Tämän vuoden kesäloma tuli vietettyä rakkaassa kotimaassa, ja neljä viikkoa meni kuin siivillä. Vähän samaa kaavaa siis kuin edellisessä Jussin blogissa, jonka juuri tänään lukaisin. Motivaatio kiipeilyyn oli hurja, mutta kaikkeen ei vain riitä aikaa. Perhettä ja ei-kiipeileviä kavereita kuitenkin riittää, ja Suomessa tulikin pääosin keskityttyä muihin kesähommiin: mökkeilyyn, paljussa käymiseen, saunomiseen, kylmässä järvivedessä uimiseen, taas saunomiseen ja paljuiluun, sukulointiin, kesäteattereihin jne.
Kuntoa tuli hieman pidettyä yllä muutamalla sisätreenillä (kiitos BK! Tuli myös vierailtua Salmisaaressa, TK:lla ja Yogarocksissa maakuntamatkaillessa), ja Mikkelin vieraanvaraiset ystävät liittyivät myös mukaan kiviä halailemaan pari kertaa. Hauskaa oli, ja oli ihanaa päästä Suomen metsään. Jotenkaan en oo ihan ymmärtänyt ”kun kesä Suomessa on tänä vuonna ollut niin surkea”, mun mielestä aurinko paistoi ihan kivasti! (Hmm, itse asiassa ensimmäinen koko päivä ulkona johti naaman palamiseen…). Kävin jopa (suunnilleen) kaks kertaa viikossa puolen tunnin lenkillä – hurjaa!
Isatiksessa tuli vierailtua vasta ensimmäistä kertaa – ja täytyy sanoa, että aika hieno paikka oli! Täytyy käydä piakkoin uudessa eurooppalaistyylisessä boulderkeskuksessa Sydneyssä hieman vertailemassa (se avattiin viime lauantaina), vaikka jotenkin sellainen kutina että ei ihan BK:ta voita.
Nyt olen siis jo takaisin täällä pallon toisella puolella – taistelemassa flunssaa vastaan. Siitä huolimatta kävin viime lauantaina boulderkisoissa. Se oli osa Sydney boulder-cupia, ja samalla NSW mestaruuskisat – sijoituksenani neljäs (tai kolmas, kun voittaja oli liian nuori… Tosin en itsekään mitalia saanut kun en ole vielä vakituisella oleskeluluvalla). Formaatti niissä oli mukava ja fiilis leppoisaa, ja täytyy katsoa josko niihin malttaisi mennä useamminkin – tämän vuoden puolella kun on vielä 5 muuta kisaa. 8 boulderiin sai aikaa kaksi tuntia, ja oli vähän hektinen olo kun saavuin paikalle juuri kun kisa alkoi enkä ollut edes lämpännyt. Flunssan takia ei nimittäin ollut tarkoitus mennä kuin katsomoon, mutta paikalle saavuttuani kaveri ilmoitti että ”joo mä kirjasin sut jo sisään”, ja kun olin jo aiemmin kisamaksun maksanut, niin mitäs siinä sitten enää kyselemään rahojaan takaisin… Hauskaa oli vaikkei ehkä fiksua ollutkaan, en kuitenkaan pyörtynyt :).
