FI | ENG
Jan-Erik Blomberg / 22/02/2019

Havaintoja takamaastoihin tehdyistä siteistä ja kehityksestä

Puhutaan nyt hieman laskusiteistä ja sellaisista, joilla voi myös lätkytellä mäkeä ylös päin. Olen jo jonkin aikaa etsinyt sidettä, joka olisi hyvä laskettava, mutta sillä voisi myös nousta mäkiä ylös. Siteiden painolla ei ole ollut niin suurta merkitystä, jos vain kokonaisuus on ollut alamäen kannalta paras mahdollinen. Vuosien ajan käytin randohommissa normaaleja laskettelusiteitä ja niissä adaptereina trekkereitä.  Tämän siltikin vaikka randositeitä oli ollut markkinoilla jo iät ja ajat. Kokonaisuus trekkereiden kanssa oli painava, mutta ainakin sai käyttää laskiessa kunnon sidettä. Trekkereitä haukutaan suotta, sillä ne eivät oikeastaan ole yhtään paskemmat vehkeet. Tämä siis jos on iso reppu. Eniten niissä häiritsi juuri tila minkä ne veivät repusta.

Tekkisiteitä on ollut markkinoilla jo yli 30-vuotta. Niiden kehitys on ollut ylämäkikeskeistä ja vasta viimeisten kymmenen vuoden ajan on kaupoista löytynyt myös alamäkeen suunniteltuja  randositeitä. Jos taas tekkisiteillä, eli pinisiteillä on halunnut yhtään revitellä alamäessä, on niistä joutunut lukitsemaan etukappaleen nousuasentoon, mikä taas tehnyt siteestä vaarallisen käyttää.

Siljaman kanssa Kanadassa etsimässä ikuisen nuoruuden lähdettä. Keli pukkasi päälle ja tiputti vettä ja nuoruus katosi sen sileän tien.
Siljaman kanssa Kanadassa etsimässä ikuisen nuoruuden lähdettä. Keli pukkasi päälle ja tiputti vettä ja nuoruus katosi sen sileän tien.

Tekki- eli pinisiteen vaihtoehtona markkinoilla on ollut vuodesta 1995 Diamir Fritschi Freeride ja myöhemmin BCA:n Naxo. Näilläkin on mäkeä laskettu, mutta ei niistä nykyaikaiseen vapaalaskuun ole. Vuonna 2007 Marker toi markkinoille Diamirista parannellun version Duken. Duket yms muut siteet saapuivat ison suitsutuksen saattelemina maailmaan. Itse en niistä ollut koskaan kovin vakuuttunut ja meno trekkereillä jatkui.

Diamirin ilmestymisen jälkeen olis jokseenkin selvä, että kevyempää ja laskettavampaa sidettä haluttiin saada markkinoille. Laskijoiden halu puhtaille pyydakentille nähtiin myös isoissa taloissa. Tämän seurauksena myös muut valmistajat tekivät Duken pohjalta suunniteltuja siteitä. Itse en edelleenkään ollut sen enempää vakuuttunut, joten napsuttelu ylämäkeen tapahtui tutut lisäpalat siteiden ja monojen välissä. Alämäki vedettiin alppisiteillä.

Lyngenin pohjois-kärjessä nakuttelemassa ylös.
Lyngenin pohjois-kärjessä nakuttelemassa ylös.

Ensimmäinen valonpilkahdus uuden maailman suunnasta tapahtui kun Dynafit toi markkinoille beast siteet. Samaan aikaan Marker lanseerasi King Pinit. Molemmat näyttivät houkuttelevilta ja ne päätyivätkin kovimpien vetomiesten jalkoihin hyvin nopeasti. Tällä kertaa näytti siltä, että kauppoihin oli saapuneet siteet, jotka voisivat toimia sekä ylä-, että alamäessä.

Vuonna 2016 hankin ensimmäisiksi tekkisiteiksini Dynafit Beastit. 900 grammaa painavat kultaiset järkäleet todellakin näyttivät nimensä veroisilta. Pahaenteinen nimi ei ollut pelkästään ulkonäöllinen seikka. Monoihin tuli kiinnittää lisäkappaleet, joiden avulla kokonaisuus saatiin pelittämään halutulla tavalla. Suunnittelutyötä oli tehty huolella ja pitkään. Etukappale laukesi tarvittaessa ja kokonaisuus tuntui tukevalta. Ne pelittivät erittäin hyvin silloinkin, kun laski rinnettä vauhdilla. Skinnausominaisuudet olivat vähintäänkin välttävät, mutta riittävät. Beasteissä oli kuitenkin omat ongelmansa. Suunnittelutyössä oli unohdettu flätti skinnausasento. Suhteellisen oleellinen asia, jos haluaa skinnailla enemmän. Suurin ongelma oli kuitenkin siteiden etukappaleen suunnitteluvirhe. Toisinaan etukappale lukkiutui auki-asentoon sidettä kiinni laittaessa. Jouset laukesivat, mutta mono ei tarttunut siteisiin. Ongelman ratkeamiseksi tarvittiin työkaluja ja jos niitä ei ollut mukana matkanteko loppui siihen paikkaan. Tästä reklamaatio syystä Dynafit laittoi Beastit telakalle.

Elämäni reippain veto trekkereillä. Yotein päällä ihmettelemässä maisemia. Trekkereistä laukesi ruuvit. Jäinen latu ei ole omiaan näille vehkeille.
Elämäni reippain veto trekkereillä. Yotein päällä ihmettelemässä maisemia. Trekkereistä laukesi ruuvit. Jäinen latu ei ole omiaan näille vehkeille.

Beastien jälkeen monojeni jatkoksi löytyivät Diamir Tectonit. Karvan alle 700 gramman side tuntui miltei ilmalta, kun muistelee trekkereillä noustuja metrejä. Turvallisuus on juuri se sana mitä pinsiteiden käyttäjät ovat peräänkuuluttaneet. Tectonin etukappale on itsenäisesti toimiva ja aukeaa myös sivusuunnassa. Tästä sain tuta Amerikoissa metsätatteja laskiessani. Pannut vetäessäni suksen keula haukkasi lumeen ja alkoi vääntyä sivusuunnassa. Painetta kertyi sen verran, että hetken kuluttua huomasin kruisivani viimeiset metrit yhdellä suksella. Tällaiset hetket antavat luottoa siteeseen. Tekkisiteiden toimivuudesta kun ei ole kuin insinöörin sana. Skinnausmoodissa side on erittäin nopea toiminen ja todella mukava käyttää. Se on kevyt hiihtää ja nopea laittaa jalkaan. Se napsahtaa paikoilleen kivuttomasti ja on erittäin varmasti toimiva kokonaisuus. Silti nappisiteissä ei päästä siihen laskutuntumaan, minkä alppiside antaa. Tecton on kuitenkin osoitus siitä, miten nappisiteistä on tullut turvallisempia ja juuri tähän on kiinnitetty vuosien varrella huomiota.

Pukki painaa Beasteillä menemään. Beastit olivat kyllä oikein kelpo siteet.
Pukki painaa Beasteillä menemään. Beastit olivat kyllä oikein kelpo siteet.

Pääsin viime keväänä laskemaan Salomonin uudella Shift-siteellä ja voi pojat sitä fiilistä mikä laskemisessa on, kun mono on kiinni siteessä vanhalla hyväksihavaitulla tavalla. Shift painaa 890 grammaa kappaleelta ja on siis hieman Tectonia painavampi. Uusia siteitä kannattaa hieman räpälätä kotona, niin ei ole sormi suussa kun menee mäkeen. Olin aluksi hieman ihmeissäni siitä, että tuliko side asennettua liian eteen. Pienen hätä hien ja tuumailun jälkeen selvisikin, että toimiakseen ylämäkeen, siteen etukappale siirtyy noin sentin verran eteenpäin. Ylämäkeen mentäessä side toimi kuin mikä tahansa raskaan sarjan nappiside. Ylämäkikäännöksissä side toimi ja suksi kääntyi kivasti nilkan ympärillä. Suurimpana miinuksena näkisin vain yhden kantanoston. Tämä vaikuttaa hieman reittivalintoihin. Mutta se tunne kun siteen napsauttaa kiinni monoon ennen laskua.

Skinnailua ja käännöksiä saa treenata näissä maisemissa. Islanti on kyllä hienoimpia kokemuksia mitä skineillä pystyy saavuttamaan. Mahtavaa lunta ja hyvää kaltavaa mäkeä.
Skinnailua ja käännöksiä saa treenata näissä maisemissa. Islanti on kyllä hienoimpia kokemuksia mitä skineillä pystyy saavuttamaan. Mahtavaa lunta ja hyvää kaltavaa mäkeä.

Shiftin tullessa markkinoille on selvä, että tässä on vedenjakaja kahden eri tyylisuunnan kesken. Nappisiteissä turvallisuuteen on kiinnitetty huomiota enemmän ja enemmän. Erilaisia konsepteja on kokeiltu ja keksitty. Silti näkisin, että nappisiteillä kannattaa hakea ennen kaikkea keveyttä. Shiftin kaltaiset siteet on tarkoitettu niille, jotka haluavat nauttia enemmän alamäestä vauhdikkaasti, mutta turvallisesti.

Jos mietitte mitä siteet noin yleensä painavat, niin ei tarvitse enempää etsiä.
Tässä joitain markkinoilla olevia siteitä, ei siis kaikkia:

Side, paino ja jarrujen leveys, jos on jarru tai info helposti saatavilla

Atomic Backland Tech            298 g    ei jarruja
Dynafit ST Rotation 12           625 g     135mm
Dynafit Speedfit                       352 g
Dynafit Radical FT 2.0            692g     120mm
Dynafit Radical ST 2.0             651g     120mm
Dynafit Speed Superlight 2.0 198g     ei jarruja
Dynafit Speed Turn 2.0           368g     ei jarruja
Fritschi Tecton                         668 g     100 mm
Fritschi Vipec                           587 g      108 mm
G3 Ion LT 12                             483g      yksi koko?
Look Pivot 14                           1153g      130mm
Marker Kingpin 13                  775 g
Marker Squire ID                    774 g      90 mm
Marker Griffon ID                 1012g      110 mm
Marker Jester ID                  1050g      110 mm
Salomon MTN Tech              387 g       110 mm
Salomon Warden 11               930g        90 mm
Salomon Shift                         886g        110 mm
Salomon Guardian MNC 13    1478 g 115 mm
Atk Freerider 14 2.0    395g         ilman jarrua
Atk RT 2.0                     290g        ilman jarrua

Tässä vielä tekstissä esiintyviä siteitä, joilla olen kaikilla päässyt laskemaan. King Pinit ovat myös tekstissä, mutta niillä en ole laskenut.

Vasemmalta oikealle. Trekkerit, Diamir Freeride, Marker Duke, Diamir Tecton, Dynafit Beast 16, Salomon Shift

Vasemmalta oikealle. Trekkerit, Diamir Freeride, Marker Duke, Diamir Tecton, Dynafit Beast 16, Salomon Shift
Vasemmalta oikealle. Trekkerit, Diamir Freeride, Marker Duke, Diamir Tecton, Dynafit Beast 16, Salomon Shift

 


Jan-Erik Blomberg

Jan-Erik Blomberg on helsinkiläinen vapaalaskija. Jopa naurettavuuksiin asti menevä laskemisen kelailu alkaa aamuisin ja ei sammu edes unissa. Laskemista pitää saada tehdä aina ja jatkuvasti. Laskemisen ohella laskumaiden keräily on ollut pieni osa elämää. Uudet paikat kiehtovat ja siellä missä on vuoria, on usein myös lunta. Silti maita enemmän laskemista määrittelee hyvä lumi. Hyvälumisen paikan löydyttyä, sinne voi palata aina uudestaan ja uudestaan. Mäessä ollessaan mies ei niinkään pidä pelkästä laskemisesta, vaan inspiroituu hiihtolinjaan liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Parasta on löytää jokin mielenkiintoinen linja tai joukko muodostelmia ja yrittää laskea se niin sujuvasti ja vauhdilla kuin mahdollista.

Kirjoittajan blogit

Kaikki blogit