FI | ENG
Katariina Rahikainen / 17/03/2017

Kiipeily Queenslandissa

Viime vuonna tein reissun Queenslandiin – ja nyt oli tiedossa toinen, tosin lähinnä velvollisuuksien takia. Tarkoitus oli saada ulkokiipeilypäiviä sekä ennen ja jälkeen viikon mittaisen yliopiston kesäkoulun ohella. Asiat ei menny kuitenkaan ihan niinkuin Stromssössä. Ennen kesäkoulua kävin päivän verran vertikaalilla Pages Pinnaclella, joka oli hauska suht vertti kaltsi – ja lähestyminen oli hyvin perinteinen Queensland -lähestyminen. Ensiksi sellainen tunnin ajomatka (riippuen toki mistä päin Brisbanea lähdet – olin nyt ”lähempänä” kaltsia ja matkaan ei mennyt ”kuin” tunti), jonka jälkeen noin 40-45min kävelyä ylämäkeen. Hiki virtasi. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua yhtään.

Tokana päivänä vierailin Flinders Peak (Secret Cave)lla, joka oli tän kertaisen reissun pääkohde. Jo lämppäreitti oli sairaan hieno – tuli mieleen Euroopan tufakalkkikivet, tosin tufia ei ollut mutta otteet oli sen verran isoja. Varsinkin lyhyemmillä reiteillä sai tehdä töitä. Koitin myös Dr Pepperiä (28/7c+), joka yhden yrkän perusteella tuntui ihan mentävältä, mutta olin sen verran väsynyt siinä vaiheessa että päätin jättää toisen yrkän seuraavaan kertaan. Takaisin oli siis päästävä!

Flinders cave. Kuva: Mark Kingston
Flinders cave. Kuva: Mark Kingston

Viikon kesäkoulun aikana vierailin Brisbane kaikilla kolmella Urban Climbilla, sekä niiden core/fitness-tunneilla. Bouldereita olisi ainakin kahteen keskukseen mahtunut paaaaljon enemmän – paneelit olivat paikoittain vähän tyhjiä ja oman skaalan reitit tuli pääosin kiivettyä yhdellä vierailulla. Ihan hyvää settiä kuitenkin jos vertaa tähänastiseen Aussi-tarjontaan. Tosin siihenkin on tulossa muutos – esim. Sydneyyn avattiin juuri uusi bouldermesta Nomad, joka mainostaa itseään eteläisen pallonpuoliskon suurimpana boulderpaikkana. Itse en ole vielä siellä ehtinyt käydä asuessani nykyään Blue Mountainsilla – mutta  yksi arvio paikasta. (Verkkosivua en nimittäin löytänyt!)

Takaisin Brisbaneen.. Brisbanessa on myös monta sataa metriä pitkä kaupunkikaltsi Kangaroo Point (KP). Jokilautalla menin siitä ohi, ja illan bouldersetin jälkeen kävin tsekkaa paikan. Eniten muistutti ehkä Rollareita Helsingissä, paitsi että reittejä oli huisasti enemmän. Paikka on erityisesti yläköysittelevien aloittelijoiden mieleen.

Kangaroo-point joelta katsottuna
Kangaroo Point joelta katsottuna
Kangaroo-point lähietäisyydeltä illalla
Kangaroo Point lähietäisyydeltä illalla. Kaltsi oli montasataa metriä pitkä, ja kaupunkikaltsiksi ei mitenkään hassumman näköinen illanviettopaikka. Jos sietää kuumuutta, sillä kivi kerää kaikki päivän auringonsäteet…

Viikonlopuksi saapui helleaalto (lähes 40c), ja kiipeilykaverit oli vähän väljässä. Suunnattiin siis saarelle hengaamaan – vein mukaan myös kesäkoulussa olleen Chigagosta kotoisin olevan jenkkinaisen, joka ei ollut koskaan elämässään ollut telttailemassa.

Täällä telttailtiin :)
Täällä telttailtiin 🙂
Kenguruita ja isoja merikilpikonniakin nähtiin
Kenguruita ja isoja merikilpikonniakin nähtiin

20170211_164830

Flindersille oli siis päästävä takaisin edes päiväksi, jotta mukaan tarttuisi edes yksi hyvä tikki – toki uusien kaltsien näkeminen oli jo bonusta! Suunnitelma onnistui täydellisesti (tai no lähetys tokalla yrkällä ei mennyt nappiin vaikka olin jo kruksin ohi – mutta lähetys mikä lähetys!).

Dr Pepper (28), Flinders Peak. Kuva: Mark Kingston
Dr Pepper (28), Flinders Peak. Kuva: Mark Kingston

 

Taisteluarpia Flindersiltä
Taisteluarpia Flindersiltä

Sen jälkeen oli hyvä lähteä takas vuorille – tuntui että oli aika palata reissuilta kotiin. Mount Coolumilla en tällä reissulla käynyt lainkaan – tiesin että kiukuttelevat kyynärpäät ei kestäisi voimallista paukutellua enkä myöskään ollut kunnossa viimeksi kesken jääneeseen bouldermaiseen projektiini (jossa kaikenlisäksi tarvittiin heelhookkeja). Blue Mountainsille palattuani huomasin, että ainut paikka mistä kyynärpäät tykkäsivät oli juuri Flinders. Krimppeihin ei ole sietänyt koskea moneen viikkoon; tai nyt jo pariin kuukauteen! Kyynärpäiden lisäksi myös polvien takaosat ovat taas olleet sen verran kipeät että heelhookit ovat olleet vähissä. Olkapäät, yleensä se heikoin lenkki, ovat olleet aika hyvässä kuosissa (sietäisikin, sen verran monia olkapääharjotteita on pitänyt tehdä päivittäin). Pikkuhiljaa näyttää kuitenkin siltä että alkaa pystyä taas treenaamaan – ja ensi kuussa toivottavasti suuntaan Grampianseille boulderoimaan!

 


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit