FI | ENG
Antti Ahola / 28/12/2013

Kierros pohjoisessa

Talvikausi ei ole vielä alkanut etelässä. Pohjois-Suomessa pakkasta ja lunta sen sijaan riittää jo ja kävinkin starttaamassa kauden Lapissa.

Palaan silti hetkeksi kesään. Kesäkuun Chamonixin reissulla katselin, kun monet muut hiihtivät ja laskivat kiipeämään. Vakuutuin kuinka kätevät apuvälineet sukset voisivat olla kiipeilyhommiin. Kun Noora Virtanen tarjosi tätä blogidiiliä, pyysin Camusta vaihtokauppana suksisettiä. Ajatuksissa oli opetella hiihtopuolen touhuja kiipeilyä silmälläpitäen.

Marraskuun lopussa sain suksisetin ja suunnistin kierrokselle Lappiin.  Kävin kokeilemassa Suomen vaikeinta mikstareittiä, aloitin jääkiipeilykauden Korouomassa ja ulkoilutin uusia suksia Rukalla ja Pyhällä.

Suomen vaikein mikstareitti, Kyberpunk M10 Käärmerakassa, sijaitsee noin puolentunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä. Jo viime talvena suunnittelin pistoa kokeilemaan reittiä, mutta aikaa ei tuntunut riittävän. Syksyllä Hakkuhuukkailukisoissa Tapio Alhonsuo kyseli taas, koska tulisin kokeilemaan reittiä ja pieni painostus sai minut suunnistamaan Joulukuun alussa Rolloon. Tapsa oli käynyt skouttaamassa jo mestoja etukäteen ja Käärmerakkaan johtava tie oli auraamatta. Paikalle pääseminen vaati haikkausta ja uudet sukset toimi metsä skinnailuun passelisti.

Kyberpunk on Tapsan ensinousema katto-miksta-reitti. Ensinoususta on aikaa viitisen vuotta ja reitti odottaa vielä toistonousuaan. Ei ihme, sillä se on vaikea, vaikeampi kuin mikään muu reitti mitä olen kokeillut. Otin monta yritystä ja sain treenattua katon muuvit. Parhaalla liidiyrkällä linkkasin reitin kattopätkän vikaan otteeseen, josta pitäisi vielä klipata ja vetää lipan yli toppi släbille. Toppissa listat on kuitenkin slouppaavia ja ilman jääpeitettä en niissä pysynyt. Keväämmällä pitää lähteä yrittämään Kyberpunkkia uudestaan. Jos topissa olisi pieni jääpeite, voisi reitti olla ihan kiivettävissä.

Kuva Tapio Alhonsuo

Kävin Tapsan kanssa myös Korouomassa korkkaamassa jääkiipeilykauden auki. Vietimme tehokkaan päivän Ruskealla virralla. Kiipesin muutaman luupin perusreittejä ja kakkostelin Tapsan perässä skottimikstaa Ruskean oikealta puolelta.

Kuva Tapio Alhonsuo

Rollosta suunnistin tieni Pyhälle. Edellisen kerran olen ollut hiihtokeskuksessa yli 15 vuotta sitten ja silloin laskin lumilaudalla. Ilman minkään laista osaamista ja laskinkin ensimmäisen tunnin hiihdonopettajan perässä. Opettelimme peruskäännöksiä, sauvamerkkejä ja käyttämään tuolihissiä.

Kolme päivää suksilla sai jalat niin hapoille, että päätin jo keskiviikkoiltana ajaa yöksi Korouoman parkkipaikalle. Seuraavaksi aamuksi olin sopinut treffit muutaman Helsingistä saapuvan kiipeilijän kanssa. Kun kavereita  ei aamulla kuitenkaan kuulunut lompsin alas rotkon pohjalle ja yllätyksekseni löysin heti kiipeilyseuraa. Itsenäisyyspäivä oli houkutellut Korolle paljon muitakin kiipeilijöitä ja muutama päivä menikin kiertäen rotkon helppoja perusputouksia. Jäätä ei ollut vielä muodostunut liikaa, mutta kiivettävää riitti enemmän, kuin valoisaan aikaan kerkesi kiipeämään.

Pakkanen kiristyi päivä päivältä. Ennen pahimpia viileitä ennätin kuitenkin kiipeämään Ruskealla, Jaskalla, Mammutilla, Tuulen tiellä ja Revontulella. Kultakin sektorilta kiipesin pystyimpiä mahdollisia linjoja. Koron reippailut olivat hyvää treeniä talven jääkiipeilyihin ja loistava ensi vierailu rotkolaaksoon.

Joulukuun toiselle viikolle olin sopinut reitinrakennuskeikan Oulun Kiipeilykeskukseen, mutta ennen sitä kävin vielä laskemassa pari päivää. Rukalle oli satanut edellisviikolla uutta lunta ja uskalsin lähteä pujottelemaan puita rinteiden ulkopuolelle. Uudella lumella sukset pääsivät oikeuksiinsa ja valoisan ajan luuppasinkin metsäpätkiä. Illalla suuntasin vielä seuraavaksi päiväksi Pyhälle parempien Offareiden toivossa.

Kaksi viikkoa aktiivista touhuamista pohjoisessa ilman lepopäiviä. Talvi on kyl aika jees.



Kaikki blogit