Kesä, tai loppukevät, on jo pitkällä, mutta fiilistelen vielä vähän talvitouhuja. Talvikausi meni hyvin, vaikka etelässä ei kunnon talvea nähtykään. Opettelin talvella 2013-14 hiihtämään ja laskemaan noin viidentoista vuoden taun jälkeen.
Joulukuussa sain suksisetin Camusta ja lähdin liikkeelle rinnelaskusta hiihdonopettajan kanssa. Lasku ja hiihtopäiviä kaudelle kasaantui toista kuukautta ja laitoin talven pakettiin parin viikon reissulla Norjassa.
Olin jutellut kavereille loppukauden suunnitelmista jo alkuvuodesta, mutta kuviot duunissa eivät vaikuttaneet siltä, että pääsisin enää keväällä reissaamaan. Toukokuun alussa sain kuitenkin sopivan aukon duunista ja lähdin kohti Norjaa. Parin päivän varoajalla säädin kattoa pään päälle Lyngeniin. Eksyin majapaikan perässä myös Tamokiin.
Norjassa maksimoin touhupäivät enkä ennättänyt pitämään yhtään lepopäivää, kun hinku vuorille oli kova. 12 päivässä nousin reippaat 14km:ä, jolloin luulisi laskuakin kertyneen ihan mukavasti. Laskujen ohessa tuli käytyä myös toikkaroimassa kiipeilykamat päällä harjanteilla ja tulipa siinä tehtyä yksi ensinousukin. Ensikautena ehkä sitten joku ensilasku…
Talven jäljiltä kiipeilijän kintut ovat keränneet yllättävän paljon uusia lihaksia ja painoakin on karttunut lisää useampi kilo – jaksaa ainakin kesäkiipeilyillä lähestyä ja poistua reiteiltä. Suksihommien opettelussa minulla oli suurimpana motivaationa niiden tuomat mahdollisuudet kiipeilytouhuihin. Setti, jolla laskin kauden, ei ollut kuitenkaan siitä keveimmästä päästä ja ensitalvelle mielessä kummitteleekin kevyt randokokoonpano, joka voisi toimia kiipeilyreissuilla ehkä paremmin.
/A