaan kiipeilyä ei kurssilla vaadittu kertaakaan opettamaan mitään. Kurssi päättyy kokeseen, joka pidetään elokuun puolessa välissä.

Näistä tunnelmista jatkan kesäkiipeilyitä ilman valvovaa silmää. Cortinasta ajoin sateisen Sveitsin läpi Verdoniin odottelemaan Alppien kelien paranemista. Suunnitelmissa on siirtää basecamp Chamonixiin ja kiivetä Alpeilla niin paljon ja monipuolisesti erilaisia kinkamia.

Antti Ahola (10.8.1988 – 25.7.2014) lähti eilen viimeiselle nousulleen.

Antti oli valtavan vilpitön ja positiivinen ihminen, joka inspiroi kiipeily-yhteisöä niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Tämä harvinaisen taitava ja monipuolinen kiipeilijä toteutti rohkeasti omia haaveitaan ja eli täyttä elämää riemuiten jokaisesta hetkestä vuorilla ja kiipeilyn parissa. Anttia valoisana ilopilkkuna jäämme kovasti kaipaamaan, kiitollisina niistä hetkistä, jotka saimme hänen kanssaan jakaa.

Camun blogiarkistossa oli vielä yksi kirjoitus, jonka nyt Antin perheen luvalla julkaisemme.

Hyvää matkaa Antti,

terveisin, Noora ja Marko, Mika ja kaikki camulaiset.

Kaikki blogit