FI | ENG
Jussi Taka / 31/12/2013

Itävalta ja Kanada

Kotona taas, kauden ensimmäinen kisareissu on monien mutkien jälkeen päätöksessä.

Starttasin 3.12 Rovaniemeltä kohti Müncheniä, josta jatkaisin muun joukkueen kanssa kohti Itävallan Montafonia, jossa käytäisiin lumilautakrossin maailmancupin avaus – odotukset olivat korkealla. Montafoniin saavuimme illalla ja seuraavana päivänä lähdimme rinteeseen tsekkaamaan kisaolosuhteet ja miltä kisarata näyttää. Rata oli alkuun rakennettu aivan liian kovavauhtiseksi hyppyihin ja muihin radan muotoihin nähden ja yhden itävaltalaisen loukkaannuttua radan testauksessa hypyt revittiin suosiolla pienemmiksi ja lähtösuoraa lyhennettiin jolloin vauhdit pieneni huomattavasti.

Kisatreenit menivät hyvin ja lähdin hyvillä mielin karsintoihin. Kauden ensimmäiset kisat jännittää yleensä aika paljon, mutta nyt sain itseni pidettyä suhteellisen rauhallisena ja pääsinkin jo ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon sijalta 8., joka oli henkilökohtaisesti paras karsintatulos maailmancupissa tähän mennessä.

Krossissa käydään karsinnat aikalaskuilla, joista 48 parhaiten sijoittunutta laitetaan 8. kuuden hengen hiittiin. Hiitistä pääsee jatkoon 3 ensimmäisenä maaliin tullutta. Tätä jatketaan kunnes jäljellä on enää ”iso” finaali, jossa on 6 parasta laskijaa. Aiemmilla kierroksilla karsiutuneet laitetaan paremmuusjärjestykseen maalintulojärjestyksen ja karsintatuloksen perusteella.

Finaalipäivänä keli oli todella hyvä, olo tuntui itsevarmalta ja odotin kisaamaan pääsemistä todella paljon. Olin karsiutunut aikalaskuissa kahdeksanneksi, joten saisin omassa hiitissäni valita lähtöportin ensimmäisenä. Kisa alkoi ja katsoin, kun ensimmäinen hiitti lähti liikkeelle, olisin seuraavassa. Valistin porttini ja kiristin siteet. Siinä vaiheessa alkoi kisajännitys raapia takaraivossa. Riders ready, attention, GO! portit auki ja radalle. Otin huonon lähdön, mutta onnisutin alkusuoralla polkemaan itseni ensimmäisten joukkuun. Ensimmäisen bänkin (mutkan) jälkeen olin hyvissä asetelmissa. Seuraava hyppy ja huomaan ilmassa, että nyt tulee ahdasta alastulossa muiden laskijoiden kanssa. Laskeuduimme samaan kohtaan parin muun laskijan kanssa ja kaaduimme isolla porukalla. Perässä tulevat välttivät kolarin ja pääsivät jatkamaan maaliin, seuraavalle kierrokselle. Itse pääsin könyämään pannujen jälkeen suhteellisen nopeaa ylös ja laskin 4. maaliin. Kisa ohi, kiitos hei – sijoituin lopulta 25.

Maailmancupin jälkeen jäimme vielä treenaamaan kisaradalle pariksi päivää ja seuraavana viikonloppuna oli vielä Eurooppa Cup jossa sijoituin 7. ja 3.

Kuva: Juha Guttorm

Montafonin jälkeen suuntasimme Lake Louiseen, Albertaan, Kanadaan, jossa olisi seuraava maailmancupin osakilpailu. Lensimme Frankfurtista Calgaryyn. Matka sujui kohtuu mutkattomasti, kamat tuli perille, mutta unet jäivät aika vähille. Vietimme Calgaryssä yhden yön jonka jälkeen ajoimme Lake Louiseen, jossa oli kuulemma aika kovat pakkaset. Seuraavana päivänä tsekkaamaan olosuhteet kisapaikalle.

Karsintapäivää edeltävä yö meni jetlagin kourissa ja heräsin jo 3 aamuyöstä enkä enää saanut unta. Rinteeseen, jossa pakkaset paukku ja sitä olikin aamusta melkein -25 astetta. Karsintojen treenit ei oikeen menneet nappiin ja olo ennen omaa vuoroa tuntui aika epävarmalta. Ensimmäisellä laskulla olin 43. ja toisella 44., joka jäi lopulliseksi sijoituksekseni. Lake Louisessa laskettiin normaalista poiketen 4 laskijan hiitit eli finaaleihin karsiutui vain 32. parasta. Olin siis skaboista ulkona ja seuraavana päivänä toimin finaalin esilaskijana eli ladunavaajana. Sinä päivänä lasku tuntui taas hyvältä, mutta se oli sillä hetkellä jo liian myöhäsitä. Kotia kohti siis!

Starttasin kotimatkan 22. päivä. Lentoni Calgarystä Torontoon lähtisi 15:15 paikallista aikaa. Torontoa oli piinannut päivän ajan jäämyrsky ja tiesin että se saattaisi aiheuttaa ongelmia lennollani. Torontossa vaihtoni Frankfurtin lennolle olisi vain tunnin, oten lentoni Calgarystä ei kovin paljoa saisi olla myöhässä. Pääsin Calgaryn kentälle ja menin chekkaamaan itseni lennolle. Minulle ilmoitettiin että lentoni olisi 2 tuntia myöhässä, mutta myös Frankfurtin lento oli myöhässä, joten minulla olisi vielä mahdollisuus ehtiä sille.

Laskeuduin Torontoon ja juoksin äkkiä lähimmälle infotaululle, Frankfurtin lentoni oli lähtenyt samoihin aikoihin kun olin Torontoon laskeutunut. Lähdin äkkiä Air Canadan tiskille selvittelemään jatkolentojani, jossa minulle kerrottiin, että lentojen uudelleenbuukkaus alkaa vasta 3-4 aikoihin yöllä. Jäin odottelemaan jonnekin nurkkaan, ruokaa ei saanut mistään ja ainoa piristys oli segwayllä driftaileva lentokenttäpoliisi.

Tiski aukesi, ryntäsin haukkana paikalle ja minulle ilmoitettiin suoraan, että lentojen buukkaus on jouluruuhkien takia siirretty kokonaan toiseen paikkaan. Virkailija ilmoitti että siellä olisi ainakin 500 muuta ihmistä, jotka olivat minun lailla jääneet Torontoon odottelemaan jäämyrskyn loppumista, joten lentojen saaminen tulisi kestämään kauan. Siirryin mestoille ja huomasin että siellä todellakin oli jengiä – paljon. 4 tunnin jonottamisen jälkeen puhelimesta ja iPodista loppui akku ja olin vasta puolessa välissä jonoa. 7 tunnin seisomisen jälkeen oli sitten minun vuoroni. Menin tiskille ja virkailija kertoi, että jouluruuhkat ovat sekoittaneet liikenneettä niin pahassti että kaikki lennot ovat täynnä, joten jään mahdollisesti Torontoon 26. päivään asti…Jollain ihmeen kaupalla hän sai minulle kuitenkin raavittua peruutuspaikan Frankfurtin lennolta, joka lähtisi iltapäivällä. Kiitin kauniisti ja lähdin syömään.

Frankfurtin lento meni leffoja katsellessa ja seuraavana oli vuorossa Helsingin lentojen uudelleenbuukkaus. Lufthansan asiakaspalvelu pelitti täysillä ja sain lennon ilman mitään ongelmia. Siirryin portille, josta jatkoimme bussilla koneeseen, johon parin päivän valvomisen jälkeen satuin nukahtamaan – onneksi kuski tuli herättelemään. Koneeseen, tulpat korviin ja unille – heräsin kun laskeuduimme Helsinkiin. Helsingissä piti ostaa kokonaan uudet lentoliput Rovaniemelle, koska olin missannut alkuperäisen lentoni, joka oli eri lipulla. Kamat check-iniin ja koneeseen.

Kotona olin 24. päivä illalla, myöhästyin päivän, mutta ei paljoa harmittanut, kun pääsin availeen Camun joulupakettia

-J-

 


Kaikki blogit