FI | ENG
Katariina Rahikainen / 31/03/2015

Kevään a.k.a. syksyn kuulumisia

Aamut ja illat pimenevät, ja kuumat kesäpäivät ovat alkaneet vähentyä. On ollut hyvä seurata suomikavereiden kaudenavaushehkutuksia facessa – itsekin ihan innostuu! Vaikka pääsee lähes joka viikonloppu ulkokaltsille. (Ja ei, ei ollut kettuilua!).

Motivaatio treenata on ollut kova – piti alkaa viikolla vähän ”oikeasti” treenaamaan kun projektit eivät alkaneet taittua ja Jollin kanssakin muutama s-posti asian tiimoilta lähetettiin. Treenien seuraaminen ei tosin ole ollut kovin täydellistä, kun usein huomion vie bouldercaven uudet reitit (joka viikko uusitaan yksi paneeli). Lisäksi oon keskittynyt olkapäiden vahvistamiseen, kun ne ovat olleet heikko lenkki. Vasta nyt oon tajunnut mitkä lihakset itsellä oikeasti taitaa olla niitä heikkoja (ja mitkä jumissa), ja mitkä tarvitsee vahvistamista jotta olkapäät pysyvät kuopissaan. Corea on myös tullut tehtyä viime viikkoina – se onkin jäänyt nolon vähälle oikeastaan viimeisen 1,5 vuoden aikana. Viikonloppuisin sitten menty eniten sään mukaan sinne, missä pystyy kiipeämään.

Alex ForwellAlex Forwell

Eksyin myös hassutteluyläköysikisoihin – top rope tough gals! Kahdeksan reittiä piti kiivetä (sai valita hallin kaikista reiteistä joita oli ainakin 70) – jos putosi, oli tultava heti alas. Pisteitä sai vaikeuden mukaan – ja tokihan piti lähteä koittamaan korkealle että putosin ensimmäisen kolmen reitin jälkeen seuraavalta kolmelta. Sitten tulikin jo kiire että ehdittiin edes ylipäänsä kiivetä tarvittavat 8 reittiä! Kivaa oli – mutta viime viikonloppuna valitsin mieluummin ulkokaltsin kuin seuraavan osakilpailun. Sateessa on kiva välillä kiivetä… Not! Ihan kuin hiekkakivi ei muuten söisi ihoa tarpeeksi.

Melissa MoonieMelissa Moonie

Viime aikojen kovista kiipeilylähetyksistä on ollut mahtava lukea – erityisen inspiroivaa on ollut Ashima Shiraishin 9a/+ köysireitit. Adam Ondra vapiskoon, kun tällä erää Shiraishi on kaksi vuotta Ondraa ”edellä” (joka kiipesi ensimmäisen 9a+:nsa 15-vuotiaana). Niin, ei sitä oikein enää pysty pituutta käyttämään tekosyynä siihen, ettei jotain pääse…

Motivaatiota on lisännyt myös pari viikkoa sitten selvinnyt reissu Grampianseille. Jee!!! Vihdoin pääsen näkemään Taipanin :).

Vanhoja reittejä on myös hampaankolossa niinkuin alla olevassa kuvassa – mutta epäilen tosin, että kyseiselle kaltsille ei enää mennä. Pelkästään Taipanilta löytyy (kuulemma) liikaa kiivettävää! Noh, hyviä kuvia ainakin jäi muistoksi. Ja kuva saa innostumaan tulevasta reissusta!!! WOOOO!!!! Ensi kerralla siis toivottavasti Taipan-blogi :).

Pasi Sjöman.


Katariina Rahikainen

Katariina Rahikainen on nykyisin Australiassa asuva sporttikiipeilijä, joka välillä saattaa hairahtua joko boulderoimaan tai jopa tradittelemään. Australian lisäksi Katalla on huikeasti kokemusta kallioista ympäri maailmaa, etenkin Kiinasta ja Thaimaasta, suomikaltseja unohtamatta. Katalla on huikea tikkilista, hän on fläshännyt 8a:n ja redpointannut useita 8a+:sia.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit