FI | ENG
Samuli Mansikka / 03/03/2014

Kilimanjaron lumet ja savannien tomut! Reissuterkkuja Itä-Afrikasta!

”Jambo! Jambo hwana!” Tuli käytyä Kilillä nyt helmikuussa ja tais olla jo mun 8. kerta! Tammi-helmikuisesta Itä-Afrikan reissusta on tullut jo perinne ja käynkin noilla kulmilla oikein mielelläni juurikin tässä Etelä-Suomen niin sanotun ”talven” synkimpinä aikoina!

Aloitimme matkan tammikuun lopulla lentämällä Aventuran Mount Kenya & Kilimanjaro -ryhmän kanssa Nairobiin. Ensin patikoitiin Mount Kenyalle Bandasista alkaen ja matkan varrella Lake Ellisin, Simba Tarnin ja Old Moses:in leireissä telttaillen.

Vuoren korkein ns. ”trekkihuippu” on 4985-metrinen Point Lenana. Korkeimmat Batian (5199 m) ja Nellion (5188 m) näyttävät ihan kivoilta kiivettäviltä, eivätkä missään tapauksessa ole vähänkään tottuneemmalle kiipeilijälle vaikeita. Trekkiryhmäläisiä ei niille kuitenkaan voi viedä ihan tosta noin vaan, vaan tyydymme ihastelemaan niitä Lenanan päältä. Lenanalla meille sattuikin aivan erinomaisen kirkas päivä. Ryhmämme ripeimmät kerkesivät nähdä reilun 200 kilometrin päässä möllöttelevälle Kilimanjarolle asti kirkkaimmassa aamussa. Lenanalta laskeuduttiin vuoren toiselle laidalle Sirimon-portille, josta palasimme Nairobiin.

Samuli Mansikka

Samuli Mansikka

Kilimanjaro

Nairobissa saimme porukkaan muutaman patikoijan lisää. Seuraavana aamuna ajelimme Tansanian rajalle Loitokitokiin, josta edelleen Kilimanjaron Rongai-reitin alkuun. Ajomatka vie Amboselin kansallispuiston eteläpuolelta ja matkan varrella nähtiin tälläkin kertaa mm. seeproja, strutseja ja kirahveja.

Rongai on Kilin patikkareiteistä helpoimpia ja rauhallisimpia. Nousuprofiili on koko ajan nousujohteinen (vrt. esim. runsaasti korkeuseroja sisällään pitävä Machame) ja päivämatkat ovat lyhyitä. 7-päiväiseen ohjelmaamme mahtuu hyvin sopeutumista ja kokonainen lepopäiväkin. On kiva lähteä vetämään Kilin ryhmiä, kun tietää, että jokaisella on akklimatisoitumisten puolesta 100 % mahdollisuudet päästä huipulle ohjelmillamme. Valtaosa sikäläisistä ja osa kotimaisistakin matkanjärjestäjistä pitää ”ihan normaalina”, että puolet kuukahtaa huippupäivänä. Normaaliahan se ei ole ja kyllä itse haluan, että kaikki ryhmäläiseni pääsevät Uhuru Peakille asti. Ovat paria varttuneempaa lukuunottamatta tähän asti kaikki päässetkin!

Samuli Mansikka

Alarinteillä nautittiin alkumatkasta ihan kelpo keleistä, kunnes Mawenzi-leirissä (4300 m) alkoi räntäsateet. Ohjelman mukainen lepopäivä meni teltassa makoillessa ja säätä pidellessä, mutta seuraavana päivänä matkaa päästiin jatkamaan hyvässä kelissä.

Huipulle lähdetään Rongai-reitillä School Hutilta (4700 m) keskiyöllä. Sateisten päivien jälkeen olin toiveikas sään kirkastumisesta. Huiputukseen lähdettyämme lumisade alkoi kuitenkin uudelleen ja noususta tulikin voimistuvassa tuulessa ja lumituiskussa ihan kohtalaisen tylsää hommaa.

Koko porukka jatkoi reippaasti yön halki ja tuulta vasten kraaterin reunalle Gilman’s Pointiin (5685 m), jossa meihin iskikin kraaterin halki tuuli, jollaista en uskonut olevan näillä seuduilla edes mahdollista. Non-stoppina voimalla puhaltanut tuuli ei sallinut meidän jatkaa kraaterin harjaa Uhuru Peakille seuraillen, vaan parin lyhyeksi jääneen yrityksen jälkeen päätimme lähteä alas. Normaalista 1,5 tunnin kävelystä Uhurulle ja takaisin olisi tullut 4-5 tunnin täysi urakka ja hyvin epämiellyttävä sellainen.  Aventuran reissuilla on tarkoitus pitää hauskaa eikä riskeerata paleltumilla. Privaattireissuilla tehköön kukin, kuten haluaa.

Ryhmäläisten puolesta harmittaa. Myös tällä kertaa jokainen olisi sään salliessa päässyt täysin ongelmitta Uhuru Peakille asti. Itseäni harmittaa sääolojen takia saatu paha ryppy Kilimanjaron Uhuru Peakin onnistumisprosenttiini. Mutta ”nää on näitä” ja säälle emme tällä kertaa mitään voineet. Kiva kuitenkin nähdä jälleen kerran, että nousuohjelmamme toimii ja sopeuttaa ryhmäläiset hyvin. Laskeuduimme vuorelta ja sade jatkui! Kuulimme, että kukaan parista sadasta trekkaajasta ei tuona nimenomaisena päivänä patikoinut Uhurulle asti.

Samuli Mansikka

Samuli Mansikka

Samuli Mansikka

Serengeti ei saa kuolla

Kilimanjaron matkoissa on hienoa mm. se, että niihin saa kätevästi yhdistettyä safaria. Tansaniaan ei nimittäin kannata matkustaa ilman, että käy katselemassa eläimiä. Kilimanjarolaisista valtaosa lähti Sansibarille kun minä puolestani kävin hakemassa kentältä Aventuran safariporukan. Osa matkaajista teki lyhyen kaksipäiväisen safarin ja osa 6 safaripäivää kereten Serengetiin asti.

Ensimmäinen päivä kierrettiin Tarangiren Kansallispuistossa ja nähtiin vaikka sun mitä (mm. leopardi). Toisena päivänä tehtiin Manyara-järven ja Ngorongoron kraaterin ajelukierrokset. Manyaralla nähtiin perus-savannielukoiden lisäksi paljon lintuja ja Ngorongorossa mm. pomminvarmat leijonat ja peräti viisi kraaterin 17:stä sarvikuonosta! Ngorongoro on aivan käsittämätön paikka!

Serengeti se sitten huikea onkin ja olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen kannattaa siellä kerran eläissään vierailla! Pidän yhtenä maailman suurista ihmeistä spektaakkelia, kun kaksi miljoonaa (!!) nisäkästä kiertää Serengeti-Mara -ekosysteemissä vuotuista vaellustaan ruuan perässä. Kohtasimme tuon kahden miljoonan eläimen lauman heti Serengetin eteläosissa ja voin kertoa, että en ole koskaan nähnyt mitään samanlaista. Olin sanaton ja olen vieläkin! Kolme päivää kiertelimme Serengetissä pitkin ja poikin ja näimme, osin erinomaisen kuskimme ansiosta, enemmän eläimiä, kuin koskaan aiemmin.

Että ties vaikka Mansikka lopettais kaiken telttailun ja kävelyn ja ryhtyis safarihommiin! No ei lopeta, vaan lähtee maaliskuun alussa Nixiin ja huhtikuussa Nepaliin! Että seuratkaapa Twittereitä ja Instagrameja, sekä tietenkin kotisivuja!


Samuli

Samuli MansikkaSamuli Mansikka


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit