FI | ENG
Antti Ahola / 25/08/2013

Haluan kiivetä kaiken

Olen Antti Ahola, 25v, kiipeilijä. Alotin kiipeilyn about vuonna 2000. Kaikki alkoi Tapanilan Erän seuratoiminnasta ja kiipesin monta vuotta aktiivisesti sisäseinällä. Nyttemmin kiipeilyt on kuitenkin siirtyneet enemmän kallioille ja pienille vuorille. 2006 sain duunipaikan Tapanilan Kiipeilykeskuksesta ja 2011 tartuin työtarjoukseen Salmisaaren Kiipeilyareenalle. Työpaikka kiipeilyhalleissa on antanut hyvät mahdollisuudet myös omille kiipeilyille. Hallien ollessa hiljaisia kesäaikaan, ovat monien kuukausien kesälomat tarjonneet mahdollisuuden tehdä pitkiä reissuja ympäri Eurooppaa. Reissuilla on tullut kiivettyä paljon sporttia, boulderia, mutta vuosi vuodelta enemmän isompia ja pidempiä kiipeilyreittejä.

Monesti kiivetessä tulee ajatelttua valmistautuvansa jollekin vaikeammalle ja isomalle haasteelle. Olo on välillä vähän kuin kilpaurheilijalla. Viime vuodesta olin melkein kolmanneksen ulkomailla kiipeämässä.

Harjoitukset suntautui alkuvuodesta Verdonin kutkuttavan teknisille multipitcheille. Frankenjurassa ja Céüsessa tikkilistaan tarttui tiukkaa sporttia. Bohuslänissä haastavat halkeamat taittui hurjaa kyytiä. Lofooteilla hioin tekniikat syksyn Yosemiten reissua varten ja päälle vähän hiekkakividomeja Indian Creekissä. Loppuvuodesta, kun paluu sisäseinälle ei huvittanut, opetelin kiipeämään mixtaa ja jäätä. Opittua tuli sitten testattua vielä yhdellä reissulla Norjassa.

Pidän kiipeilypuuhista kirjaa ja vuodelle 2012 merkintöjä on 88 päivälle. Ei mahdottomasti, mutta voin vain arvailla kuinka monena muuna päivänä on kiipeilykengät olleet jalassa.

Kelailin tähän väliin laittaa muutamia kuvia siiteimmistä reiteistä, joita on tullut kiivettyä viimeisen vuoden aikana:

16.7.12 Bohuslän, Ulorna, Ibensbok 7b, trad, Redpoint

Tekninen ja kutkuttavan herkkä dihedraali. Onsight yrkkä muuttui teknoksi, eikä yläködelläkään kiivetessä reittiin oikeen syntynyt selvyyttä. Onneksi tuli vielä lähdettyä köyden terävään päähän kokeilemaan ja kolmas yritys päättyi toppiin. Bohuslänin about sadasta kiipeämästäni reitistä tämä on kyllä top 3:ssa.

Anna Laitinen


20.9.12 Yosemite, Rostrum, Northface 5.11c, 800′, On sight

27.9.12 Yosemite, Washington Cloumn, Astroman 5.11c, 1000′, On sight

Sailarannan Joonaksen kanssa kerettiin Yosemitessä kiipeämään monta muutakin reittiä viime syksynä, mutta ehdottamat kohokohdat omasta mielestä oli näiden kahden klassikkoreitin nousut hyvään tyyliin. Kiiveettiin Rostrum ja Astroman Onsaittina (vai sattuikohan Astromanin Endurocornerilla joku moka, kun Joonas joutuikin kiipeemään Hardingslottia). Jossessa tuli kiivettyä myös Halfdomen Regular North West Route ja El Capilta Freerider, jotka ei kuitenkaan menneet ihan puhtaasti.

Joonas Sailaranta


Jonathan Redmond


15.10.12 Indian Creek, Think Pink 5.11-, Flash

Jossesta Indian Creekiin. Splittereiden mekassa kerettiin kuluttamaan kiipeilykamoja viikon verran ja raapaistiin kynsien alle reipas tusina klassikkoreittejä. Think Pink on hänkkiä sisäkulmaa ja liian levellä käsihalkeamalla.

Olli Koiso-Kanttila


2.1.13 Norja, Hemsedal, Grønutfossen WI5

Nappasin syksyllä Adventure Partnerssin Hakkuhuukkailuskaban voiton ja palkintorahoilla tuli tehtyä talvikiipeilyreissu Norjaan. Tiukkaa mixtaa ja pitkiä putouksia. Siisteintä oli ehkä Grøtenutfossenin kruksiköydenpituus, josta ei tarvinnut kiistellä kuka liidaa.



27.3.13 Gorges Du Verdon, Demon 7a+, On sight

Koko Verdonin reissun ajan odotettiin Tatu Aution kanssa, jos tämä siisti rata kuivuisi. Viimeisenä hyvänä päivänä ennen sateita, se kuivahti, ja käytiin kiipeämässä reitti pois alta. Tiukka kruksi ja perinteikästä pulttausta. Verdon tyylistä teknistä vääntöä parhaimmillaan.

Julia Sni ja Jonas Wiklund

 

6.5.13 Olhava, Cro Magnon 7c, Redpoint

Kävin Olhavalla ensimmäistä kertaa lähemmäs kymmenen vuotta sitten kevättalvella. Tapanisen Teemu oli kiivennyt ’sen siistimmän kantin laatalta’ ja jo tuolloin taisi kehoittaa kokeilemaan sitä. Vuosia kului ja kertoja Olhavalle kertyi. Monesti kävin soutamassa reitin alla ja fiilistelemässä linjaa. 5.5. Teemu piipahti hallilla ja piirsi minulle topon reitistä. Seuraavan aamuna ajoin yksin Olhikselle, messissä Minitraxion ja teräsharja. Aikeissa oli vain putsata ja ylistellä, mutta tsägällä laatalta löytyi innokas varmistaja. Liidasin parin yläköysiyrityksen jälkeen hienoimman reitin koskaan!

Ville Sutka

23.6.13 Chamonix, Triangle Du Tacul, Chéré Culuoir D+, Simuli

En ollut suunnitellut kesälomalleni mitään. Muutama viikko ennen lomien alkua pienessä ahdistuksessa varasin lennot Geneveen. Aikeissani oli kiivetä kaltsia, mutta kun Nixissä talvi ei ollutkaa vielä ohi, tuli kiivettyä helpompia alppireittejä. Hirvosen Juhan kanssa käyttii harjottelemassa vauhtia ja kiivettiin Chéré pysähtymättä toppii ja siitä vielä Taculille.


25.6. Gran Capucin, Voyage Selon Gulliver 7a/b, 450m, On sight

Kondis oli hyvä ja houkuttelin Juhan vielä ennen kotiin lähtöä Capucinille. Ensimmäisellä hissillä ylös ja käveltiin Capucinin juurelle. Saatiin kiivetä koko seinällä kahdestaan, täydellisissä olosuhteissa. Ennen pimeän tuloa oltiin jo takaisin Cosmicin majalla. Reitillä ei varsinaisesti ole yhtään huonoa köydenpituutta, täydellisyyttä.

Juha Hirvonen



Chamonixista – Bohuslääniin – Dolomiiteille ja ties vielä minne. Jatketaan näillä vaikka seuraavassa blogissa.

Mun touhuja voi seurata Twitterin puolella @Pullopantti, Tumblrissa pullopantti.tumblr.com ja videoita touhuista löytää vimeo.com/pullopantti

/ A

Kaikki blogit