FI | ENG
Samuli Mansikka / 03/06/2014

Kangchenjunga

Noniin, terkkuja kaikille täältä Katmandusta! Monsuuni on aluillaan ja retkeilykausi lopuillaan.

Paljon on tapahtunut edellisen postaukseni jälkeen. Olin juuri saanut puuhattua ensimmäisen rotaation Kangchenjungan rinteillä ja sittemmin tuli käytyä perillä asti.

Kangchenjunga on korkea (8586m.) ja halusin ilman happipulloja kiivetessäni sopeutua todella huolellisesti. Ensimmäisellä kierroksella yövyin ykkösessä (6250m.) ja kävin laittamassa kakkosleirin (7000m.) pystyyn. Toisella kierroksella painelin ykkösleiriin, seuraavana päivänä kakkosleiriin ja siitä vielä vappuaattona pykälän verran eteenpäin.

7450-metristä löysin hyvän, kohtalaisen tasaisen paikan, johon parin tiimin sherpat olivat ehtineetkin jo tuoda kasan kalustoa varastoon. Panin teltan pystyyn ja asetuin taloksi. Olin ollut vuorella vasta 12 päivää, mutta olin jo yöpymässä 1000 metriä huipun alapuolella! Paikalla myöhemmin iltapäivällä käväisseet sherpatkin naureskelivat, että kannattaisi ensi yönä lähteä huipun suuntaan. En ollut kuitenkaan vielä riittävän sopeutunut sellaiseen enkä ollut varustautunut huipulla tarvittavalla kalustolla ja vaatetuksella. Sääennusteistakaan ei ollut tietoa.

Iltapäivä ja ilta oli kaunis 7,5 kilsassa ja vietin mukavan, joskin kylmän yön yksin vuorella. Kaikki muut olivat perusleirissä 2000 metriä alempana.

Aamulla odottelin auringon osumista telttaan ennen, kuin palaisin perusleiriin. Tämän viipyillessä kurkkasin ulos teltan ovesta ja huomasin kelin muuttuvan täysin. Taivaanranta oli kauttaaltaan pikimusta ja tuli kiire karkuun. Ylin leiri voi olla kovin tuulinen enkä uskaltanut jättää mitään sinne varastoon. Pakkasin nopeasti kaiken ja laskeuduin kakkosleiriin, jossa tyhjensin repun sisällön telttaan ennen, kuin juoksin perusleiriin. Joka tapauksessa olin nyt tehnyt suunnittelemani sopeutumisohjelman ja olisin valmis huippuyritykseen, kun sääennuste sopivasta ikkunasta antaisi viitteitä.

Waiting-game ja perusleirikuolema

Sopeutumisten ja leirien perustamisten jälkeen alkaa isolla vuorella aina pitkä odottelujakso. Toukokuun ensimmäiset kaksi viikkoa ovat näillä seuduilla järjestäin huonoa aikaa ja uskoin huiputuskelien sattuvan toukokuun kolmannelle viikolle. Lunta satoi toista viikkoa päivittäin ja huipulla puhalsivat suihkuvirtaukset. Nyt vain odoteltiin.

Sain viitteen lyhyestä sääikkunasta 17. ja 18.5., jolloin suihkuvirtaus olisi siirtymässä hetkeksi pohjoiseen. Tämän kuultuani olin makaillut perusleirissä jo pitkään ja olin aavistuksen huolissani sopeutumisestani. Päätin tehdä vielä yhden nopean nousun korkealle ikään kuin muistuttaakseni kroppaani, että urakka ei ole vielä ohi.

Kiipesin 11.5. suoraan kakkosleiriin ja asetuin yöksi. Illan ja yön aikana vuorella tosin dumppasi metrin verran lunta ja alas päästäkseni jouduinkin ihan totisiin ruumiillisiin töihin. Kangchenjungalla on jonkun verran railoja ja koko reitti oli varustettu kiintein köysin. Kakkosleiristä perusleiriin oli viritetty köyttä 7-8 kilometriä ja tuo kaikki oli nyt sen yöllä sataneen metrisen kinoksen alla. Kevyeksi reippailuksi suunnitellusta ”yön-yli-retkestä” tulikin koko tämän astisen matkan rankin päivä, kun vyötäröä ja paikoin rintaa myöden lumihankessa sen 7-8 kilometrin matkan laskeutuen ja samalla köysiä hangen alta repien kahlasin perusleiriin.

Huiputukseen

Useiden tiimien sääennusteet lupasivat hyvää huippusäätä ajalle 17-18.5. Näinpä 14.5. perusleiri tyhjeni kaikkien sännätessä ykkösleiriin. Itse halusin maksimoida levon minimoimalla tässä kohtaa yläleireissä vietetyn ajan ja kiipesin suoraan kakkosleiriin 15.5. Matkalla yllätyin todella ohitellessani ykkösleiristä lähtenyttä porukkaa; moni kiipesin 6250-metrin leiristä alkaen hapessa ja aivan tuskaisen hitaasti. Saavuin kakkosleiriini aamupäivällä ja moni näistä aamulla ohittamistani vasta iltakuuden jälkeen. Miten ihmeessä nämä oli tarkoitus saada huipulle, jos suorituskyky oli tuota luokkaa näin alhaalla?

Kakkosleirissä espanjalaistiimin sääennusteeseen tuli muutos vihjaten, että 18.5. olisi vähemmän tuulinen. Tästä säikähtäneenä kaikki stoppasivat ylimääräiseksi vuorokaudeksi kakkosleiriin, minä mukaanlukien.

17.5. kiipesin jo tuttuun paikkaan 7450-metriin, pystytin teltan ja asetuin valmistautumaan huiputukseen. Sää oli upea ja vesiä keitellessäni ja pussiruokia puputtaessani nautiskelin upeasta näkymästä pilvimeren yli ja viereisille Taplung ja Jannu -huipuille. Iltapäivä oli kertakaikkisen upea ja tyynessä säässä tuntui, että sain hyvin levättyä, tankattua ja valmistauduttua.

Porukkaa saapui leiriin pikkuhiljaa. Osa myöhemmin saapuneista istui ainoastaan hetkeksi alas, vaihtoi uuden happipullon ja jatkoi matkaa huipun suuntaan. Ensimmäiset jo iltapäivällä viiden aikaan.

Halusin nukahtaa hetkeksi ja suunnittelin lähteväni liikkeelle iltayhdeksältä. Jännitykseltä nukkumisesta ei tainnut tulla juuri mitään ja kömmin teltasta ulos kahdeksan jälkeen. Viimeinen tsekkaus, että kaikki tarvittava oli mukana ja matkaan! Huippupäivänä saan kaiken tarvittavan untuvahaalarin taskuihin ja askel tuntui siksi kevyeltä edellispäivän leirivarustuksen kantamiseen verrattuna. Pitkänä huippupäivänä pidän yllä mantranomaista rytmiä. Lasken hengityksiä ja askeleita ja vaihtelen hengitys-/askeltahtia rinteen jyrkkyyden mukaan. On päästävä mahdollisimman kovaa ilman, että piiputtaa.

Jo iltayhdeksän jälkeen aloin ohitella leiristä viideltä lähteneitä. Pian olin kärkijoukossa, josta löysin kaksi korealaistiimin sherpaa ja näiden yhden opastettavan. Yhdessä etsimme tästä eteenpäin reittiä ja short-fixasimme toisillemme jyrkimpiä pätkiä.

Reitti vie 8000 metriin asti helppoa lumiramppia, minkä jälkeen siirrytään huippupyramidin konstikkaalle mixtamaastolle. Vaikeimmille paikoille päästyämme aamu alkoi jo kajastaa ja saimme hyvän näkyvyyden reitille. Kiipeily oli paikoin vaikeaa kivien yli kömpimistä ja chimneymäistä könyämistä. Ilman siellä täällä lojuneita vanhoja köysiä olisi reitin löytäminen ollut huomattavan hankalaa.

Olimme erinomaisessa vauhdissa, kello oli vielä vähän, sää täydellinen ja olimme jo korkealla. Kaikki meni erinomaisesti, joskin harmittaa, että en malttanut pysähtyä kuvaamaan. Se oli toissijaista. Huomaan huippupäivänä aina laukaisevani kuin tykinsuusta kaiken sen kuukausien valmistelun. Vedän täysillä ja keskittymiseni on totaalista. ”Älä nyt vain herpaannu ja jostain epäoleellisesta häiriintyneenä menetä tätä yhtä mahdollisuutta!”

Kiipesimme reipasta vauhtia, mutta kivinen rinne tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan. Aloin pelätä, että olimme jo kiivenneet liiankin pitkälle länteen ja huipun alapuolelta ohi. Vähä vähältä harjanne alkoi lopulta kaventua ja olimme tulossa aivan sen läntiseen päähän. Täällä reitin päälle kaatuu suuri pilarimainen kivi, jonka tunnistin tutkimistani valokuvista. Kiven takana kalliomaasto vaihtui lumiharjanteeksi, jolle saavuttuani näin pienen lumisen kummun lähellä vasemmalla puolellani ja sen yli Tiibetiin. Sherpa-kaverini ottivat viimeisiä askeleitaan vuoren korkeimmalle kohdalle. Nousin harjalle ja pääsin samalla varjosta aurinkoon. Kello oli vasta 8:30 ja otin viimeiset muutaman askeleen maailman kolmanneksi korkeimman vuoren korkeimmalle kohdalle. Polvistuin ja kumarsin otsani maahan kiitokseksi tämän pyhän vuoren jumalille ennen, kuin asetuin seisomaan korkeimmalle paikalle. Kangch:in huippu on selkeä; ei lumilippoja, ei mitään tulkinnanvaraisuutta. Pystyin esteettömästi näkemään kaikkialle ympäristöön, Intiaan, Tiibetiin, Everestin ja Makalun massiiveille.

Tiibetistä tuuli pääsi puhaltamaan huipulle kylmästi emmekä viettäneet siellä pitkään. Ilman happipulloja ylhäällä ei myöskään parane viettää pitkiä aikoja. Täältä oli vielä pitkä matka ja minun olisi tärkeää päästä mahdollisimman alas mahdollisimman nopeasti. Palasimme samalla porukalla alas ohitellen vastaantulleita. Saavuin leiriini puolenpäivän jälkeen ja rysähdin telttaani. Tarkoitukseni oli jatkaa tauotta alas, mutta en pystynyt, vaan vetäisin tirsat ennen, kuin pakkasin tavarat kasaan ja jatkoin kakkosleiriin.

Kakkosleirissä pakkasin sinne jättäneeni tavarat ja laskeuduin edelleen ykköseen. On kiehtovaa huomata, miten laskeutuessa hapen määrän lisääntyminen tekee kummia. Vaikka takana on pitkä päivä, huomaa lihasten pikkuhiljaa alkavan palautua. Jokainen sata metriä tuntuu edellistä helpommalta. Olisin mielelläni jatkanut vielä perusleiriin, mutta ilta alkoi hämärtää, jäin ykkösleiriin yöksi ja jatkoin matkaa vasta varhain seuraavana aamuna.

Kotimatkalle ja kesänviettoon

Saavuin perusleiriin varhain 19.5. aamulla ja käytin päivän varusteiden kuivatteluun ja pakkaamiseen. Halusin Katmanduun kavereiden ja ravintoloiden luokse mahdollisimman pian ja jätin perusleirin taakse 20.5. aamulla. 70 kilometrin trekin, johon tulomatkalla käytimme 8 päivää, tein 2,5 päivässä ja pääsin heti Taplejungiin polun päähän saavuttuani jatkamaan matkaa autokyydillä. Katmanduun saavuin jo 23.5. iltapäivällä.

Katmandu on toinen kotikaupunkini ja olen nyt pari päivää remunnut, levännyt, syöpötellyt, sosialisoinut ja ylipäätään nauttinut olostani urbaanissa ympäristössä. Tavarani ovat tätä kirjoittaessani vielä matkalla jossain päin Itä-Nepalia ja kunhan ne saapuvat, otan lennon kotiin.

Suomessa on kuulemma ollut kohtalaisen hyviä kelejä viime päivinä. Toivottavasti porukat on päässeet kallioille ja kiville.

Kiitos kaikille, jotka seurasitte Kangchenjungan-matkaani! Seuratkaapa Twitteriäni ja Instagramiani jatkossakin! Hyvää kesää!

Samuli


Samuli Mansikka

Samuli Mansikka, s. 1978 suomalainen vuorikiipeilijä joka kiipesi 10:lle maailman 14:sta 8-tonnisesta vuoresta ilman lisähappea tai tukijoukkoja. Samuli kuoli 24.3.2015 palatessaan Annapurnalta (8091m).

Himalajanousujen lisäksi Samuli kiipesi suurimman osan Alppien 4-tonnisista vuorista. Myös Afrikan ja Etelä-Amerikan monet alueet ja vuoret olivat Samulille tuttuja. Hän toimi oppaana sekä suomalaisessa matkatoimisto Aventurassa että kansainvälisillä toimijoilla ulkomailla.

Samuli oli poikkeuksellisen lahjakas vuorikiipeilijä, joka rakasti vuoria yli kaiken. Samuli uskalsi tavoitella unelmiaan ja inspiroi myös muita tavoittelemaan omiaan. Samulin energisyys tarttui ja vaikutti kaikkiin hänen ympärillään.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit