Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Oli lämmin. Helsingin joulu näytti kaikkea muuta paitsi lumiselta. Pääsin kuitenkin lähtemään pohjoiseen päivää ennen jouluaattoa. Oli tarkoitus mennä viettämään joulua Pyhälle Lappiin, olemaan ja laskemaan. Saisi kropan jälleen totuteltua laskemiseen. Pyhältä on hyvä aloittaa, laskee hisseiltä toistoja, rinnettä ja rinteen vieressä, kumpareita, mitä vaan mikä eteen tulee. Ekana päivänä on vielä reidet hapoilla ja tarkkuus vähän hakusessa, joten on tärkeää olla varovainen, ettei kohmeissaan satuta raajojaan.
Lapissa onkin hyvin lunta. En ole vietettänyt niin paljoa aikaa lapissa viime vuosina, eikä varsinkaan kaamos aikaan, mutta nyt meinasin viihtyä vähän pidempään. Vaikka päivät ovat lyhyitä, lumi tekee maisemista niin paljon valoisampia. Siinä rauhoittuu kun pääsee luontoon ja olemaan itsensä kanssa. Pyhätunturilla mäet eivät ole mitään isoja ja mahtavia, mutta siellä on oma viehätyksensä. Lumella peitetyt puut näyttävät maagisilta ja tunturin huipulta näkee pitkälle. Toisin kuin vaikka alpeilla kun näkökenttä päättyy seuraavaan vuoreen. Pyhän takamaastoissa saa myös olla todella rauhassa. Aurinko hipasee horisonttia, pakkaslumi narskuu suksien alla skinnatessa ylöspäin ja ilma tuntuu jotenkin pysähtyneeltä. On hyvä päästä ulos ja jälleen suksien päälle. Näin taas uuteen ja jännittävään talvikauteen. Hyvää uutta vuotta ja jännittäviä seikkailuja kaikille!.
